Eduskunta käsitteli tänään Vihreiden ja Vasemmistoliiton välikysymystä valtiovarainministeri Stubbin virheellisistä lausunnoista sekä lainvalmistelun avoimuudesta ja luotettavuudesta. Koko keskustelu oli aika outo näytös.
Kokoomuslaiset olivat selvästi puhuneet keskenään ja päätelleet, että hyökkäys on paras puolustus. Stubb itse sanoi pitävänsä “välikysymyksessä esitettyä väitettä tietoisesta tai toistuvasta väärän tiedon antamisesta vääränä ja sopimattomana”. Ben Zyskowicz piti ryhmäpuheen, jossa lähinnä haukkui hyvin asiattomalla tavalla vihreitä ja syytti molempia puolueita maassa makaavan potkimisesta.
Loppupeleissä koko keskustelu keskittyi enemmänkin lain valmistelun tasoon ja siinä ilmeneviin puutteisiin. Näiden epäkohtien tunnustamisessa ja halussa puuttua niihin hallituspuolueet olivat taas enemmän samaa mieltä opposition kanssa kuin yhdessäkään aiemmassa välikysymyksessä. Se jos jokin osoitti, että välikysymys oli perusteltu.
Välikysymyksessä ei ollut kyse vain yhdestä lausunnosta. Siinä ei ollut kyse vain kerran virheellisesti lausutusta prosenttiluvusta tai yhdestä anteeksipyynnöstä. Välikysymyksessä oli kyse demokratian pelisäännöistä, lainvalmistelun tasosta sekä siitä, voiko kansalainen ja lainsäätäjä luottaa lain valmistelun puolueettomuuteen ja laatuun.
Politiikka on arvovalintoja ja linjavalintoja. Jotta päättäjät pystyvät tekemään hyvin harkittuja ja punnittuja päätöksiä, on oleellisesta, että heillä on kaikki tarvittava tieto lainsäädäntömuutosten vaikutuksista ja mahdollisista seurauksista.
Poliittinen ohjauskin on luonnollisesti osa politiikkaa. Ohjausta tulee harjoittaa poliittisia prosesseja käynnistettäessä, tavoitteiden asettelussa ja arvovalintoja tehdessä. Silloin se on avointa. Tämän jälkeen virkamiesten on annettava tehdä oma valmistelutyönsä ilman, että sitä ohjataan poliittisesti itselleen mieluisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Siksi kyse ei ole pelkästään hallintarekisteristä, vaikka hallintarekisteri on lainsäädäntöhankkeena erinomaisen hyvä esimerkki niistä epäkohdista, joihin halusimme välikysymyksellä kiinnittää huomiota. Myös pakkolakien valmistelun yhteydessä valtiovarainministeri Stubb väitti, että lain valmistelun yhteydessä on selvitetty “juurta jaksain” näiden työntekijöiden toimeentuloa ja asemaa merkittävästi heikentävien lakiesitysten perustuslaillisuutta asiantuntijoiden kanssa. Kun MTV3 pyysi saada nähtäväksi näitä lausuntoja, kävi ilmi, ettei niitä ollutkaan olemassa.
Tämän lisäksi hallitus on poistanut kohtia pakkolakipaketin lakiluonnoksesta, joissa viitattiin lakien mahdollisiin ristiriitaisuuksiin EU-oikeuden kanssa. Nämä kohdat sisältyivät vielä aikaisempaan lakiluonnokseen. Tämä on malliesimerkki sellaisesta lainvalmistelun poliittista ohjaamisesta, joka ei kuulu oikeusvaltioperiaatetta kunnioittavaan demokraattiseen parlamentarismiin. Viimeinen versio lakiluonnoksesta antaa harhaanjohtavan kuvan koko lakipaketista.
Myös hallintarekisteriä pyrittiin ajamaan läpi paikkaansa pitämättömillä väitteillä sekä ohjaamalla julkista keskustelua hallitukselle mieluisaan suuntaan.
Julkisuudessa väitettiin, että EU-asetuksen muutos edellyttää hallintarekisteriä. Näin ei ole, vaan Suomi on nimenomaan saanut poikkeussäännön. Väitettiin, että hallintarekisteri lisää avoimuutta. Näin ei ole. Myös nykyjärjestelmän puitteissa on mahdollista saada tietoja säännöllisesti.
Valtiovarainministeriö sai osakseen kyseenalaista huomiota, kun ministeriö yritti estää hankkeeseen kriittisesti suhtautuvan toimittajan pääsyn taustoitustilaisuuteen. Lokakuun lopussa paljastui, että hallintarekisterin lakiluonnoksessa on kappaleita, jotka lähes sana sanalta vastaavat Finanssialan keskusliiton tiedotetta asiasta.
Marraskuussa paljastui, että Valtiovarainministeriö on jättänyt julkaisematta oman vero-osastonsa erittäin kriittisen arvion hallintarekisteristä. Marraskuun viimeisenä viikonloppuna Aamulehti paljasti Valtiovarainministeriön viestintäosaston omaan muistioon perustuen, että ministeriö tietoisesti on pyrkinyt “ohjaamaan mediahuomion pois hallintarekisterin kielteisistä vaikutuksista” ja pyrkinyt valikoimaan toimittajia, jotka suhtautuvat myönteisesti hankkeeseen.
Kaiken edellämainitun lisäksi valtiovarainministeri Stubb vielä väitti eduskunnalle 90% viranomaisista suhtautuvan hankkeeseen myönteisesti, vaikka oikea luku oli aivan toinen. Syy sille, miksi hallintarekisteriä ajettiin eteenpäin näin voimakkaasti kaikesta vastustuksesta ja tästä hyvin hämmentävästä pimitysprosessista huolimatta, voidaan vaan arvailla.
Ilman kansalaisten luottamusta poliittisten prosessien avoimuuteen ja lainvalmistelun puolueettomuuteen ei demokratia voi toimia. Jollei voi luottaa siihen, että päätettävät asiat selvitetään perusteellisesti ja tasapuolisesti, miten voi luottaa siihen, että päättäjät aidosti ovat etsimässä oikeudenmukaisia ja oikeudellisesti kestäviä ratkaisuja?
Siksi tämä välikysymys oli tarpeellinen ja tärkeä.
Eduskunnassa käyty keskustelu toivottavasti johtaa siihen, että hallituksen on pakko kiinnittää huomiota omiin toimintatapoihin, sekä pohtia keinoja lisätä lainvalmistelun laatua.
