Paavo Arhinmäki mainitsi jo ensimmäisissä linjapuheissaan rasismiin puuttuminen sekä köyhyyden lisääntyminen tärkeimpinä teemoina presidentinvaalien arvokeskustelussa. Arhinmäki haluaa olla ahdasmielisyyden vastavoima, ja sellaista ehdottomasti tarvitaan tulevalta presidentiltä näinä aikoina. Niin kaduilla kuin netissä on ollut helppoa huomata rasististen puheiden ja kirjoitusten yleistymisen, ja äärioikeistolaiset ryhmittymät ovat järjestäytyneet. Huolestuttavaa on myös yleinen keskusteluilmapiirin muutos, jossa yhä helpommin esitetään tiettyjä ihmisryhmiä leimaavia, loukkaavia ja välillä jopa laittomia kommentteja.
Monet ehdokkaat sanovat haluavansa puuttua rasismiin ja muukalaisvihaan. Tässä olisi kiinnostavan keskustelun paikka: mikä ehdokkaat näkevät syyksi tähän ilmapiirin koventumiseen ja miten siihen tulee puuttua?
Taloudellisten lamojen ja taantumuksien aikana on aina ollut nähtävissä kuinka muukalaisvihamieliset asenteet yleistyvät. Kun ihmisten asema tulee yhä epävarmemmaksi ja moni pelkää työpaikan menettämistä tai ettei sellaista löydy, kaivataan vastauksia siihen, miten epävarmistumiseen tulisi vastata. Näissä vastauksissa ei voida sortua käyttämään helppoja, mutta virheellisiä ja vahingollisia uhkakuvia, joissa leimataan tiettyjä ihmisryhmiä syypäiksi milloin mihinkin yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Syy työmarkkinoiden muutokselle ja työpaikkojen häviämiselle, yhteiskunnan eriarvoistumiselle ja luokkaeroille ei ole yksittäinen ihmisryhmä, vaan tehdyt poliittiset ratkaisut, joita toteutettu ympäri Eurooppaa viimeiset vuosikymmenet. Kestävin tapa puuttua vihanlietsontaan on tehdä ihmisten tasavertaisuuden toteuttamiseen tähtäävää politiikkaa.
Suomessa pitää puhua yhteiskunnasta syrjäytetystä ja heidän asemastaan, köyhyyden yleistymisestä ja tuloerojen kasvusta, eli siitä eriarvoistumisen kehityksestä joka on vahvistunut viime vuosikymmenten aikana. Suomalainen köyhyys on tuplaantunut parin viime vuosikymmenen aikana. Kun Suomen köyhyysaste pienituloisuudella mitattuna oli vuonna 1993 kuusi prosenttia, vuonna 2009 se oli 13,1 prosenttia. Viime vuosien aikana myös toimeentulotuen saajien määrä on kasvanut ja vuosina 2000 – 2009 toimeentulotuen määrä kasvoi reaalisesti 43 prosenttia. Presidentinvaalit ovat erinomainen paikka keskustelulle niistä ratkaisuista, joilla tätä kehitystä voidaan muuttaa. Kauniilla puheilla ei muuteta yhteiskunnallista tulonjakoa tai paranneta perusturvaa, vaan rohkeilla päätöksillä. Viimeisinä hallituskausina muun muassa Kokoomus on tehnyt päinvastaisia verotus- ja sosiaalipoliittisia ratkaisuja.
No Comments