Tänään eduskunta aloitti taas yhden Orpon hallituksen massiivisen sosiaaliturvaleikkauksen käsittelyn. Tällä kertaa vuorossa on ansiosidonnainen työttömyysturva, johon hallitus on esittämässä isoja muutoksia.
Ne tulevat vaikuttamaan hyvin suureen työttömien joukkoon, jonka lisäksi tietyt erilliset toimeenpiteeti tulevat köyhdyttämään erityisesti vaikeasti työllistyviä pitkäaikaistyöttömiä. Hallituksen esityksessä arvioidaan, että ansiosidonnaisen leikkaus tulee koskemaan 80 000 työtöntä vuositasolla.
Hallitus esittää ansiosidonnaiseen kahta tasoleikkausta. Ensimmäinen 20% tasoleikkaus astuu voimaan, kun työttömyysturvaa on saanut 40 arkipäivää, eli noin kaksi kuukautta. Seuraavan kerran työttömyysturvan taso tippuu noin kahdeksan kuukauden jälkeen tästä vielä 5%, jolloin leikkaus on yhteenlaskettuna 25% eli neljänneksen.
Tämän lisäksi työttömyysturvajärjestelmää ollaan muuttamassa niin, että palkkatuettu työ ei enää jatkossa kerrytä työssäoloehtoa. Poikkeuksen muodostavat alentuneesti työkykyiset ja yli 60-vuotiaat, mutta vasta ensimmäisten 10 kuukauden jälkeen. Tämän lisäksi luovutaan tietyistä työttömän ikään sidotuista poikkeus- ja suojasäännöistä sekä kuntien velvoitetyöllistämisestä. Kun velvoitetyöllistäminen lakkautetaan ja suojasäännöt poistetaan, suurimmat kärsijät ovat noin 10 000 ikääntyvää pitkäaikaistyötöntä, joilla ei välttämättä ole enää tosiasiallisia mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Nämä ovat usein pitkän työuran raskaissa ammateissa tehneitä miehiä, joilla voi olla myös terveydellisiä haasteita.
Mitä näistä muutoksista seuraa?
Ansiosidonnaisen tasoleikkaukset ovat ensinnäkin niin mittavia, että ne tulevat tarkoittamaan työttömille useiden satojen eurojen menetyksiä kuukaudessa. Monet pienipalkkaiset suomalaiset tulevat käytännössä menettämään ansioturvan kokonaan, kun sen taso jatkossa on yhtä suuri kuin perusturva.
Hallituksen esityksen mukaan ansiosidonnaisen keskimääräinen taso tulee tippumaan noin 300 euroa ensimmäisen 20% tasoleikkauksen jälkeen, ja yhteensä noin 330 kuukaudessa toisen 5% tasoleikkauksen jälkeen. Kotitalouskohtaiset summat voivat kuitenkin olla tätä huomattavan paljon suurempia: varsinkin jos työtön myös kuuluu siihen joukkoon, joka menettää lapsikorotuksen tai suojaosan jo päätettyjen huhtikuun alussa voimaan astuvien lakimuutosten seurauksena.
Työttömyyskassojen yhteisjärjestö on laskenut esimerkkejä, mitä ansiosidonnaisen tasoleikkaukset tarkoittavat eri palkkatuloilla. Esimerkiksi kaksilapsinen työntekijä, jonka palkka on ollut 2 500 euroa menettää työttömyysturvastaan kuukaudessa kolmanneksen, 565 euroa. Samalla palkkatasolla työskentelevä kaksilapsinen osa-aikainen työntekijä menettää leikkausten myötä yli puolet koko etuudesta, eli 715 euroa. Näissä esimerkeissä on huomioitu myös lapsikorotuksen ja suojaosan poisto.
Hallituksen esityksestä käy myös hyvin ilmi, miksi nämä muutokset eivät tee Suomen järjestelmästä pohjoismaista, vaan nimenomaan vievät Suomea kauemmaksi naapureistamme. Tanskassa ansiosidonnaisen taso on huomattavan paljon Suomea suurempi, ja sitä voi maksaa kolmen vuoden ajanjaksolla kahden vuoden ajan. Ansiopäiväraha ei pääsääntöisesti laske kun työttömyys pitenee. Ruotsissa ansiosidonnaisen taso laskee kymmenen prosenttia vasta siinä vaiheessa, kun työttömyys on kestänyt 200 päivää.
Mitä muuta lakimuutoksista seuraa?
Lakimuutoksilla tulee olemaan isoja seurauksia myös palkkatuella työllistyville sekä erityisesti varttuneemmille pitkäaikaistyöttömille. Heitä hallituksen ajamat muutokset tulevat köyhdyttämään rajusti.
Aloitetaan palkkatuesta. Jo aikaisempien työttömyysturvamuutosten yhteydessä hallitus päätti pidentää työssäoloehtoa 12 kuukauteen aiemman 6 kuukauden sijasta. Jo tämä muutos aiheuttaa vaikeuksia palkkatuetussa työssä työllistyville, koska esimerkiksi 10 kuukauden palkkatukijakso ei enää tulee olemaan riittävä työssäoloehdon täyttämiselle. Tämä ei kuitenkaan riitä hallitukselle: nyt se esittää suoraan, että palkkatuettu työ ei kerrytä enää työssäoloehtoa ollenkaan, paitsi jos kyse on työkyvyltään selvästi alentuneesta tai yli 60-vuotiaasta henkilöstä. Heidänkin kohdallaan työssäoloehdon kertyminen alkaisi vasta kun palkkatuettu työ on jatkunut yli 10 kuukautta.
Tämä vaikeuttaa palkkatuen avulla työllistyvien pääsyä ansiosidonnaiselle, ja saattaa siksi pahimmassa tapauksessa vähentää ihmisten halukkuutta hakeutua palkkatuettuun työhön. Samaa ongelmaa on siinä, että ansiosidonnaisen leikkuri osuu myös korotettuun ansio-osaan, joka maksetaan työllisyyspalveluihin osallistumisen ajalta, ja jonka idea on ollut kannustaa osallistumiseen.
Epäreiluinta koko esityksessä on kuitenkin se, että se asettaa työssäkäyviä ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Palkkatuki on tärkeä työkalu tukea niiden ihmisten työmarkkinoille pääsyä, joilla syystä tai toisesta on vaikeaa työllistyä ilman. Mutta se on silti työtä: ihminen työllistyy työsuhteeseen, josta maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Jatkossa tämä työ ei ole samanarvoista kuin täysin vastaavalla palkalla ja vastaavissa olosuhteissa tehty työ, josta ei ole maksettu palkkatukea työnantajalle.
Kaikista epäinhimillisin tämä esitys kuitenkin on vaikeassa asemassa oleville pitkäaikaistyöttömille. Hallitus on kokonaan lakkauttamassa kuntien velvoitetyöllistämisen sekä velvoitetteen tarjota työllistymistä edistävää palvelua. Tämä on ollut keskeinen keino edesauttaa heidän pääsyään takaisin ansiosidonnaiselle, joka on turvannut ihmisille edes jonkinlaisen säällisen toimeentulon. Se on ollut myös keino edesauttaa arkirutiinien säilymistä ja työhön pääsyä. Tämä on ollut varsin tärkeää erityisesti lisäpäivien lakkauttamisen jälkeen, joka aiemmin turvasi ansiosidonnaisen säilymisen niille, jotka syystä tai toisesta eivät onnistu löytämään työtä. Jatkossa he tippuvat kaikki työmarkkinatuen varaan.
Tämä muutos toisin sanoen köyhdyttää sitä joukkoa, jonka työmarkkina-asema on kaikkein vaikein. Ja kun työttömyysturvan taso tipahtaa, niin se tulee myös pienentämään heidän eläkkeitään, kun he eläkkeelle pääsevät.
Mistä työttömyys johtuu
Merkille pantavinta koko lakihankkeessa on se kuva, jonka se antaa hallituksen käsityksestä työttömyydestä ja sen hoitamisesta. Orpon hallituksen politiikka perustuu tältä osin kokonaan käsitykseen siitä, että työttömyyden syy on sosiaaliturvan liian hyvä taso – ja kun etuuksia leikataan rajusti, ihmiset työllistyvät.
Missään ei näy minkäänlaista pohdintaa siitä, miten esimerkiksi ihmisten terveydentila, mahdolliset puutteet osaamisessa tai ikäsyrjintä työmarkkinoilla vaikuttavat ihmisten edellytyksiin ja mahdollisuuksiin löytää työtä. Missään ei ole huomioitu sitä, miten työttömyysjaksojen pidentyminen vaikeuttaa ihmisten mahdollisuuksia työllistyä yksityiselle sektorille, eikä missään ole yhtäkään toimenpidettä, jolla halutaan auttaa ja tukea ihmisiä työn löytämisessä.
Ansiosidonnaisen leikkausta viidenneksellä jo kahden kuukauden jälkeen ei perustella esityksessä juurimitenkään. Monien korkeastikin koulutettujen työnhakijoiden tulee olemaan erittäin vaikeaa löytää osaamistaan vastaavaa työtä vain kahdessa kuukaudessa, varsinkin ottaen huomioon monien organisaatioiden pitkät rekrytointiprosessit. Velvoitetyöllistämisen lakkauttamisen yhteydessä kirjoitetaan, kuinka pitkäaikaistyöttömät jatkossa voivat työllistyä suoraan avoimille työmarkkinoille. Missään ei kuitenkaan millään tavalla avata sitä, miten se yhtäkkiä onnistuisi, kun pitkittyneen työttömyyden syy on juurikin vaikeudet työllistyä avoimilla työmarkkinoilla.
Muutosten seurauksena pienituloisuus tulee kasvamaan ja työttömien asema vaikeutumaan entuudestaan. Hallituksen esitys on taas yksi monista, joka toteuttaa Petteri Orpon oikeistohallituksen keskeistä ideologista linjaa: lyödään lyötyä.
Leikataan heiltä, joilla on jo vähiten.
