Vietin viime viikon työmatkalla Etelä-Afrikassa ja Mosambikissa. En ollut ennen vieraillut kummassakaan maassa ja matka oli todella ajatuksia herättävä. Valitettavasti ajatuksia herätti myös matkan saama vastaanotto suomalaisessa somessa.
Varhaiskasvatus siirrettiin vuonna 2013 Suomessa sosiaaliministeriöltä opetusministeriön alaisuuteen. Tämä oli tärkeää, sillä varhaiskasvatus on osa lapsen oppimispolkua. Vastaava siirto on juuri tehty myös Etelä-Afrikassa. Tämän tiimoilta maamme tekevät yhteistyötä parhaiden käytäntöjen jakamisen muodossa, myös uudessa Opetusalan kehitysyhteistyön osaamiskeskuksen kautta tapahtuvassa hankkeessa.
Mosambik taas kuuluu maailman köyhimpiin maihin ja on hyvä esimerkki maasta, johon vaikuttaa monia globaaleja muutostrendejä: ilmastonmuutos on jo aiheuttanut suuria tuhoja aikaan saaneita sääilmiöitä, maan pohjoisosassa on käynnissä aseellinen konflikti ja pandemian aikana koulut olivat pitkään suljettuna ilman, että oppilaille oli mahdollista järjestää minkäänlaista korvaavaa opetusta. Suomella on pitkä historia kehitysyhteistyöstä Mosambikin kanssa ja yhteistyön keskiössä on ollut erityisesti opetussektori.
Tämänkaltaiset matkat ovat keskeinen osa jokaisen ministerin työtehtäviä. Suomen ollessa kansainvälisesti tunnettu korkeatasoisesta koulutuksesta, tulee opetusministerille paljon kutsuja ympäri maailmaa. Minulle on tärkeää, että ministerivierailuni sijoittuvat myös Euroopan ja länsimaiden ulkopuolelle. Viime viikon vierailu oli tärkeä myös hallituksen Afrikkastrategian näkökulmasta.
Kun päivitin matkoista Twitteriin, sain kuitenkin reaktioina valtavan määrän rasistisia vihakommentteja. Yhteistyön merkitystä aliarvioitiin, vierailukohteena olevia maita haukuttiin ja Afrikasta mantereena jaettiin rasistisia stereotypioita. Oikeiston kommentit ”miljardeista, jotka valuvat hukkaan Afrikkaan” ovat toki Twitterin peruskauraa, mutta olin silti järkyttynyt siitä, kuinka monen suomalaisen suhtautuminen koko mantereeseen on näin vahvasti rasismin värittämä.
Suomalaisilla tuntuu yhtäolevan valtavan suuria puutteita tiedossa Afrikan mantereesta ja aivan erityisesti sen maista. Mediassa ”Afrikkaa” käsitellään edelleen liian usein yhtenä kokonaisuutena, vaikka Afrikan maat ovat hyvin erilaisia keskenään – aivan kuten vaikka meillä Euroopassakin on. Media muovaa käsitystämme todellisuudesta vahvasti. Olisikin tärkeää, että mediassa käsiteltäisiin Afrikan eri maiden politiikkaa, historiaa, taloutta ja kulttuuria myös maakohtaisesti.
Olen hiljattain vieraillut opetusministerinä myös esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Ranskassa. Näistä matkoista kertoessani somessa oli vastaanotto kovin erilainen. Globaalissa maailmassa on tärkeää rakentaa kumppanuuksia eri maiden kanssa ja pyrkiä huolehtimaan esimerkiksi koulutuksen laadusta ja saavutettavuudesta ympäri maailmaa. Tämän yhteistyön tulee sijoittua myös mantereiden yli.
Meillä on Suomessa valtavasti työtä tehtävänä rasismin kitkemiseksi ja ennakkoluulojen purkamiseksi. Tästä työstä olemme vastuussa me kaikki. Antirasismi on valinta, joka meidän on tehtävä joka päivä.
