Eurokriisi ilman Eurooppaa

Kolumni julkaistu Kansan uutisissa

Keskustelussa eurokriisistä on sorruttu uuskolonialistiseen tapaan käsitellä sitä ainoastaan länsimaalaisten talouksien näkökulmasta. Euroopan historiallisen pitkään harjoittaman epäoikeudenmukaisen elinkeino-, kauppa- ja maahanmuuttopolitiikan seurauksena kriisin vaikutukset tulevat näkymään myös Afrikassa.

Taantuma Euroopassa vaikuttaa Afrikan maiden talouksien kehitykseen monella tavalla. Finanssikriisin yhteydessä vuonna 2008 keinottelijat siirsivät varallisuutta varmoihin sijoituskohteisiin, kuten ruokaan. YK:n elintarvikejärjestö FAO:n mukaan ruoan hinta nousi vuodessa 39 prosenttia, viljan hinta 71 prosenttia ja vaikka vuonna 2008 viljaa tuotettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, maailman nälkää näkevien määrä nousi yli miljardiin. Pankkien keinottelu ruoalla on ajanut yli 250 miljoonaa ihmistä nälänhätään.

Raaka-aineiden hintojen nousu, maailmankaupan vaikeutuminen sekä lainarahan kallistuminen iskevät erityisesti kehittyviin talouksiin. Toisaalta mahdollisuus toimia uusina sijoituskohteina voi luoda tilaisuuksia kehittyville talouksille.

Afrikan köyhimpien maiden talouksiin vaikuttaa myös kehitysapu. Eurooppa on edelleen tärkein kehitysavun antaja, ja puolet köyhien maiden kehitysavusta tulee Euroopasta. Etiopian, Mosambikin ja Sambian kohdalla kehitysapu muodostaa 10–20 % bruttokansantulosta. Ankarat ajat yhdistettynä oikeistopopulistien nousuun sekä heidän retoriikkansa tarttuminen muihin puolueisiin lisää painetta hakea säästöjä kehitysapumäärärahoista. Tämä on ollut nähtävissä myös Suomessa. Kehitysavun taso jäädytettiin 0,56 prosenttiin BKT:stä ja hallitusohjelman mukaan kehitysapu vuosina 2013–2015 jäädytetään vuoden 2012 määrärahatasolle.

Toinen merkittävä kehittyvien talouksien rahoituslähde on siirtolaisten lähtömaihinsa ja sukulaisilleen lähettämät rahat. Maailmanlaajuisesti siirtolaisten rahalähetykset kehitysmaihin olivat vuonna 2008 arviolta 229 miljardia euroa. Se vastaa yli kaksi kertaa teollisuusmaiden kehitysapua. Somaliassa rahalähetykset muodostavat arviolta yli puolet bruttokansantulosta.

Ulkoministeriön mukaan maailmassa on noin 200 miljoona siirtolaista, joista kolmasosa asuu Euroopassa. Siirtolaiset ovat keskenään hyvin erilaisessa tilanteessa työolojen ja oleskelulupien suhteen. Monet siirtolaiset tekevät työtä matalapalkka-aloilla, usein määräaikaisissa työsuhteissa. Epävirallisen työn tekijöitä on paljon ja palkkojen laiton polkeminen yleistä. Taloustilanteen heikentyessä ihmisten mahdollisuudet tienata rahaa vaikeutuvat huomattavasti.

Keinottelukapitalismin suitsiminen, yhdistettynä panostuksiin kehitysapuun ja väkivaltaisen maahanmuuttojärjestelmän purkamiseen ovat tärkeitä askelia globaalisti oikeudenmukaisen kriisiratkaisun löytämisessä. Keinottelukapitalismi Euroopassa ankeuttaa arkea myös muualla.