Sekava keskustelu hallituksen käännytyslaista jatkuu. Eveliina Heinäluoma syyttää Demokraatissa 7.7. vihreitä ja vasemmistoliittoa epäjohdonmukaisuudesta, kun olimme mukana hyväksymässä rajavartiolakia viime kaudella ja emme nyt kannata hallituksen käännytyslakia. Väitteet eivät kestä tarkempaa tarkastelua. Koska Demokraatti ei ole vastannut yhteydenottopyyntöihin, julkaisen kirjoituksen omassa blogissani.
Edellisen kauden rajavartiolaissa ei ollut kyse turvapaikkahakuoikeuden epäämisestä, vaan hakemusten vastaanottamisen keskittämisestä. Turvapaikkahakemusten vastaanottamisen keskittäminen tietyille rajanylityspisteille ei ole kansainvälisen oikeuden vastaista. Tällainen toimenpide sisältyi esimerkiksi niihin esityksiin, joita komissio teki vastauksena Valko-Venäjän ja Puolan sekä Liettuan rajakriisiin.
Keskeistä on, että kaikilla sitä tarvitsevilla on tosiasiallinen mahdollisuus jättää turvapaikkahakemus. Valtiot voivat kuitenkin päättää rajanylityspisteiden määrästä ja sijainnista ja myös ohjata turvapaikanhakijat muualta rajalta virallisille rajanylityspisteille, kunhan ne aidosti ovat turvapaikanhakijoiden saavutettavissa. Keskeistä on, että hakijoille säilyy tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Velvollisuudesta turvata tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa lausui myös perustuslakivaliokunta omassa lausunnossan rajavartiolaista.
Edellisellä kaudella säädetyssä rajavartiolaissa pykälässä 16 tämä todettiin näin:
”Valtioneuvosto voi päättää kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisestä Suomen valtakunnanrajalla yhteen tai useampaan rajanylityspaikkaan”
ja samassa pykälässä lukee myös:
”Tässä pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää Suomen kansalaiselle kuuluvaa oikeutta saapua maahan tai jokaisen oikeutta lähteä maasta eikä loukata vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin lainsäädännön piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia eikä kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen.”
Rajavartiolain tarkoitus oli toisin sanoen mahdollistaa turvapaikkahakemusten vastaanottamisen keskittäminen, mutta samalla turvata ihmisten mahdollisuus saada kansainvälistä suojelua. Tämä on täysin erilainen lähtökohta kuin hallituksen nyt esittämässä käännytyslaissa, jonka julkilausuttuna tavoitteena on estää turvapaikanhaku koko itärajalla. Siksi hallituksenkin on ollut pakko todeta, että nyt esitetty käännytyslaki on ristiriidassa kansainvälisen oikeuden ja EU-oikeuden kanssa. Sellaista arviota ei edellisessä hallituksessa tehty rajavartiolaista.
Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt putkeen myöskään rajavartiolain osalta. Eduskuntakäsittelyn yhteydessä yksi perustuslakivaliokunnalle lausunut asiantuntija esitti oikeudellista spekulaatiota kaikkien rajanylityspisteiden hetkellisestä sulkemisesta. Tämä spekulaatio päätyi perustuslakivaliokunnan lausuntoon tässä muodossa: ”Perustuslakivaliokunta katsoo, että lyhytaikainen rajan täyssulku voi erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa olla mahdollinen, mikäli tällaisella ajallisesti vain täysin välttämättömään rajatulla toimenpiteellä voidaan turvata maahantulomenettelyn asianmukaisuus.” Vasemmistoliiton ja vihreiden edustajat jättivät perustuslakivaliokunnassa eriävän mielipiteen tästä kohdasta.
Hallintovaliokunnan mietinnössä linjataan tähän viitataen mahdollisuudesta hetkellisesti keskittää turvapaikkahakemusten vastaanotto Helsinki-Vantaan lentokentälle, eli sellaiselle valtakunnanrajan rajanylityspisteelle, joka ei sijaitse lainkaan itärajalla. Tämän hallintovaliokunnan oman tulkinnan mietintöön päätymisen jälkeen vasemmistoliiton edustaja esitti, että mietintö lähettäisiin uudelleen perustuslakivaliokuntaan. Perustelu oli juuri se, että tällä tulkinnalla lakiesitys voi rikkoa Suomen kansainvälisoikeudellisia velvoitteita. Asiasta äänestettiin. Asian perustuslakivaliokuntaan palauttamisen puolesta äänestivät kymmenen vasemmistoliiton kansanedustajaa (kuusi poissa), yksi RKP:n edustaja ja vihreistä viisi kansanedustajaa (viisi äänesti tyhjää ja 10 oli poissa).
Yksikään sosiaalidemokraatinen kansanedustaja ei äänestänyt sen puolesta, että asia lähetettäisiin uudelleen perustuslakivaliokuntaan, jotta oltaisiin voitu selvittää, onko hallintovaliokunnan tulkinta kansainvälisen oikeuden mukainen.
Tämän jälkeen olen itse presidentinvaaleissa ja kaikissa muissa yhteyksissä johdonmukaisesti ilmoittanut, että ainakin yksi rajanylityspiste on pidettävä auki, jotta voidaan perustella, että ihmisten tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa toteutuu. Maastorajan yli tulleilla on toki tämä mahdollisuus ollut, mutta ei ole tarkoituksenmukaista ohjata turvapaikanhakua virallisten rajanylityspisteiden ulkopuolelle.
On kuitenkin merkillepantavaa, että perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan puhui vain ”hetkellisestä” täyssulusta ”maahantulomenettelyn asianmukaisuuden” varmistamiseksi. Niin perustuslakivaliokunta kuin hallintovaliokunta painottivat, että turvapaikkahaun keskittämisen jälkeenkin Suomessa säilyy ”aito ja tehokas mahdollisuus hakea kansainvälistä suojelua”.
Mutta nyt hallitus nyt siis esittää lakia, jonka puitteissa enää ei edes yritetä täyttää kv-velvoitteita, vaan suoraan evätään oikeus hakea turvapaikkaa. Tämä on olennaisesti rajumpi esitys kuin edellisen kauden rajavartiolaki, jossa kuitenkin pyrittiin tasapainoilemaan myös Suomea sitovien ihmisoikeusvelvoitteiden ja rajaturvallisuuden varmistamisen välillä. Nyt ei enää tasapainoilla eikä edes pyritä huolehtimaan ihmisoikeusvelvoitteista, vaan esitetään suoraan kansainvälisen oikeuden, EU-oikeuden ja Suomen perustuslain vastaista lakia. Tämä käy myös hallituksen lakiesityksestä harvinaisen selvästi ilmi. On huolestuttavaa, jos hallintovaliokunnan jäsen Heinäluoma ei tätä eroa tunnista.
Pidän sinänsä tervetulleena, jos Heinäluoma on valmis käymään keskustelua siitä, miten voi olla, että Suomessa nyt on yli puoli vuotta pidetty kaikki viralliset rajanylityspisteet kiinni, määrittelemättömäksi ajaksi. Tällaista päätöksentekoa mahdollistavaa tulkintaa ei mielestäni mitenkään voi tehdä voimassa olevasta rajavartiolaista ja siitä tehdyistä mietinnöistä, joissa linjataan vain ”hetkellisestä” sulusta.
