Monimuotoista luontopolitiikkaa vasemmalta

Viime vuonna vietettiin YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Euroopan unionin tarkoituksena on ollut pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä, mutta uusimman arvion mukaan lajiston rikkaus vähenee Suomessa edelleen. Luonnon monimuotoisuus puhuttaa siis toivottavasti myös tulevina vuosina. Suomen joka kymmenes eliölaji on uhanalainen. Itämeren tila on huono, talousmetsät ovat lajistoltaan köyhiä ja enää kolmannes soista on luonnontilaisia. Uhanalaisten lintujen määrä on kasvussa.

Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on jäänyt varjoon poliittisessa keskustelussa. Kysymystä ei mielletä poliittisesti latautuneena, vaan on pikemmin aihe joka puolue kuin puolue välillä nostaa esiin mutta sitten tietoisesti unohtaa resurssipäätöksiä tehtäessä. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyy kuitenkin kysymyksiä yksityisomistajuudesta ja sen rajoista, luonnosta yhteisenä omaisuutena, yhteismaana, sekä ilmastonmuutoksen torjunnan eri keinoista. Pohjimmiltaan myös luonnon monimuotoisuuden näkeminen itseisarvona on hämmästyttävän poliittinen arvovalinta.

Luonnon yksipuolistuminen ei ole pitkällä aikavälillä kenenkään etu. Lajistoa suojelemalla ja luonnonvarojen julkisella omistuksella varmistetaan tulevien sukupolvien tasavertaiset mahdollisuudet hyödyntää ja nauttia luonnon mahdollisuuksista. Nykyinen kehitys on viemässä meitä kohti tilannetta jossa luonto nähdään joko rahallisena hyödykkeenä  tai hyvin toimeentulevien ihmisten elämyspalveluna. Luonnonvarojen käyttöä tulee siksi tarkastella oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, ja luonnon monimuotoisuus turvata.

Monimuotoisuuden säilyttäminen vakauttaa elinympäristöjä, jolloin ilmastonmuutoksen vaikutukset jäävät pienemmiksi. Suomen oloissa metsät ja soit ovat ensiarvoisen tärkeitä. Suojelemalla näitä luonnon omia hiilivarastoja, jotka toimivat monien uhanalaisten lajien elinympäristöinä, edistämme ilmastonmuutoksen torjuntaa, lajien säilyvyys sekä säilytämme ympäristöjä, joissa kaikilla on oikeus hyödyntää metsän antimia.

Vanhoissa metsissä elää 35 % Suomen uhanalaisista lajeista. Tällä hetkellä vain 2 % Etelä-Suomen metsistä on suojeltu. Etelä-Suomen vanhoja metsiä on suojeltava ja talouskäytössä olevia ennallistettava. Metsien monimuotoisuutta turvaavan Metso-ohjelman jatkuminen on taattava. Metsälain uudistamisessa on huolehdittava hiilivaraston lisäämisestä ja lain on mahdollistettava monimuotoinen metsänhoito ja vapaaehtoinen suojelu. Maa- ja metsätalouden tuet on aidosti suunnattava tukemaan monimuotoisuutta. Metsiä voidaan hyödyntää myös muita ympäristötavoitteita tukevalla tavalla. Esimerkiksi puurakentamista ja muovien korvaamista puuraaka-aineella tulee edistää. Mitä pidemmälle tuotetta jalostetaan, sitä vähemmän metsää tarvitsee kaataa saman taloudellisen hyödyn ja työllisyysvaikutuksen saamiseksi.

Politiikalla joka aidosti tähtää luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen edistetään oikeudenmukaisuutta, luonnonsuojelua ja pääsyä päästövähennystavoitteisiin. Monimuotoisen luonnon säilyttäminen on myös itseisarvo. Luonto tulee nähdä yhteismaana, yhteisenä epäkaupallisena omaisuutena, joka on kaikkea muuta kuin pelkästään taloudellisen kasvun polttoaine.