Jos minun vanhempieni sukupolvikokemus oli kylmän sodan aiheuttama epävarmuus ja pelko suurvaltojen välisestä ydinsodasta, on minun sukupolveni vastaava kokemus ehdottomasti ilmasto-ahdistus. Se on tunne siitä, että mitään ei tapahdu eikä kukaan suhtaudu riittävän vakavasti siihen, että koko maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus on vaakalaudalla. Kun käsitys ilmastonmuutoksen riskeistä ja vakavuudesta on ollut omassa tietoisuudessa lapsesta asti, tuntuu käsittämättömältä ja raivostuttavalta, että mitään ei tapahdu.
Kun Kööpenhaminassa järjestettiin YK:n ilmastohuippukokous vuonna 2009, olin yksi sadoista suomalaista nuorista aktivisteista, jotka olivat paikalla osallistumassa mielenosoituksiin ja kaupungissa järjestettyihin keskustelutilaisuuksiin. Sain nähdä Naomi Kleinin livenä puhumassa, ja marssia elämäni suurimmassa mielenosoituksessa, jossa oli mukana ihmisiä koko maailmasta. Mielenosoittajia kohtaan käytetyistä kovista otteista huolimatta oli todella voimaannuttava huomata, kuinka vahvasti ja laajasti kansalaisyhteiskunta oli paikalla. Tuli tunne siitä, että ilmasto-aktivismi ei todellakaan ollut marginaalista, vaan globaali massaliike.
Sitten kaikki lässähti.
Kööpenhaminan ilmastokokouksessa maailman päättäjät pettivät meidät. Mistään sitovasta ei kokouksessa päätetty, ja ilmastopäästöjen vähentämisessä hukattiin taas kallisarvoista aikaa. Kokousta pidettiin laajasti epäonnistumisena.
Nyt meillä ei ole enää aikaa epäonnistua. IPCC:n viime viikon maanantaina julkaiseman raportin viesti on yksiselitteinen ja selkeä: vatulointi on kestänyt liian kauan. Ilmaston lämpeneminen on saatava rajattua korkeintaan 1,5 asteeseen, ja sekin tulee edellyttämään laajoja sopeutumistoimia. 1,5 asteen raja tarkoittaa, että ilmastotavoitteita on tiukennettava nykyisestä. Suomen kohdalla se tarkoittaa päästövähennystavoitteen tiukentamista 60 prosenttiin nykyisestä 40 prosentista vuoteen 2030 mennessä. 2030-luvulla Suomen pitää olla nettohiilineutraali, mikä tarkoittaa, että Suomen metsät ja maaperä nielevät enemmän hiiltä, kuin suomalaiset päästävät sitä ilmaan.
Onneksi juuri nyt tilanne näyttää erilaiselta kuin vuonna 2009. Yhä useampi ymmärtää, että ilmastonmuutos pitää ottaa tosissaan juuri nyt. Puolue toisensa jälkeen on julkaissut ilmasto-ohjelmia, ja kaikki sanovat yhdessä suin, että seuraavista eduskuntavaaleista tulee tehdä ilmastovaalit. Hyvä niin!
Samaan aikaan julkaistaan netissä laskureita, jossa jokainen voi tarkistaa oman hiilijalanjälkensä. Tulokset antavat huonon omatunnon lähes jokaiselle testin tehneelle. Miten ilmasto-ahdistuneen kansalaisen tulee toimia tässä tilanteessa? Miten voidaan varmistaa, että ilmastolupauksesta ei tule vuoden 2019 vaalien koulutuslupausta. Ja mikä on yksilön oma vastuu poliittisiin ratkaisuihin verrattuna?
Tein pienen check-listin kaikille ilmasto-ahdistuksesta kärsiville.
1.Sinä päätät, tuleeko seuraavista vaaleista ilmastovaalit
Päättäjät puhuvat siitä, mistä ihmiset puhuvat. Ehdokkaat puhuvat siitä, mistä ihmiset puhuvat. Media puhuu siitä, mistä ihmiset puhuvat. Paras keino tehdä seuraavista vaaleista oikeat ilmastovaalit on toisin sanoen – puhua ilmastosta! Me voimme kaikki tehdä oman osamme ilmastonmuutoksen nostamiseksi poliittiselle agendalle kunnolla puhumalla aiheesta omissa lähipiireissämme ja jakamalla aihetta käsitteleviä juttuja somessa. Ja kun torilla alkaa näkyä hyisessä viimassa hytiseviä tyyppejä jakamassa flaikkujaan, me tiedämme mitä tehdä! Ota esimerkiksi tavaksi tviitata vähintään kerran viikossa ilmastopolitiikasta. Minäkin aion.
2.Paljasta viherpesu!
Suomessa on poliitikkoja, kuten Timo Soini, jonka mielestä ilmastonmuutoksesta huolestuneet ovat “amatöörivouhottajia”. Onneksi suurin osa päättäjistä ja puolueista suhtautuvat ilmastonmuutokseen vakavasti. Mutta, tässäkin asiassa piru piilee yksityiskohdissa. Ole tarkkana puolueiden ilmastolupausten suhteen ja vaadi konkreettisia sitoumuksia ja selkeää näkemystä siitä, miten päästöjä pitää vähentää. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin osa-alueisiin, jotka tulevat olemaan keskeisessä roolissa seuraavalla vaalikaudella:
- Energiapolitiikan osalta fossiilisista irtautumisen aikataulu. Suomessa tarvitaan sitovia päätöksiä siitä, mihin mennessä lopetetaan muun muassa kivihiilen, turpeen ja polttoöljyn käyttö. Vasemmistoliitto haluaa kieltää kivihiilen 2025 ja turpeen sekä polttoöljyn käytön 2030-luvulla.
- Yritystukien uudistaminen. Suomessa käytetään vuosittain noin kaksi miljardia teollisuuden ympäristölle haitallisiin verotukiin. Tällä vaalikaudella yritystukien uudistaminen epäonnistui kokonaan, vaikka tarvetta ohjata osan varoista ympäristöystävälliseen uusiutuvaan energiaan ja tutkimukseen on suuri. Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan seuraavalla vaalikaudella on karsittava tukia vähintään puolen miljardin edestä.
- Hiilinielut! Jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajattua korkeintaan puolentoista asteeseen, on Suomen tavoiteltava hiilinegatiivisuutta jo 2030-luvulla. Se tarkoittaa, että hiilinielujen on oltava suuremmat kuin päästöt. Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan tämä edellyttää hakkuumäärien mitoittamista hiilinielujen kasvattamisen mukaan, metsänomistajien kannustamista kasvattamaan hiilinielujaan, soiden ennallistamista sekä maatalousyrittäjien mukaan saamista ilmastotyöhön. Myös maaperän rooli hiilen sidonnassa tulee olemaan merkittävä.
- Liikennepalveluiden suuri murros. Noin viidennes Suomen ilmastopäästöistä tulee liikenteestä ja merkittävä osa henkilöautoliikenteestä. Vaadittavan muutoksen voi kiteyttää näin: siellä missä pärjää ilman autoa on jatkossa liikuttava nykyistä enemmän ilman (eli joukkoliikenteellä, yhteiskyydeillä, pyöräillen ja jalan) ja siellä, missä auto on ehdottoman tarpeellinen, on siirryttävä käyttämään päästöttömiä ajoneuvoja.
3.Tee sen minkä voit, mutta muista: nyt tarvitaan politiikkaa!
Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää muutoksia niin ihmisten henkilökohtaisissa kulutustottumuksissa kuin koko yhteiskunnan tasolla. On väliä sillä, mitä syömme, on väliä sillä, minne matkustamme ja on väliä sillä, miten lämmitämme talojamme. Siksi on hyvä, että ihmisten tietoisuus ilmastonmuutoksesta kasvaa ja tehdään helpoksi kuluttaa entistä ilmastoystävällisemmin.
Mutta sen lisäksi on syytä muistaa, että tämä ongelma ei ratkea sillä, että puhutaan ihmisten omista valinnoista ja vastuista. Päästöjen vähentämistarve on niin suuri, ja aikaikkuna niin tiukka, että tarvitaan järjestelmätason päätöksiä, eli politiikkaa. Ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi tarvitaan sääntelyä, veroja, kieltoja, kannustimia ja muita tärkeitä työkaluja, joita nimenomaan valtiolla on työkalupakissaan, ei sinulla itselläsi.
4.Lähde ilmastomarssille huomenna ja voimaannu – et ole yksin!
Mikään ei auta maailmantuskaan ja ilmastoahdistukseen kuin mielenosoittaminen tuhansien muiden ihmisten kanssa tärkeän ja hyvän asian puolesta (luota minuun, tiedän mistä puhun!). Mikään ei ole verrattavissa siihen voimaannuttavaan ja tärkeään tunteeseen, joka tulee kun saa olla osa suurta ihmismassaa, ja huomata, ettei ole lainkaan yksin ahdistuksensa kanssa.
Toimimalla yhdessä ja näkyvästi voimme muuttaa politiikan suuntaa, ja onnistua meidän aikamme tärkeimmässä tehtävässä.
Koska nyt on pakko!
