Hyvät toverit ja ystävät,
Jos joku olisi vuosi sitten vappuna väittänyt minulle, että Suomen hallitus tulee vuoden päästä esittämään koko suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittämistä, en olisi uskonut.
Jos joku olisi vuosi sitten vappuna väittänyt minulle, että Suomen hallitus vuoden päästä tosissaan pohtii suomalaisen työmarkkinajärjestelmän ja ammattiyhdistysliikkeen aseman romuttamista säätämällä lakeja, jotka mahdollistaisivat työehtosopimusten kiertämistä, en olisi uskonut.
Jos joku olisi vuosi sitten vappuna väittänyt minulle, että Suomen hallitus on vuoden päästä toteuttanut niin mittavia leikkauksia koulutukseen, että Helsingin yliopistolla käydään yliopiston historian suurimmat yhteistoimintamenettelyt, en olisi uskonut.
Tässä me kuitenkin olemme.
Oikeistolainen talousnobelisti Milton Friedman on kirjoittanut hallitsevan aatteen voimasta kriisioloissa seuraavasti: ”Vain kriisi, joko todellinen tai kuviteltu, johtaa todellisiin muutoksiin. Kriisin puhjetessa riippuu vallalla olevista aatteista, millaisiin toimiin ryhdytään. Minä katson, että meidän tehtävämme on juuri se, kehittää nykyiselle politiikalle vaihtoehtoja, pitää ne elossa ja tarjolla, kunnes poliittisesti mahdoton kääntyy poliittisesti väistämättömäksi.”
Elinkeinoelämän keskusliitto ja suomen hallitus on sisäistänyt Friedmanin opin erittäin hyvin. Vetoamalla valtiontalouden vaikeuksiin, leikkauspakkoon ja saarnaamalla jatkuvasti kriisitietoisuudesta, muokataan koko ajan asenteita yhä vastaanottavaisemmiksi sellaisille heikennyksille, jotka vain vuosi sitten olisivat olleet poliittisesti mahdottomia tehdä.
Suomi vajoaa yhä syvemmälle vaihtoehdottomuuden tilaan, jota ruokkii myös media. Helsingin sanomat kuvaili taannoin vasemmistoliittoa “äärivaihtoehtoja” tarjoavaksi puolueeksi. Minä kysyn Helsingin Sanomilta, onko “äärimmäistä” puolustaa hyvinvointivaltiota?
Onko äärimmäistä politiikkaa puolustaa työehtosopimusten yleissitovuutta, kyseenalaistaa ylisuuria leikkauksia, vaatia subjektiivista päivähoito-oikeutta ja laadukkaita julkisia palveluita, edistää progressiivista verotusta ja veroparatiisitalouteen puuttumista? Onko äärivaihtoehto pitää kiinni sivistyksen ja tasa-arvon arvoista? Mitä tälle maalle oikein on tapahtunut?
Hyvät toverit ja ystävät,
Vaikeavammaisten yli 75-vuotiaiden palveluista leikataan 60 miljoonaa. Lasten päivähoidon ryhmäkokoja kasvatetaan, lasten oikeus päivähoitoon rajoitetaan ja päivähoitomaksut korotetaan. Nuorten aikuisten opintotuesta leikataan 120 miljoonaa. Lääkekorvausten 50 euron omavastuun seurauksena yhä useampi pienituloinen jättää lääkkeet hakematta. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut nousevat jopa kolmanneksella.
Pienten lasten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta sekä vaikeassa asemassa olevien ihmisten terveydestä säästäminen – eikö tällaiset päätökset pitäisi olla ne kaikista viimeisimmät, mihin ryhdytään? Eikö tällaiset päätökset pitäisi olla ne, joihin ryhdytään kun kaikki muut vaihtoehdot ovat tutkittu, jokaikinen kivi käännetty ja jokaikinen verotuki ja muu keino selvitetty?
Viisaalla kansanedustajakolleegallani Anna Kontulalla on tapana sanoa, että yhteiskunnallinen valta on sitä, että onnistuu uskottavasti esittämään oman etunsa yhteisenä intressinä.
Nyt meille väitetään, että on pakko leikata neljä miljardia sosiaaliturvasta, palveluista ja koulutuksesta. Meille väitetään, että tämä on yhteisen etumme mukaista. Samalla hallitus on kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen siitä, että verotusta ei nosteta. Hallitus on sulkenut kaikki Suomen suurituloiset pois säästötalkoista. Vaikka kaikesta on “pakko” leikata, riittää rahaa kuitenkin autoveron alentamiseen 200 miljoonalla. Rahaa riittää sekä perintöverotuksen keventämiseen että yrittäjävähennyksen käyttöönottoon.
Siitä huolimatta, että kaikesta on “pakko” leikata, on ehdotettu verotuksen keventämistä miljardilla. Siitä huolimatta, kaikesta on “pakko” leikata, ei ole tehty mitään verovälttelyyn puuttumiseksi, jonka seurauksena Suomi menettää miljardeja joka vuosi.
Meille väitetään nyt myös, että kilpailukyvyn nimissä pienituloisten palkansaajien on pakko antaa työnantajille yli kaksi ja puoli miljardia lisää rahaa. Meille väitetään, että tämä on yhteinen intressimme. Samalla pörssiyhtiöt kuitenkin kasvattavat maksamiaan osinkoja 11,8 miljardiin tänä keväänä. On ennakoitu, että tämän kevään osinkopotti voi nousta kaikkien aikojen suurimmaksi, eli suuremmaksi kuin talouden nousukauden huipulla vuonna 2007.
Pörssiyhtiöiden johtajien palkat ja bonukset kasvoivat viime vuonna kolminkertaista vauhtia tavalliseen duunarin ansioihin verrattuna. Toimitusjohtajien ja rivityöntekijöiden palkkaero on viimeksi ollut näin suuri juuri nousukauden huipulla vuonna 2007. Rahaa löytyy myös pörssiyhtiöiden kassoista. Siellä rahat makaavat tuottamatta mitään, ja sen sijaan, että varoja laitettaisiin uusiin investointeihin, maksetaan niitä ulos.
Pörssiyhtiöt elävät Suomessa nousukautta, mutta kansalaiset taantumaa.
Hyvät toverit ja ystävät,
Politiikka on arvovalintoja, ja on päivänselvää, että on olemassa vaihtoehtoja hallituksen leikkauspolitiikalle. Vasemmisto on esittänyt 12 keinoa hallitukselle puuttua veroparatiisitalouteen ja aggresiiviseen verosuunnitteluun. Me olemme esittäneet työllisyyden parantamista pienituloisten verotusta keventämällä kunnallisverotuksen perusvähennystä korottamalla, alennettujen arvonlisäverokantojen määräaikaista alentamista kahdella prosenttiyksiköllä, panostusta julkisiin investointeihin, sosiaaliturvan uudistusta byrokratiaa karsimalla sekä panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Vasemmisto ei alennu vaihtoehdottomuuteen. Me emme hyväksy hyvinvointivaltion alasajoa, ihmisten eriarvoistumista tai veroparatiisien kukoistusta.
Tämä ei ole ääriajattelua, vaan tavallisten ihmisten, hyvinvoinnin, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta toimimista. Oikein hyvää vappua kaikille!
