Keppejä ja pakkopullaa

Kolumni Liberossa

Suomalainen nuorisopolitiikka on tylsältä kuulostava mönjäkäsite. Useimmiten sillä viitataan keskusteluun, joka koskee nuorten elinoloja ja yhteiskunnallista asemaa. Tälle keskustelulle on tyypillistä, että sitä käyvät muut kuin nuoriso itse. Lisäksi siinä korostuu vahva holhoamisen ja kontrollin politiikka.

Nuoret kokevat vaihtuvien elämäntilanteiden takia vaikeuksia toimeentulon saannissa. Vuokran, ruoan, netin, kännykän ja kaiken muun välttämättömän maksaminen ei ole helppoa, jos elää opintotuella, lainalla tai pienellä ja tasoltaan vaihtelevalla palkalla. Epävarmojen työsuhteiden yleistyminen koskettaa erityisesti nuoria, joiden työsuhteet useimmiten ovat epäsäännöllisiä.

Nuoret käyvät paljon osa-aikaisissa duuneissa, vuokratöissä sekä keikka- ja pätkätöissä. Vuonna 2008 toimeentulotuen saajista yli puolet oli nuoria (51 prosenttia). Se kielii paitsi nuorten toimeentulon saannin vaikeuksista, myös siitä, kuinka nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on tehty toisenlainen todellisuus mielessä.

Ongelmia riittää myös nuorisopolitiikassa, jolla halutaan parantaa nuorten asemaa. Sen mukaan nuoret eivät tiedä, mikä heille itselleen on parasta. Se perustuu liian usein ylhäältäpäin ohjaamiseen ja nuoria koskeviin erityistoimenpiteisiin. Nuorista tehdään objekti johon toimenpiteitä suunnataan, ja aivan liian harvoin subjekti, joka saisi itse päättää tekemisistään. Politiikka keskittyy toimeentulon turvaamisen sijaan nuorten aktivoimiseen.

Suomalaista nuorisopolitiikkaa ohjaa syrjäytymisen ehkäisy. Julkisen vallan on toimittava luokkayhteiskuntaa uusintavien rakenteiden purkamiseksi. Tällä hetkellä sitä tehdään valitettavasti keppi ja pakkopulla-politiikalla. Syrjäytymisen määritelmä lähtee väärässä tilastossa olemisesta, jolloin syrjäytymisen ehkäisystä tulee tilastopolitiikkaa.  Tästä ovat osoituksena esimerkiksi pakkohakujärjestelmä ja Lex Soininvaara, jonka tarkoituksena on pakottaa nuoret kouluttautumaan työmarkkinatuen menettämisen ja
toimeentulotuen leikkaamisen uhalla. Lisäksi nuorilla teetetään työkkärin avulla palkatonta työharjoittelua tai heidät laitetaan kursseille, jotta he olisivat ylipäätään oikeutettuja työmarkkinatukeen. Nuoret joutuvat usein myös karenssiin työpaikan kieltäytymisen tai opiskelun lopettamisen takia. Näillä toimenpiteillä nuoria ohjataan tekemään “oikeita ratkaisuja” uhkaamalla heitä köyhyydellä.

Hallituksen suurin nuorisopoliittinen hanke on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Sen tavoitteena on taata jokaiselle alle 25-vuotiaalle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle työ-, työharjoittelu-, opiskelu-, kuntoutus- tai työpajapaikka vähintään kolmen kuukauden jälkeen työttömäksi joutumisesta.

Hanketta valmistelee Työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä ja painopiste on työvoimahallinnossa ja työvoimapoliittisissa toimenpiteissä. Yhteiskuntatakuun suunnittelutyö tehdään tänä syksynä ja kaikkien esitysten tulee olla valmiina helmikuun loppuun mennessä. Vaarana on, että nuorten yhteiskuntatakuusta tulee jälleen uusi tapa pakottaa nuoria pois ”syrjäytymisvaarasta” siirtämällä meitä tilastosta toiseen. Toinen uhka on, että tukien menettämisen uhalla nuorilla teetetään lisää ilmaistyötä ja pakotetaan koutukseen, joka ei meitä kiinnosta.

Nuorten asemaa ei paranneta laittamalla nuoria mihin tahansa töihin vaan tarjoamalla mahdollisuus opiskeluun, oikeaan työhön ja taattuun toimeentuloon. Palkka-alennusmyyntien ja pakkokeinojen sijaan, nuoria koskevan politiikan tulisi vahvistaa nuorten asemaa työmarkkinoilla sekä turvata riittävä toimeentulo.

Vasemmistonuoret käynnistää marraskuun lopussa perustulokampanjan Massit massoille, joka esittää vasemmistolaisen perustulomallin ratkaisuna työelämän ja sosiaaliturvan epäkohtiin. Perustulo antaa nuorille mahdollisuuden toteuttaa omia vahvuuksiaan esimerkiksi opiskelun ja työssäkäynnin saralla ilman että meitä pakotetaan pelkiksi tilastoiksi hienommasta nuorisopolitiikasta.