Puhe vasemmistoliiton eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kemissä 27.8.2019
Hyvät ystävät,
Mikä voisikaan olla parempi paikka eduskuntaryhmämme kesäkokoukselle kuin punainen Kemi? On erityisen mukavaa kokoontua täällä vasemmistoliiton vahvalla kannatusalueella juuri vuonna 2019, juhlittuamme puolueen ensimmäistä eduskuntavaalivoittoa yli kahteen vuosikymmeneen. Eduskuntaryhmämme kasvoi neljällä kansanedustajalla, ja se näyttää mielestäni juuri siltä miltä vasemmistoliitto puolueenakin näyttää. On nuorempaa ja vanhempaa, yliopistotaustaa ja ay-liikettä, etelää ja pohjoista. Kaikkia yhdistää halu rakentaa tasa-arvoisempaa Suomea, yhä laadukkaampaa koulutusta ja vahvempaa arjen turvaa.
Kevään eduskuntavaaleissa käsiteltiin monia aiheita, jotka liittyvät suoraan suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuuteen. Aktiivimallin, koulutuksen ja sosiaaliturvan tulevaisuuden lisäksi yksi vaalien keskeisimmistä teemoista oli vanhustenhuollon kriisi. Tämä kriisi ei näiden kuluneiden kuukausien aikana ole kadonnut minnekään. Siksi hallituksen tärkeimpiä tehtäviä on palauttaa suomalaisten luottamus siihen, että ikäihmisistä pidetään hyvää huolta. Kyse ei ole vain ikäihmisten oikeuksista, vaan koko hyvinvointivaltion olemassaolon oikeutuksesta. Meille on annettu lupa luottaa, että meistä pidetään hyvää huolta kun tarvitsemme muiden apua pärjätäksemme. Nyt tämä lupaus täytyy lunastaa.
Kesän aikana olemme joutuneet lukemaan uutisia siitä, että voittoa tavoittelevat sote-yhtiöt suunnittelevat irtisanomisia ja antavat tulosvaroituksia. Esimerkiksi Attendo antoi tulosvaroituksen, jonka syyksi on arvioitu olevan yhtiön liian nopea laajentuminen Suomeen sekä liian halvalla kunnille myydyt palvelut, suhteessa luvattuun hoivan tasoon. Suuren pörssiyrityksen tavoite vallata markkinat on siis tapahtunut hoidon laadun ja henkilöstön kustannuksella. Pihlajalinna taas aikoo irtisanoa hoitajia sekä laskea palkkoja, koska yritys on tehnyt liian vähän voittoa, vain kolme prosenttia tavoitellun seitsemän prosentin sijaan. Nämä ovat karuja esimerkkejä siitä, mitä voitontavoittelu hyvinvointipalveluissa pahimmillaan tarkoittaa.
Antti Rinteen hallitus on hallitusneuvotteluissa sopinut useista ratkaisuista, joilla parannetaan vanhustenhuollon laatua. Hallitus tekee 0,7 hoitajamitoituksesta lakisääteisen, ja kotihoitoon ohjataan lisää resursseja. Näiden tavoitteiden täyttäminen edellyttää kuitenkin myös hoitajapulaan vastaamista, muun muassa panostamalla ammatillisen koulutuksen koulutustarjontaan ja parantamalla työoloja. Tilanne vanhustenhuollossa on tällä hetkellä sen kaltainen, että monet koulutetut ammattilaiset vaihtavat alaa uupumuksen ja väsymyksen vuoksi.
Hyvät ystävät,
Hoitoalan henkilöstö ja erityisesti julkisen puolen työntekijät, kuuluivat työntekijäryhmään, joka joutui maksamaan kovimman hinnan kiky-sopimuksesta. Ei siis ole ihme, että syksyn työmarkkinakierrokseen liittyy paljon jännitteitä.
Samaan aikaan taloustieteilijät ovat kiistelleet kiky-sopimuksen työllisyysvaikutuksista. Työllisyysvaikutusten arviointi on epävarmaa ja vaikeaa, mutta tästä huolimatta esimerkiksi Etla arvioi, että kiky-sopimus lisää työllisyyttä noin 20 000 – 40 000 henkilöllä vuoteen 2022. Julkisessa keskustelussa on sen sijaan unohtunut mikä näiden työpaikkojen hinta on. Kiky-sopimus oli luonteeltaan hyvin vanhanaikainen, pelkkää työaikaa tuijottava ratkaisu. Vuonna 2019 pitää sen sijaan ennen kaikkea kysyä, miten voimme tehdä asioita nykyistä paremmin?
Työnantajamaksujen siirtäminen työntekijöiden maksettavaksi sekä kikyn yhteydessä tehdyt mittavat veronalennukset aiheuttivat valtavan laskun niin valtiolle kuin kunnille. STTK:n ekonomistit arvioivat, että sosiaalivakuutusmaksujen muutokset tuottavat jopa 6,5 miljardin hyödyn yrityksille vuosina 2017–2020. Muut hyötyjät on helppo osoittaa, suurimpien pörssiyhtiöiden maksamat osingot nousevat noin 11 miljardista eurosta 13,5 miljardiin tänä vuonna. Kaiken kukkuraksi erittäin kalliiksi yhteiskunnalle tullut kiky tehtiin samaan aikaan, kun nykyiset pääoppositiopuolueet kokoomus ja perussuomalaiset olivat hallituksessa ja leikkasivat koulutuksesta ja tieteestä satoja miljoonia.
Työllisyystoimiin viitaten poliitikoilta tivataan nyt, onko luvassa keppiä vai porkkanaa? Vanhanaikaisen pelolla ja kepillä johtamisen sijaan tarvitaan nyt yhteistyötä ja läpi yhteiskunnan ulottuvaa luottamusta, jotta saamme työllisyyden kasvuun. Me haluamme antaa jokaiselle suomalaiselle mahdollisuuden päivittää osaamistaan läpi työelämän, jotta teknologinen kehitys ei pääse ajamaan ohi osaamisesta kesken uran. Me haluamme tehdä sosiaaliturvasta niin selkeää, että freelancerit ja pätkäduunaritkin uskaltavat ottaa työtä vastaan. Me haluamme tehdä työelämästä niin inhimillistä, että ihminen jaksaa sen myllerryksessä eläkkeelle asti.
Suomella ei ole enää varaa unohtaa koulutuksen ja osaamisen merkitystä työllisyydelle. Osaamispula on merkittävä ongelma monin puolin maata, eikä se ratkea aktiivimallilla tai muilla työttömyysturvan leikkauksilla. Suomen kaltaisessa maassa koulutus on parasta työllisyyspolitiikkaa ja sen pitää vihdoin näkyä panostuksina kaikille koulutusasteille osaajapulaan vastaamiseksi.
Yksi syksyn kovimmista kiistoista työmarkkinapöydissä tulee olemaan 24 kiky-tunnin kohtalo. Antti Rinne pohti sunnuntaina pääministerin kyselytunnilla, että kiky-sopimuksen tuomat kolme vuosittaista lisätyöpäivää voitaisiin käyttää esimerkiksi täydennyskoulutukseen, josta olisi hyötyä sekä työntekijöille että työnantajille.
Mikäli kiky-tunteja ei saada pois, niiden käyttäminen koulutukseen voisi olla hyvä tapa edistää työn tuottavuuden lisäämistä. Se on myös kansantalouden kannalta on paljon oleellisempaa kuin työtuntien mekaaninen lisääminen. Teknologinen kehitys ja automatisaatio lisää osaamisvaatimuksia kaikissa ammateissa ja alalla kuin alalla. Muutos näkyy niin teollisuudessa, kaupan alalla kuin sosiaali- ja terveydenhuollossa. Osaamisvaatimusten kasvu tarkoittaa myös, että uusi tieto ja mahdollisuus päivittää omaa osaamistaan ovat parhaita vakuutuksia työttömyyttä vastaan.
Tulevan vaalikauden aikana tullaan käynnistämään parlamentaarinen uudistus jatkuvan oppimisen edistämiseksi. Tarkoitus on löytää keinoja joilla voidaan turvata kaikille mahdollisuuksia uuden oppimiseen. Myös tässä työssä tasa-arvo on keskeissä roolissa: eniten aikuiskoulutukseen osallistuvat tällä hetkellä jo valmiiksi kouluttautuneet naiset Etelä-Suomessa. Muiden mukaan saamiseksi pitää löytää ratkaisuja kolmeen keskeiseen ongelmaan, jotka yksilötasolla yleensä ovat suurimmat esteet: rahan puute, ajan puute ja motivaation puute. Kiky-tuntien käyttö koulutukseen voisi olla osaratkaisu ja ensi askel näiden pulmien ratkaisemiseksi.
Hyvät ystävät,
Eduskuntavaaleissa monissa medioissa rummutettiin valitettavasti paikkansapitämättömiä väitteitä siitä, että ilmastopoliittiset toimet vievät ”auton pihasta tai lihat padasta”. Tämän vastuuttoman populismin takia monet suomalaiset pelkäävät, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka johtaisi elinkustannusten merkittävään nousuun. Tästä ei ole kyse, eikä saa olla kyse.
Politiikalla pitää puuttua kohtuuttomaan kulutukseen ja turvata tulevaisuuden kannalta kestävä kehitys. Vastuuta ei voida sysätä vain yksittäisten ihmisten kulutusvalinnoille, sillä ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse muun muassa kansainvälisesti sitovista tavoitteista, verotuksesta, maankäytöstä ja kauppapolitiikasta.
Suomessa pitää pyrkiä hillitsemään ilmastonmuutosta, niin että teemme samaan aikaan Suomesta tasa-arvoisemman maan. Tämän hallituksen kohdalla on usein kuultu, että yhteisymmärryksen löytäminen ilmastoasioissa tulee olemaan vaikeaa. Minä näen asian päinvastoin. Tällä hallituksella on poikkeuksellinen mahdollisuus ulottaa ilmastopolitiikka kauralattevyöhykkeen ulkopuolelle, niin että aidosti tehdään koko kansan ilmastopolitiikkaa. Pienituloisille pitää mahdollistaa autojen konvertoiminen biokaasua käyttäviksi ja maantalousyrittäjiille mahdollistaa sen tuottaminen. Hiilinielujen kasvattamiseksi tarvitaan niin suomalaista metsänomistajaa kuin maanviljelijää, muuten siinä ei onnistuta.
Maata kahtia repivän keskustelun sijaan meidän on keskityttävä löytämään ratkaisuja, jotka hyödyttävät niin maaseutua kuin kaupunkeja.
Ilmastopolitiikassa on kyse siitä, että löydämme tehokkaat keinot kriisin ratkaisemiseksi, joihin enemmistö suomalaisista voi sitoutua. Me tarvitsemme edelläkävijyyttä energiaratkaisuissa, me tarvitsemme edelläkävijyyttä teollisuudessa ja me tarvitsemme edelläkävijyyttä maa- ja metsätaloudessa.
Siksi me tarvitsemme koko kansan ja koko Suomen ilmastopolitiikkaa.
