Menu
Blogi

Hallintarekisteri nousi kuolleista – taas

Eduskunnassa keskusteltiin tänään taas kerran hallintarekisteristä. Siitä on tullut eräänlainen suomalaisen politiikan ikiliikkuja. Kerta toisensa jälkeen on yritetty “kilpailun edistämiseksi” tai suomalaisten “osakkeenomistajien kustannusten alentamiseksi” esittää hallintarekisteröinnin laajentamista koskemaan myös suomalaisia omistajia, näin heikentäen osakkeenomistusten yleisöjulkisuutta ja viranomaisten tiedonsaantimahdollisuuksia.

 

Uusin yritys on tänään eduskunnan lähetekeskustelussa ollut hallituksen esitys arvo-osuusjärjestelmästä. Tässä lakiesityksessä hallintarekisteri löytyy taas kerran, tosin kiertoteitse toteutettuna. Tilanne on erikoinen, sillä valtiovarainministeri Alexander Stubb ilmoitti noin neljä kuukautta sitten, että hallitus “ei  valmistele hallintarekisteriä uudestaan missään muodossa” ja että “hallintarekisteri on haudattu ja kuopattu”.

 

Tällä hetkellä Suomessa suomalainen omistaja ei voi käyttää hallintarekisteriä, vaan omistukset rekisteröidään suoraan oikean omistajan omissa nimissä arvopaperikeskukseen. EU:n arvopaperikeskusasetuksen myötä, joka tähtää arvopaperikeskusten toiminnan harmonisointiin eri EU-maissa sekä kilpailun lisäämiseen, on suomalaisen yhtiön jatkossa mahdollista laskea osakkeita liikkeelle ulkomaalaisen arvopaperikeskuksen kautta. EU-asetuksen mukaan EU:ssa toimivien arvopaperikeskusten on tarjottava asiakkaille ainakin kaksi erilaista osakkeiden säilytysmallia: voi käyttää joko yhteiseroteltua tiliä, eli pankin nimissä tehty ns laaritili jossa voi olla useamman eri asiakkaan omistuksia tai yksilöllisesti eroteltua tiliä, jossa on vain yhden asiakkaan omistukset.

 

Valtiovarainministeriön tulkinnan mukaan yksilöllisesti eroteltu tili voi olla joko suoraan omistukseen pohjautuva tai pankin kautta tehty hallintarekisteröity tili. VM:n näkemyksen mukaan suomalaisessa lainsäädännössä ei voida määritellä, miten “arvopaperien säilytys ja yksilöllinen asiakaserottelu järjestetään ulkomaalaisessa arvopaperikeskuksen tai sen osapuolen järjestelmissä”. Vaatimus suorasta omiin nimiin tehtävästä omistuksesta koskisi siis jatkossa vain tilanteita, joissa suomalaisen yhtiön osakkeet ovat suomalaisen arvopaperikeskuksen kautta omistettuja.

 

Tästä syystä syntyy tilanne, jossa suomalaiset voivat hallintarekisteröidä omistuksena ulkomaille. Jos yritykset alkavat hyödyntämään mahdollisuuksia laskea osakkeita liikkelle ulkomaille ja arvopaperikeskustoiminta sitä kautta siirtyy ulkomaille nykyistä suuremmassa mittakaavassa, tarkoittaa se, että omistusten yleisöjulkisuus heikkenee ja viranomaisten tiedonsaantimahdollisuudet heikkenevät merkittävästi. Tämän tulkinnan on vahvistanut muun muassa valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos, joka Yleisradion haastattelussa on todennut että “kun yleisöjulkisuus kuitenkin on käytännössä sen varassa, mitä ulkomailla säädetään, niin jos arvopaperikeskustoiminta siirtyy ulkomaille, niin todennäköisesti yleisöjulkisuus ei tule säilymään nykytasolla”.

 

Viime hallituskaudella Suomi neuvotteli arvopaperikeskusasetukseen poikkeuksen, jonka tavoitteena oli mahdollistaa jatkossakin suoraa omistusta niissä maissa, joissa tämä hyvä käytäntö on käytössä. Arvopaperikeskusasetuksen 38 artiklan viidennen momentin mukaan:

 

“arvopaperikeskuksen ja sen osallistujien on kuitenkin tarjottava yksilöllistä asiakaserottelua sellaisen jäsenvaltion kansalaisille ja asukkaille ja siihen sijoittautuneille oikeushenkilöille, jossa tätä edellytetään sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jonka nojalla arvopaperit on luotu. Tätä velvoitetta sovelletaan niin pitkään kuin kansallista lainsäädäntöä ei ole muutettu tai kumottu ja sen tavoitteet ovat edelleen voimassa.”

 

Nyt käsiteltävän lakiesityksen huomattava riski piilee siinä, että Suomi muuttaa nyt lainsäädäntöään tavalla, joka vaarantaa tämän poikkeussäännön soveltamista. Nykyinen hallitus on omilla toimillaan vesittämässä poikkeussäännön, jonka eteen edellinen hallitus teki töitä juuri tämän Suomessa käytössä olevan suoraan omistukseen pohjautuvan mallin säilyttämiseksi.

 

Vaikka Suomi ei VM:n tulkinnan mukaan omalla lainsäädännöllään voi sitoa ulkomaalaista arvopaperikeskusta, voi Suomi asettaa vaatimuksen suorasta omistuksesta suomalaisille sijoittajille. Aikaisempien kuulemiskierrosten yhteydessä useampi taho on ehdottanut, että hallintarekisteröinnin kiellon rikkomisesta tulisi sanktioida. Se olisi tapa varmistua siitä, että omistusten julkisuus jatkuu Suomessa. Hallituksen pitäisi myös selvästi ilmaista, että halutaan säilyttää omistuksen julkisuus ja julkisuuden turvaavan säilytysmallin. Vaikka suomalaiset yhtiöt voivat jatkossa vapaasti laskea osakkeitaan liikkeellä missä tahansa EU:ssa, voisi poikkeussäännön nojalla edellyttää, että ulkomaalaiset arvopaperikeskukset tarjoavat suoraan omistukseen pohjautuvia yksilöllisen asiakaserottelun tilejä.

 

Tämän lisäksi vasemmistoliitto kannattaa lähdeveron asettamista hallintarekisteröidyille osingoille. Se mahdollistaisi puuttumista nykyiseen hallintarekisteriin liittyviin ongelmiin. Niistä ei olekaan juuri puhuttu viimeisen vuoden aikana, kun kaikki tarmo käytetään VM:n jatkuvien hallintarekisteröinnin laajentamispyrkimyksien torppaamiseen.