Suomessa ei näköjään käydä kuntavaaleja ilman sotekeskustelua. En tiedä jaksatteko enää tämän maratonsarjan tuoreinta tuotantokautta, mutta toivon todella niin. Asia on tärkeä, sillä kyseessä on koko suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto, eli elintärkeät palvelut, joita me kaikki käytämme ja tarvitsemme.
Uudistusta käsitellään parhaillaan eduskunnassa, ja tänään perustuslakivaliokunta piti oman tiedotustilaisuutensa. Uudistukseen ei tällä kertaa liity mitään isoja perustuslaillisia ongelmia, vaan vaadittavat korjaukset on mahdollista tehdä eduskunnassa. Näyttää siis siltä, että hallituksen neuvottelemalla sote-mallilla on hyvät edellytykset tulla hyväksytyksi. Viimeisten viikkojen aikana on kuntavaalikeskusteluissa kuitenkin esiintynyt monenmoisia väittämiä sotesta, joihin on paikallaan vastata. Etenkin kokoomuksen esittämät väitteet tarvitsevat asianmukaiset vastaukset.
Vastaan myös mielelläni, jos sinulla on mielessäsi, joku erityinen kysymys sotesta. Kirjoita kysymys kommenttikenttään niin pyrin vastaamaan siihen, tulevissa kirjoituksissani
“Uutta maakuntahallintoa ei tarvita”
Tämän väitteet esittäjät tuntuvat ensinnäkin unohtaneen, että ylikunnallinen taso on jo olemassa. Sairaanhoitopiirit ovat valtavia organisaatioita, joissa käytetään miljardeja euroja, mutta osaatko esimerkiksi itse luetella, ketkä istuvat oman alueesi sairaanhoitopiirin valtuustossa? En minäkään.
Syy on, että näitä päättäjiä ei nykyään valita suorilla kansanvaaleilla, vaan kuntavaaleissa valittujen valtuutettujen sopimuksilla. Monilla pienemmillä paikkakunnilla samaa pätee myös perustason palveluihin, jos ne tuotetaan useamman kunnan yhteisen kuntayhtymän kautta. Aluehallintoa on siis olemassa, mutta se on epädemokraattista eikä se ole läpinäkyvää. Kun hyvinvointialueiden päättäjät valitaan suorilla kansanvaaleilla lisääntyy sekä demokratia että läpinäkyvyys.
Toinen seikka, jonka tämän väitteen esittäjät tuntuvat unohtaneen on syy sille, miksi sotesta on väännetty niin pitkään. Nykyinen rakenne, jossa kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluista ja sairaanhoitopiirit erikoissairaanhoidosta on toimimaton ennen kaikkea kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että kaikki kunnat eivät tulevaisuudessa tule pystymään suoriutumaan näistä tehtävistä, kun väkiluku pienenee ja väestö samaan aikaan vanhenee. Toinen on se, että nykyinen hallintomalli on johtanut perustason palveluiden rapautumiseen.
Mielenterveyspalvelut on tästä hyvä ja havainnollistava esimerkki. Kun masennuksesta kärsivä nuori aikuinen päättää hakea apua, suuntaa hän ensimmäisenä terveyskeskukseen. Kunnasta riippuen kiireetöntä aikaa lääkärille voi joutua odottamaan yli kuukauden, hoitotakuun mukaan enimmillään kolme. Tavattuasi lääkärin saat todennäköisesti häneltä lähetteen erikoissairaanhoitoon, psykiatriselle poliklinikalle tai vastaavaan yksikköön. Joudut uudestaan odottamaan hoitoon pääsyä. Mikäli tapauksesi tulkitaan kiireettömäksi, voit joutua odottamaan psykiatriseen erikoissairaanhoitoon kuusi kuukautta. Tässä vaiheessa siitä hetkestä, kun olet päättänyt ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, on voinut kulua jopa yhdeksän kuukautta. Mikäli lääkäri toteaa, että masennuksen hoidon vuokas olisi hyvä käydä psykoterapiassa, voit saada lausunnon Kelalle psykoterapian kulujen korvaamisesta. Kelan tukeman psykoterapiaan pääsyn edellytyksenä on kolme kuukautta jatkunut hoitosuhde, eli tässä vaiheessa on voinut jo kulua vuosi yhteydenotosta terveyskeskukseen.
Tällä hetkellä erityisesti lasten ja nuorten lähetteet erikoissairaanhoidon psykiatriselle ovat kovassa kasvussa. Syy on siinä, että mielenterveyden hyvinvointiin liittyviä palveluita on kunnan palveluissa yksinkertaisesti liian vähän. Terveyskeskuksista ja neuvoloista ohjataan eteenpäin, mutta siellä ei suoraan tarjota näitä palveluita, ainakaan riittävästi. Miten sote-uudistus sitten voisi muuttaa tilannetta? Esimerkiksi niin, että kun erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto on yhden ja samaisen organisaation vastuulla, voivat nämä erikoistason ammattilaiset myös jalkautua työskentelemään terveyskeskuksiin ja perheneuvolaan nykyistä laajemmin. Samassa organisaatiossa oleminen mahdollistaa myös resurssien kohdentaminen nykyistä voimakkaammin perustason palveluihin. Tällä hetkellä kunnat leikkaavat perustason palveluista jatkuvasti, samaan aikaan kun kulut kasvavat erikoissairaanhoidon puolella. Vasemmiston tavoitteena on, että terveyskeskuslääkärin vastaanotolle pitää päästä korkeintaan viikossa kiireettömissä tapauksissa, koko maassa. Tällä hetkellä tämä toteutuu noin 40% tapauksissa. Tämän osuuden nostaminen 100% onnistuu parhaiten kun henkilöstöä sekä resursseja saadaan ohjattua nykyistä voimakkaammin terveyskeskuksiin. Tämä nopeuttaisi myös mielenterveyspalveluiden piiriin pääsyä.
Siksi sote-uudistus pitää toteuttaa.
