Hyvät toverit ja ystävät,
Olemme täällä tänään juhlistamassa ammattiyhdistysliikkeessä pitkään toimineita veteraaneja. Jokainen ammattiliiton jäsen on omalla jäsenyydellään ollut tekemässä liitoista vaikutusvaltaisia ja vahvoja toimijoita sekä Suomen hyvinvoinnin rakentamisen ydintoimijoita. Jokainen yksittäinen jäsen on yhtä tärkeä sen varmistamiseksi, että liitot neuvottelupöydissä todellakin edustavat joukkovoimaa.
Korkea järjestäytymisaste on ammattiyhdistysliikkeen olemassaolon ehto ja oikeutus. Ilman jäseniä ei ammattiliitto voi tehdä mitään, vaan vain ja ainoastaan joukkovoima tuo sitä vääntövoimaa neuvotteluihin mitä tarvitaan hyvin ratkaisujen aikaansaamiseksi ihmisten palkoista ja työehdoista.
Myös työnantajat ymmärtävät joukkovoiman merkityksen. Jos työnantajapuolella ei ole uskoa siihen, että ammattiyhdistysliike tarvittaessa saa omat joukkonsa liikkeelle, ei heillä myöskään ole mitään tarvetta suostua hyviin työehtosopimusratkaisuihin.
Korkea järjestäytymisaste on ollut se keino, jolla suomalainen ay-liike on voinut rakentaa Suomesta maan, joka kansainvälisesti verrattuna on tasa-arvoinen, ja jossa on laajat hyvinvointipalvelut jokaisen ihmisen hyvinvoinnin takaamiseksi. Vaikka suomalaisilla työmarkkinoilla on omat ongelmansa, ovat palkat ja työehdot täällä silti paljon tasa-arvoisemmat kuin kaikissa niissä maissa, joissa ay-liikkeen asema on heikko. Työmarkkinajärjestelmä täällä on rakentunut ajatukseen kaikkien vähimmäistyöehtojen turvaamisesta työehtosopimusten yleissitovuuden kautta ja kaikille maksettavista yleisistä palkankorotuksista.
Hyvät toverit ja ystävät,
Näistä perusasioista muistuttaminen on tärkeää erityisesti aikoina, jotka ovat hyvin poikkeuksellisia vakiintuneen suomalaisen työmarkkinajärjestelmän näkökulmasta.
Moni suomalainen ei kuitenkaan tunne suomalaista työmarkkinajärjestelmää, eikä siksi tiedä, miten suuri osa hänen työehdoistaan on päätetty nimenomaan neuvottelupöydissä, eikä eduskunnassa. Moni ei tiedä, että esimerkiksi oikeus lomarahaan tai palkkataso ei perustu lakiin, vaan yleissitoviin työehtosopimuksiin.
Siksi luulen, että monilta jäi tajuamatta, minkälaisen pommin työnantajaliitot Teknologiateollisuus ja Metsäteollisuus tiputtivat, kun he kertoivat lopettavansa valtakunnallisten työehtosopimusten neuvottelemisen.
Tämä oli työnantajajärjestöjen poliittinen ja periaatteellinen kannanotto suomalaista työmarkkinamallia ja sopimisen kulttuuria vastaan. Vetäytyminen valtakunnallisista työehtosopimuksista on ennen kaikkea kannanotto työehtosopimusten yleissitovuutta vastaan. Se taas on kannanotto sitä tapaa vastaan, jolla Suomessa turvataan työtä tekevien ihmisten vähimmäistyöehdot.
Tämän linjauksen seurauksena näkymät käynnissä olevien työehtosopimusneuvottelujen osalta ovat poikkeuksellisen epäselvät. Työmarkkinat ovat uudessa tilanteessa, eikä vielä ole varmuutta siitä, minkälaisiksi uudet sopimuskäytännöt muotoutuvat ja haluavatko todellisuudessa kaikki työnantajat aidosti tätä. Esimerkiksi Teknologiateollisuuden puolella tuli juuri tieto siitä, että tarpeeksi moni Teknologiateollisuuden työnantajayritys on liittynyt uuteen työnantajajärjestöön, jotta uudesta sopimuksesta tulee yleissitova. Selvästikään tämä uusi neuvottelumalli ei kiinnostanutkaan niin monia työnantajia kuin oletettiin.
Metsäteollisuudessa neuvotellaan jatkossa yrityskohtaisia sopimuksia, ja ensimmäinen sopimus saatiin jo tehtyä Stora Enson ja Paperiliiton välille. Paperiliiton mukaan neuvottelut on käyty hyvässä hengessä kaikkien muiden yritysten kanssa paitsi UPM:n, joka on ilmoittanut, että se ei halua yrityskohtaistasopimusta vaan liiketoiminta-aluekohtaisia. Tämä tarkoittaisi viittä eri sopimusta yhdelle firmalle. UPM on ilmoittanut, että mikäli Paperiliitto ei suostu neuvottelemaan viittä eri sopimusta, tulee UPM vuodenvaihteen jälkeen järjestämään kaikkien työntekijöiden työehdot ilman minkäänlaisia työehtosopimukseen sisältyviä ehtoja.
Paperiliitto on arvioinut, että tämä tarkoittaisi noin kolmanneksen pudotusta työntekijöiden palkkaan, kun kaikki työehtosopimuksessa sovitut lisät jäisivät pois. Pois jäisi myös esimerkiksi ay-jäsenmaksujen periminen. UPM:n suhtautumisesta ammattiyhdistysliikkeeseen kertoo paljon se, että viime keväänä samainen yhtiö irtisanoi luottamusmiehen. Ammattiliitto Pro tulkitsee tämän tapahtuneen sekä työsopimuslain että työehtosopimuksen vastaisesti.
Tämäkään kovistelu ei riittänyt UPM:lle, vaan yhtiö on tämän lisäksi ilmoittanut, että se toimihenkilöiden osalta tavoitteleeyksilökohtaisia sopimuksia. Se tarkoittaisi, ettei työehtosopimusta tehdä lainkaan, vaan jokainen yritykselle työskentelevä toimihenkilö joutuisi itse ja yksin neuvottelemaan omasta palkastaan ja työehdoistaan kehityskeskustelujen yhteydessä.
Hyvät ystävät ja toverit,
Kuten huomaatte, puhumme erittäin suurista mullistuksista suomalaisella työmarkkinakentällä. Professori Harri Melin on pitänyt käännettä yhtä järisyttävänä, kuin tammikuun kihlausta talvisodan aikana vuonna 1940. Suunta on kuitenkin nyt päinvastainen.
Samaan aikaan, kun Suomen talous on toipumassa hyvin poikkeuksellisesta kriisistä koronapandemian seurauksena ja teollisten investointien määrä on poikkeuksellisen hyvä, sotkee työnantajaleiri parhaansa mukaan niin Suomen talouden kasvua kuin koko suomalaista sopimusjärjestelmää.
Kyse on ideologisesta pyrkimyksestä romuttaa suomalainen ay-liike, ensin murtamalla työehtosopimusten yleissitovuus ja sitten siirtämällä sopiminen yhä hajautetumpaan malliin, jopa yksilötasoon asti, kuten UPM:n esimerkki osoittaa. Kuten professori Melin samassa haastattelussa sanoo, tässä ollaan siirtymässä Amerikan malliin. Kiinnostavaa muuten on, että siellä on tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon lakkoja käynnissä.
Työehdoista sopimisen hajauttaminen mahdollisimman laajalle, vaikeuttaa työntekijöiden yhteistoimintaa ja erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten edellytyksiä neuvotella omista työehdoistaan. Sen seurauksena palkkaerot tulevat kasvamaan, ja työehdot eriytymään. Yleissitovuus on ennen kaikkea niiden työntekijöiden turva, jolla ei ole yhtä hyvää vääntövoimaa kuin esimerkiksi teollisuuden vahvoilla työpaikoilla, missä on korkea järjestäytymisaste ja kokemusta paikallisesta sopimisesta.
Mielenkiintoiseksi tämän työnantajaleirin pyrkimyksen tekee myös se, että ennen vanhaan keskitettyjenratkaisujen tulkittiin tulevan työnantajille halvemmiksi, kuin yrityskohtaiset sopimukset. Kun ammattiyhdistysliike oli vahvimmillaan, oli myös työnantajien intresseissä sopia keskitetysti. Siksi tämä työnantajaliittojen ulostulo on myös osoitus siitä, että työnantajat tulkitsevat ammattiyhdistysliikeen aseman sen verran paljon heikommaksi, että heidän kannaltaan on fiksumpaa lähteä tähån suuntaan.
Hyvät ystävät ja toverit,
Tämä tilanne osoittaa sen, miten keskeistä on palata niiden perustuvanlaatuisten asioiden äärelle, mistä itse aloitin tämän puheen. Ammattiyhdistysliike ei ole mitään ilman joukkovoimaa, ja joukkovoima syntyy vain ja ainoastaan jokaisen yksittäisen liiton jäsenen kautta.
Ammattiliittojen jäsenmäärät jatkavat tänä päivänä kuitenkin laskuaan, ja Loimaan kassaan jäsenmäärä ylitti tänä keväänä puoli miljoonaa. Se tarkoittaa, että jo lähes joka neljäs suomalainen palkansaaja on Loimaan kassan jäsen. Erityisen suosittua jäsenyys on nuorten keskuudessa.
Ammattiliitoilla ei ole tulevaisuutta, elleivät ne onnistu pysäyttämään tätä nuorten työntekijöiden jäsenkatoa. Helppoa se ei tule olemaan, mutta on keskeistä, että ammattiliitot nykyistä paremmin onnistuvat luomaan läsnäoloa myös nuorten duunareiden työpaikoille ja sosiaalisen median verkostoihin. Viimeaikaiset kohut niin Hesburgerin kuin Espresso Housen huonoista työoloista osoittavat, että ay-liikkeelle kyllä riittäisi työtä nuorten parissa.
Yhtä lailla keskeistä on, että ay-liike nykyistä hanakammin pyrkii huolehtimaan myös vieraskielisten työntekijöiden työehdoista sekä saamaan mahdollisimman monet heistä liittymään liittoon. Viimeisten vuosien aikana on paljastunut erittäin vakavia työntekijöiden hvyäksikäyttötapauksia muun muassa nepalilaisissa ravintoloissa, mikä on täysin pöyristyttävää vakaista työmarkkinoistaan ja tasa-arvostaan tunnetussa Suomessa.
Hyvät ystävät ja toverit,
Työehdot ovat aina olleet ja tulevat aina olemaan poliittinen kysymys. Jos työnantajaleiri Suomessa jatkaa näin selkeän ideologisesti motivoituneita hyökkäyksiä työehtoja vastaan, on entistä tärkeämpää tehdä toimia, jotka vahvistavat ay-liikkeen asemaa.
Vasemmistoliitto on asettanut tavoitteeksi, että istuva punavihreä kansanrintamahallitus säätäisi luottamusmiehen asemasta nykyistä vahvemmin lakiin. Se on tärkeä ja tarpeellinen uudistus kohti vahvempaa laintasoista suojaa aikana, jolloin me emme enää pysty luottamaan yleissitovuuden turvaavan kaikkien vähimmäistyöehtoja. Vasemmistoliitto on myös pitkään ajanut vähimmäispalkan säätämistä suoraan lakiin.
Hyvät toverit ja ystävät,
ammattiyhdistysliikkeen historiallinen merkitys suomalaiselle hyvinvointivaltiolle on täysin kiistaton. Kunnollisten vähimmäistyöehtojen turvaaminen tasapuolisesti kaikille on keskeinen kysymys, jonka puolesta nyt tarvitaan kannanottoja ja toimintaa.
Meidän tärkein tehtävä nyt on huolehtia siitä, että ay-liikkeen merkitys ymmärretään myös tässä päivässä, tämän päivän työelämässä, ja tämän päivän duunarien asiaksi. Vielä ei ole liian myöhäistä.
