Perussuomalaisen työ- ja oikeusministerin Jari Lindströmin ehdotus Kela-maksun palauttamisesta oli sinänsä erittäin tervetullut avaus. Perussuomalaiset ovat selvästi vasta jälkikäteen tajunneet, kuinka suvereeni hallitusneuvotteluiden voittaja kokoomus oli, ja kuinka epätasaisesti ja epäoikeudenmukaisesti hallitusohjelman leikkaukset ja heikennykset kohdistuvat eri ihmisryhmiin. Pienituloisimpien suomalaisten toimeentuloa leikataan puolitoista miljardia ja hallituksen veropolitiikka hyödyttää suhteellisesti eniten niitä suurituloisia, joilla on käytettävissään enemmän rahaa kuin 60–70 prosentilla suomalaisista. Palkansaajat pakotetaan valitsemaan työnantajille suunnatun yli neljän miljardin euron tulonsiirron ja miljardin euron sosiaaliturvaan kohdistuvan lisäleikkauksen välillä.
Lindström on oikeassa siinä, että keskustelu vastuun kantamisesta on täysin vinoutunutta, mutta keskustelu vain heijastelee perussuomalaisten jo hyväksymän hallitusohjelman täysin epäoikeudenmukaisia lähtökohtia. Vaikka hallituskumppanit hyvin odotetusti ja nopeasti torppasivat ministerin avauksen Kela-maksusta, on jäljellä paljon muita esityksiä ja vaatimuksia, joita työnantajapuolelle voi ja tulee esittää vastuun jakamiseksi tasaisemmin työntekijöiden ja työnantajien välillä. Koska yhteiskuntasopimusneuvottelut ovat vasta tulossa, hyödynnän tilaisuuden esittämällä muutamia vinkkejä työ- ja oikeusministeri Lindströmille.
- Työajan lyhentämiskokeilu kuntiin
Suomalaisen työelämän suurimpia ongelmia ovat työttömyyden ohella työpahoinvointi ja huono työssä jaksaminen. Ongelmaa ei ratkaista jo töissä olevien työaikaa lisäämällä, vaan työntekijöiden jaksamista parantamalla. Se on myös paras tapa parantaa työn tuottavuutta ja vähentää sairastavuutta sekä työtapaturmia. Yksi tapa tehdä tätä on vuorotyötä tekevien kohdalla siirtyä kuuden tunnin työpäivään.
Göteborgissa Ruotsissa kokeillaan paraikaa vanhuspalvelutyöntekijöiden työvuorojen lyhentämistä kuuteen tuntiin. Työntekijöiden ja esimiesten palaute on ollut positiivista, ja kunnassa odotetaan saatavan kokeilusta säästöä, kun sairauspoissaolot vähenevät. Hallituksen kokeilukulttuurin hengessä vastaavanlaisen kokeilun voisi toteuttaa kunnissa Suomessa.
- Nollatuntisopimusten kieltäminen
Nollatuntisopimusten yleistyminen tarkoittaa, että yhä useammalla työntekijällä ei käytännössä ole työsuhdeturvaaa. Nollatuntisopimukset tarkoittavat pahimmillaan irtisanomissuojan menettämistä, sairauspäivärahalta putoamista ja tuloloukkuihin joutumista, kun epäedullisesta sopimuksesta irtisanoutuva työntekijälle määrät joutuu karenssiin eikä saa työttömyyskorvausta. Vaikka tarvetta joustaville työsopimuksille edelleen on, ei ole kohtuullista, että ainoastaan työntekijät joustavat, eikä heille turvata minkäänlaista vähimmäistuntimäärää.
Nollatuntisopimukset voidaan kieltää säätämällä laki viikoittaisesta vähimmäistyötuntimäärästä tai takuupalkasta osa-aikaisen työn tekijöille. Siitä olisi mahdollista poiketa työntekijän itse erikseen ilmaisemasta toivomuksesta.
- Vanhempainvapaajärjestelmän uudistaminen 6+6+6-mallin mukaisesti
Hallituksen kaavailut alle vuoden mittaisten määräaikaisten työsuhteiden sallimisesta ilman perusteita sekä koeajan pidentämisestä tulevat kohdistumaan jo entuudessaan epävarmassa työmarkkina-asemassa oleviin nuoriin naisiin. Keskeinen tapa parantaa nuorten naisten työmarkkina-asemaa on varmistaa hoivavastuiden nykyistä tasa-arvoisempi jakautuminen.
6+6+6-malli on vanhempainvapaajärjestelmä, jonka tavoite on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä työ- että perhe-elämässä. Nimitys tulee siitä, että kummallekin vanhemmalle kiintiöidään kuusi kuukautta vanhempainvapaata, minkä lisäksi kumpi vaan vanhemmista voi käyttää viimeisen jakson tai jakaa sen vanhempien kesken. Vanhempainvapaa pitenisi 6+6+6-mallin avulla 18 kuukauden pituiseksi eli siihen saakka, kunnes lapsi on noin puolitoistavuotias.
- Pääomaverotuksen muuttaminen progressiiviseksi
Hallitusohjelman mukaan tulevan hallituskauden aikana tehdään selvitys pääomatuloverotuksesta, omaisuuden verotuksesta sekä eri sijoitusmuotojen verokohtelusta. Tämä on erittäin kannatettava esitys, koska eriytetty pääomatuloverotus on yksi keskeinen tuloeroja räikeästi kasvattanut ja edelleen kasvattava tekijä Suomessa.
Tässä yhteydessä olisi syytä tehdä tuloverotuksen kokonaisuudistus niin, että kaikkia tuloja verotetaan samaisen progressiivisen asteikon mukaan, riippumatta siitä, ovatko ne palkka-, etuus- tai pääomatuloja. Tämä tarkoittaisi paluuta malliin, jossa kaikkia rikkaita verotetaan maksukyvyn mukaan.
Samassa yhteydessä toteutetaan osinkoverouudistus, jossa luovutaan tällä hetkellä käytössä olevasta erillisestä osinkoverotusjärjestelmästä listaamattomien yritysten kohdalla. Kaikkien osinkojen veronalaista osuutta verotettaisiin siten progressiivisesti. Tämä lisäisi verotuksen selkeyttä ja oikeudenmukaisuutta, tasapainottaisi yhteisöveron rajua laskua ja vähentäisi verovälttelyä tulonmuuntamisen kautta.
