Teksti on julkaistu Vasemmistonuorten kevään Punapost-lehdessä
Maahanmuutossa tai siitä keskustelemisessa ei ole mitään vaikeaa tai ongelmallista. Maahan tai maasta muutto on kautta koko maailman historian ollut itsestään selvää ja välttämätöntä. Siihen on myös kautta historian ollut monenlaisia syitä, rakkaus, talous- tai ympäristökriisit sekä aseelliset konfliktit lienevät näistä yleisimmät. Ihmiset ovat aina olleet liikkeessä, ja tulevat aina olemaan.
Uudelleen nousussa olevat äärioikeistolaiset liikkeet sekä monet oikeistopuolueet ovat viime vuosien aikana kuitenkin alkaneet puhua maahanmuutto-ongelmasta. Tämä muotoilu on lyönyt itsensä läpi hyvin nopeasti, minkä seurauksena maahanmuuton oletettu ongelmallisuus on tullut lähtökohta johon koko maahanmuutto- ja kotouttamiskeskustelu perustuu. Tätä rasistista retoriikkaa on myös seurannut erinäisten äärioikeistolaisten ja rasististen puolueiden nousua edustuksellisiin rakenteisiin eri puolilla Eurooppaa. Pohjoismaissa tällainen kehitys on ollut nähtävissä Tanskassa Dansk Folkeparti-puolueen harjoittamassa hallituspolitiikassa, joka on tehnyt maan turvanpaikkapolitiikasta Euroopan tiukempia, sekä äärioikeistolaisen Ruotsindemokraattien nousussa eduskuntaan Ruotsissa syksyn valtiopäivävaaleissa. Suomessa Perussuomalaisille povataan vaalivoittoa ja monet vielä enemmän oikealla olevat “muutosliikkeet†ovat järjestäytyneet vaaleja varten.
Todellisten yhteiskuntapoliittisten ongelmien ratkaisemisen sijaan äärioikeistolaisten liikkeiden ja puolueiden politiikka perustuu uhkakuvien luomiseen. Sekä Ruotsissa että Suomessa on käynyt ilmi että äärioikeistolaisten puolueiden kannatus on vahvinta alueilla ja kaupunginosissa joissa maahanmuuttajia on vähän tai ei ollenkaan. Siksi nämä liikkeet keskittyvätkin puheissaan oletettuihin tuleviin ongelmiin joka maahanmuutto niiden mukaan synnyttää. Perussuomalaisten ja Ruotsidemokraattien luomat uhkakuvat vetoavat tarpeeseen saada vastauksia kasvavaan epävarmuuteen, jonka oikeistopuolueet ovat luoneet politiikallaan. Uhkakuvat hyödynnetään poliittisesti, koska ne vetoavat tunteisiin teholla, johon valtavirtapuolueet eivät ole yltäneet vuosiin.
Puolueet tarjoavat maahanmuuton rajoituksia lääkkeeksi ihmisten kasvavaan epävarmuuteen ja haavoittuvaisuuteen, vaikka todellinen syy pahoinvoinnille on hyvinvointiyhteiskunnan tietoinen alasajo. Yksittäisten ihmisten tai ihmisryhmien syyttelemisen sijaan on aika keskittyä niihin maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen liittyviin ongelmiin, joista nykyään ehdottomasti pitäisi puhua. Nämä koskevat ihmisten liikkuvuuden yhä tiukempaa kontrollointia ja sen yhteydessä tapahtuvia yleistyviä ihmisoikeusloukkauksia, paperittomien työläisten oikeudetonta asemaa eurooppalaisena työvoimareservinä ja valtioiden sisällä yleistyvää sosioekonomista segregaatiota. Kotouttamisen yhteydessä pitäisi puhua julkisten palveluiden turvaamisesta kaikille sekä kiinnittää huomiota laajempaan yhteiskunnalliseen kehitykseen joka vaikuttaa kaikkiin Suomessa oleskeleviin. Todelliset yhteiskuntapoliittiset ongelmat tänään ovat yhteiskunnan eriarvoistuminen, tuloerojen kasvu, pääomatulojen kasvu suhteessa palkkatuloihin, verotuksen kehitys kohti tasaverojärjestelmää, palveluiden yksityistäminen, siirtolaisten ja vuokratyöntekijöiden suojaamaton asema työmarkkinoilla sekä tämän vaikutus kaikkiin muihin työntekijöihin.
Ihmisten liikkuminen ja siitä puhuminen tulee jatkumaan. Keskustelussa tulee tehdä selväksi, että todellinen kiperä kysymys on miten lähteä purkamaan ihmisten liikkumisen kontrolloiva ja ihmisten oikeuksia polkeva järjestelmä, kaikkien tasavertaisten oikeuksien turvaamiseksi.
No Comments