Kehysriihi jatkuu puolueiden välisellä väännöllä, ja koska itse olen neuvottelupöydistä sivussa pitämässä huolta tyttärestäni, aion hieman avautua työttömyysturvaa koskevasta keskustelusta.
Olen väsynyt siihen yksipuoliseen ja älyllisesti epärehelliseen tapaan, jolla Suomessa keskustellaan työllisyystoimista. Työllisyystoimia arvioidaan usein varsin fiilispohjalta painottaen “kovia toimia” ilman, että rakenteellisen työttömyyden syitä pysähdyttäisiin pohtimaan edes hetkeksi. Entä kuinka usein olet kuullut julkisuudessa sen tosiasian, että hallituksemme on jo nyt tehnyt päätökset suuremmasta määrästä päätösperusteisia työpaikkoja, kuin meitä edeltänyt oikeistohallitus teki koko kautensa aikana?
Tuntuu, että todella monen puolueen ymmärrys ihmisten arjesta ja halu auttaa heikossa asemassa olevia, loppuu välittömästi kun aletaan keskustelemaan pitkäaikaistyöttömistä. Työttömiä on sallittua haukkua, moittia ja kepittää, vaikka muuten väittäisi olevan “pienen ihmisen asialla”. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kehdattiin vain vähän aikaa sitten jopa väittää, että työttömien sosiaaliturvan leikkaaminen on heistä VÄLITTÄMISTÄ.
Liian monille tuntuu myös olevan jonkinlainen kunnia-asia, että työllisyystoimien pitää olla “kovia”, eli toisin sanoen pienituloisten ihmisten toimeentuloa leikkaavia. Minulle on epäselvää, miten kenellekään voi olla itseisarvo heikentää jo valmiiksi vaikeassa asemassa olevien ihmisten elämää varsinkaan kun tämänkaltaiset leikkaukset eivät millään tavoin edesauta heikosti työllistyvien työmarkkina-asemaa.
Ajatus siitä, että työmarkkinatuen leikkaaminen 20 tai 30 eurolla, tai toimeentulotuen omavastuun palauttaminen yhtäkkiä johtaisi työttömien laajamittaiseen työllistymiseen, on todellisuudesta vieraantunut. Työttömyyden syyt eivät ole taloudellisten kannustimien puutteessa vaan siinä, että sopivia työpaikkoja ei ole tarjolla. Hyvin monen työnhakijan kohdalla ongelmat saattavat myös liittyä puutteisiin koulutuksessa tai terveydellisiin ongelmiin. Rakennemuutospaikkakunnilla vapaiden työpaikkojen määrää ei lisäänny sosiaaliturvan leikkauksilla, eikä osatyökykyisten työkyky palaudu sillä, että heidän köyhyys syvenee.
Myös esitys ansiosidonnaisen porrastamisesta olisi eriarvoisuutta lisäävä. Se siirtäisi rahaa työttömyysturvajärjestelmän sisällä hitaasti työllistyviltä, eli usein matalan koulutustaustan omaavilta duunareilta rakennemuutospaikkakunnilta niille, jotka ovat työttömänä vain lyhyen aikaa, eli korkeasti koulutetuille osaajille kaupunkikeskuksissa. Onko todella järkevää heikentää Kemissä tai Jämsässä työttömäksi jääneiden paperitehdasduunareiden asemaa, vain parantaakseen niiden työttömyysturvaa, joiden mahdollisuudet uudelleen työllistyä ovat muutenkin paremmat? Ei ole.
Suomessa on työllisyyspolitiikassa jo vuosia kokoomuksen johdolla tuijotettu sokeasti vain työn tarjontaan liittyviä esityksiä. Oikeiston resepti työllisyyden lisääntymiseen ovat isot sosiaaliturvaleikkaukset pienituloisille ja suuret verokevenneykset hyvin toimeentuleville. Kuinka tämä resepti on toiminut pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisen suhteen? Se ei ole toiminut. Suomessa pitkäaikaistyöttömyys on sinnikkäästi jäänyt liian korkealle tasolle, juuri siksi, että sen ratkaiseminen edellyttäisi panostusten ja mielenkiinnon suuntaamista koulutukseen, työvoimapalveluihin, kuntoutukseen ja terveydenhuoltoon. Luotan siihen, että Säätytalolla neuvottelevat puolueet kuuluvat niihin, jotka ovat valmiita ymmärtämään tämän tosiasian.
