Ympäristöä pitää suojella, mutta mitään ei saisi silti tehdä.
Suomalaisen ympäristöpoliittisen keskustelun taso on suoraan sanoen aivan luokattoman huono. Tästä on taas saatu näyttöä metsien ennallistamista koskevaan asetukseen liittyen.
Vaikka on kyse kokonaisuudesta, jonka tavoitteena on luontokadon vähentäminen ja luonnon tilan parantaminen, yrittää maamme oikeisto-oppositio maalata kuvaa Suomen metsistä käytävästä suuresta valtataistelusta. Metsät kuuluvat EU-politiikassa kansalliseen toimivaltaan, mutta ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa hoidetaan myös EU:n kesken yhdessä. On itsestäänselvää, että metsät ovat monella tapaa olennainen kysymys, kun puhutaan ilmastosta tai luonnon monimuotoisuudesta.
Kaikki Suomen puolueet puhuvat ohjelmissaan ja puheissaan kauniisti luonnosta, mutta kun on aika päättää sitovista tavoitteisita tai käyttää rahaa luonnon tilan parantamiseen, muuttuu ääni kellossa heti. Luontokatoa pitäisi estää, mutta mitään pakottavia päätöksiä ei saisi tehdä eikä rahaa mennä euroakaan.
Tavoitteiltaan sitovaan ennallistamisasetukseen on päädytty juuri siksi, että EU:n jäsenmaiden vapaaehtoiset toimet eivät ole olleet riittäviä. Jäsenmaiden on turha vedota siihen, että on parempi edetä vapaaehtoisuuden pohjalta, sillä sitä on kokeiltu eikä se johda luonnon kannalta riittäviin lopputuloksiin. Monimuotoisuus heikkenee edelleen.
Ennallistamisasetuksessa on kyse päätöskokonaisuudesta, jossa asetetaan sitovat tavoitteet luonnon tilan parantamiseksi kaupunkiluonnon, vesistöjen, maatalousympäristöjen, metsien jaesimerkiksi pölyttäjien osalta.
Suomen hallitus kannattaa asetuksen tavoitteita, mutta hallituksen neuvottelema kanta on kriittinen monille asetusehdotuksen yksityiskohdille. Muun muassa esityksen taloudellisista vaikutuksista halutaan lisätietoa ja ennallistoimien toteutustapoihin halutaan turvata riittävä kansallinen liikkumavara.
Tämä ei kuitenkaan oikeisto-oppositiolle riitä, vaan he vaativat, että hallituksen pitäisi ottaa kategorisen kielteinen kanta ehdotukseen. Mitään vaihtoehtoisia tapoja tai ratkaisuja asetuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ei esitetä, eikä luontokadon pysäyttämisestä sanota mitään.
Sen sijaan he antavat populistisesti ymmärtää että ”EU tulee ja vie Suomen metsät”. Eduskunnassa myös hallituspuolueiden SDP:n, keskustan ja RKP:n edustajat hyppäsivät talousvaliokunnassa opposition kelkkaan, vaikka hallituksella oli aiemmin yhdessä neuvoteltu ja sovittu kanta. Nähtäväksi jää, aikooko pääministeripuolue SDP antaa keskustalle mahdollisuuden heikentää jo valmiiksi kriittistä kantaa. Asettumalla kategorisesti koko esitystä vastaan Suomi pelaisi itsensä käytännössä ulos asetuksen sisältöä koskevista jatkoneuvotteluista.
Toivoisin, että joskus voisimme tällaisen pelaamisen sijaan keskustella siitä, mitä luontokadolle pitäisi oikeasti tehdä ja miten tavoitteisiin oikeasti päästään.
