Ohi maalin

Kolumni julkaistu Lehtimedian julkaisuissa 25.5.2013

Kun Husbyn lähiö on tulessa naapurimaassa, reagoidaan täällä toteamalla, että ongelma on maahanmuuttajissa ja monikulttuurisuudessa. Tämä siitä huolimatta, ettei Ruotsissa puhuta toisen tai kolmannen sukupolven ulkomaalaistaustaisista “maahanmuuttajina” (niinkuin täällä), vaan siellä puhutaan vähemmän ja enemmän onnistuneesti luokkaristiriidoista. Samaan aikaan Ruotsissa käytetään Helsinkiä esimerkkinä onnistuneesta asuntopolitiikasta, kun perustellaan miten vuokrasääntelyn poistaminen lyhentää asuntojonoja. Tämä siitä huolimatta, että Helsingin käyttäminen esimerkkinä hyvästä asuntopolitiikasta aiheuttaisi naurun päin naamaa missä päin Suomea tahansa.

Tällainen poliittinen ohi maalin ampuminen voi toki perustua puuttuviin tietoihin, mutta se voi myös olla tahallinen ja tarkoituksenhakuinen tapa ohjata keskustelua. Ohittamalla täysin kaikkia tietoja siitä, että Husbyssä on melkein kolminkertainen työttömyys verrattuna Tukholman kantakaupunkiin, että Ruotsin oikeistohallituksen aikana on leikattu julkisia palveluita ja että Husbyssä keskimääräinen vuosiansio on melkein puolet Tukholman kantakaupungin vastaavasta, on tietty helpompaa perustella argumentteja jotka pohjautuvat ihmisten taustaan, ihonväriin tai uskontoon. Ohittamalla tiedot vuokratasoista Helsingissä ja siitä johtuvasta asumiskriisistä on varmasti helpompaa perustella vuokrasääntelyn poistamista.

Samalla tavalla ammutaan jatkuvasti ohi maalin suomalaisessa keskustelussa syrjätetyistä nuorista ja yhteiskunnan ongelmista. Nuorisotakuu tarjoaa koulutus- tai työpaikan, mutta missään ei puhuta nykyisen sosiaaliturvajärjestelmän ongelmista, vuokrien liian korkeasta tasosta ja asunnottomuudesta, huonosti toimivista mielenterveys- ja päihdepalveluista, ilmaisharjoittelukierteiden katkomisesta, köyhyydestä tai ongelmien synnyttämästä turhautumisesta.

Nuoriso mellakoi Husbyssä reaktiona siihen turhautumiseen ja eristäytymiseen tunteeseen mikä nuorisotyöttömyys, köyhyys ja luokkayhteiskunta aiheuttavat. Se on reaktio sellaista yhteiskuntaa vastaan, joka näyttäytyy kontrollin muodossa. Se on reaktio sitä vastaan, että kun yhteiskunta tulee Husbyyn käymään, se tulee poliisiväkivaltana, ei palveluina, toimittajina tai poliitikoina.

Husbyn mellakat heijastavat siksi vastaavia mellakoita muualla Euroopassa, mutta niin heijastuu myös se yhteiskunta, jossa mellakat syntyvät, ja se politiikka joka niitä synnyttää. Liberaalioikeiston harjoittama politiikka synnyttää levottomuuksia, jotka konservatiivioikeisto leimaa rasistisin perustein, millä puolestaan oikeutetaan entistä suurempi rakenteellinen väkivalta. Se joka jättää tämän harjoitetun politiikan analyysin ulkopuolelle, se ampuu taatusti ohi maalin.