Tänään välikysymyskeskustelussa saimme eteemme reippaan annoksen suomalaisen oikeiston erityistä luontosuhdetta eduskunnan isossa salissa.
Suurimmalla osalla eduskunnan puolueista ei valitettavasti ole minkäänlaista ympäristö- tai ilmastopolitiikkaa. Puolueiden ohjelmat ovat täynnä kauniita muotoiluja luonnosta ja ilmastosta, mutta tosiasiassa ne vastustavat kaikkea, eivätkä tuo millään tavalla esille, mitä tiede meille sanoo luonnon tilasta ja parantamisen tarpeesta. Hyvä esimerkki edellä mainitusta on, että välikysymyksen esittäjä oli Sanni Grahn-Laasonen, jonka ainoa aikaansaannos lyhyeksi jääneen ympäristöministeripestin aikana oli keskeyttää pitkään valmisteltu soidensuojeluohjelmavuonna 2014.
Kokoomus puhuu aina vapaaehtoisuuteen perustuvien ympäristötoimien tärkeydestä. Syy sille että ennallistamisasetus on annettu sitovana asetuksena on kuitenkin juuri se, että maiden vapaaehtoiset toimet eivät ole toteutuneet! On helppoa vedota vapaaehtoisuuteen, mutta kun mitään ei tapahdu, on pakko edetä sitovien toimien kautta.
Päättäjä toisensa jälkeen kävi tänään pöntössä kertomassa kuinka erinomaisen hyvin me hoidamme omat metsämme. Kukaan ei kuitenkaan millään tavalla kommentoinut sitä, että Suomen hiilinielut romahtivat viime vuonna. Siis romahtivat.
Metsäteollisuudella on kiistaton asema suomalaisessa elinkeinopolitiikassa, mutta samalla on kiistaton tosiasia, että meidän tulisi nostaa alan jalostusastetta. Teemme metsistämme, vihreästä kullastamme, edelleen lähinnä sellua. Kunnianhimon pitää olla korkeammalla.
Suurin syy sille, että Suomelle koituvat ennallistamiskustannukset arvioidaan korkeiksi on se, että vesistömme tila on niin heikko. Puolet arvioiduista kustannuksista liittyvät vesistöihin. Silti oikeistopuolueet pyörittävät vain samaa vanhaa levyä siitä, että Suomen itse pitää saada päättää omista metsistään.
Perussuomalaiset viljelivät omassa puheenvuorossaan ilmaisuja ”metsien ryöstöstä” ja ”hyötyjen valumisesta muualle”. Mutta miten hyöty suomalaisen luonnon luontokadon vähentämisestä voisi päätyä mihinkään muualle kuin. Suomeen?
Kyse on omasta kansallisesta luonnostamme. Kyse on kustannuksista, jotka maksaisimme itse itsellemme, suomalaisille metsän- ja turvemaiden omistajille, omien vesistöjemme, metsiemme ja turvemaidemme ennallistamisesta. Ei tämä raha ole menossa Brysseliin tai Saksaan. Ennallistamisessa on kyse Suomen oman luonnon kuntoon laittamiseen vaadittavasta rahoituksesta. Kukaan muu ei voi puuttua suomalaisen luonnon köyhtymiseen kuin suomalaiset itse.
