Sinä aikana kun minä olen ollut politiikassa mukana, on kaksi asiaa ollut ylitse muiden, joista ihmiset ovat olleet yhteydessä. Näistä on tullut satoja ja satoja sähköposteja sekä puhelinsoittoja ja ihmiset ovat tulleet toreilla ja tilaisuuksissa juttelemaan, riippumatta siitä, missä päin Suomea olen ollut. Nämä kaksi asiaa ovat lomarahojen leikkaus, ja niin sanottu aktiivimalli.
Lomarahojen leikkausta ja aktiivimallia yhdistää se, että ne koskettavat satoja tuhansia suomalaisia ja se, että ne koetaan poikkeuksellisen epäoikeudenmukaisiksi.
Vaikka suurin osa ihmisistä on valmiita joustamaan yhteisen hyvän eteen vaikeassa taloustilanteessa, ei kukaan ole pystynyt perustelemaan sitä, miksi nimenomaan julkisen sektorin työntekijöiltä pitää leikata muita enemmän. Vaikka suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että työttömiltä pitää edellyttää aktiivisuutta, ei kukaan pystynyt perustelemaan sitä, miksi työttömiltä pitää leikata siitä huolimatta, että he ovat olleet aktiivisia. Kepin ja kurjistamisen sijaan meidän tulee tukea työllistymistä panostamalla koulutukseen ja purkamalla työn vastaanottamista vaikeuttavia byrokratialoukkuja.
Aktiivileikkurin kohtuuttomuus ja epäoikeudenmukaisuus sai 140 000 ihmistä allekirjoittamaan nyt käsittelyssä olevan kansalaisaloitteen, sekä 10 000 ihmistä osoittamaan mieltään Senaatintorille vuoden alussa. Myös kyselytutkimukset osoittavat, että malli sotii kansalaisten enemmistön oikeustajua vastaan.
Nyt eduskunnalla on historiallisen tärkeä mahdollisuus korjata tämä vääryys ja osoittaa, että päättäjät kyllä myöntävät virheensä, kun sellainen on tullut tehtyä.
Ja miten tiedämme, että tämä oli virhe?
Vastaus on yksinkertainen: kaikkien jo tällä hetkellä saatavilla olevien tietojen perusteella.
Aktiivimallin vaikutuksista tiedetään jo tällä hetkellä varmasti kaksi asiaa. Ensimmäinen on se, että se leikkaa kohtuuttoman monen pienituloisen suomalaisen tuloja. Toinen on se, ettei se ole lisännyt aktiivisuutta, ainakaan siinä määrin, että se olisi millään tavalla osoitettavissa.
Ennakkotietojen mukaan Kelan etuuksia saavista työttömistä noin puolelta, eli lähes sadalta tuhannelta työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saavalta perusturvaa leikataan. Kelan tutkija Pertti Honkasen mukaan vertailu viime vuoden ”aktiivisuuteen” ei osoita, että aktiivimalli olisi lisännyt työttömien aktiivisuutta ainakaan merkittävästi.
Työttömyyskassojen tulokset ovat samansuuntaisia. JHL:n selvityksen mukaan aktiivimalli ei ole lisännyt työttömien jäsenten työssäkäyntiaktiivisuutta lainkaan edellisvuoteen verrattuna. JHL:n kassan jäsenistä vain 40 prosenttia on onnistunut täyttämään aktiivisuusehdon. Insinöörien ja ekonomien työttömyyskassan jäsenistä arvion mukaan vain 33 prosenttia on täyttänyt aktiivisuusehdon ja Paperityöväen työttömyyskassan arvion mukaan vain 20 prosenttia.
Lain käsittelyn yhteydessä hallituksesta sanottiin, ettei aktiivileikkurin tarkoitus ole leikata työttömiltä. Tämä oli joko räikeä virhearvio tai kansalaisten tietoista harhaanjohtamista. En tiedä kumpi vaihtoehto on pahempi.
Kuten varoitimme jo lain säätämisen yhteydessä, kohtelee aktiivileikkuri eri asemassa olevia työttömiä erittäin epätasa-arvoisesti. Iäkkäämpien työnhakijoiden mahdollisuudet päästä kursseille tai keikkatöihin ovat muita heikoimmat. Alueelliset erot mahdollisuuksissa täyttää aktiivisuusehdot vaihtelevat hyvin suuresti. Samaten kortistossa on aivan liian monta sellaista työkyvytöntä työnhakijaa, jonka sairauspäivärahat ovat loppuneet, mutta joka ei ole saanut eläkepäätöstä.
Vasemmistoliitto pyysi kansalaisilta kokemuksia aktiivimallista, jotta kaikki aktiivileikkurin puolesta äänestäneet saavat kuulla, miten se on ihmisten arkeen vaikuttanut.
Irmeli kertoo: “Olen kohta 60-v ja lähdin 32 vuoden jälkeen työpaikastani kiusaamisen takia. Sitä ennen olin 10 vuotta eräässä toimistossa monessa työssä. Olen hakenut töitä sitä saamatta, liian vähän koulutusta”.
Markus kertoo: “Aktiivimallin johdosta joudumme jättämään osan ruokatarpeistakin ostamatta, noin viikon ruokaraha lähti meidän taloudestamme sen tähden kun työnantajat eivät palkkaa sadoista työhakemuksista huolimatta. Palkkatoivettakin olen laskenut noin 1000€ palkkasuosituksien alle mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Itsellä on 10 vuoden sisään 22 työsopimusta, eikä puhettakaan yhdessäkään paikassa vakituisesta työsopimuksesta. Mielestäni olen aina ollut tunnollinen työntekijä ja antanut parhaani muiden palveluksessa.”
Marketta kertoo: “Olen 61-vuotias maalla asuva nainen. Olen hakenut jatkuvasti töitä, mutta kukaan ei halua palkata tämän ikäistä ihmistä. Olen ollut työttömänä viimeiset 4 vuotta.Minulla on useita tutkintoja olen mm. tietoliikennetekniikan insinööri (AMK). Olen kouluttanut itseäni vapaaehtoisesti työttömyysvuosinani kahtakin eri tutkintoa varten. Olen osallistunut työvoimatoimiston kursseille aina, kun olen vain päässyt. Olen helmikuussa kahteen kertaan yrittänyt päästä työvoimatoimiston virkailijoiden kanssa keskustelemaan omasta tilanteestani, mutta minulta evättiin pääsy keskusteluun. Aktiivimallin takia tulojani on leikattu.”
Jan kertoo: “olen työkyvytön.. eli minulla on lääkärin paperit siitä etten ole työkykyinen. Kaksi eri aivovammaa, selkärankareuma, Vaikea krooninen masennus, postraumaattinen stressihäiriö, tuki-ja liikuntaelin sairaudet. Kelan lähettämänä olin työkykyarvioinnissa.. jossa todettiin työkyvyttömäksi eikä mahdollisuutta uudelleenkoulutukseen. Ei eläkettä myönnetä.”
Nuori nainen kertoo: “Väittelin vuosi sitten tohtoriksi ja määräaikainen sopimukseni yliopistossa päättyi vuodenvaihteessa. Koska työllisyysnäkymät nuorille tutkijoille ovat todella huonot, päätin suunnata katseeni yksityiselle puolelle IT-alalle. Saan työpaikan varmasti heti, kun minulla on tarvittavat taidot ohjelmoinnista., mutta ne taidot minun täytyy hankkia ja siihen menee joitakin kuukausia. Tällä hetkellä opiskelen itsenäisesti eri verkkokursseilla näitä taitoja täysipäiväisesti, enkä tiedä miten voisin olla aktiivisempi oman työllistymiseni edistämisessä. Tällainen itsenäinen työelämätaitojen hankkiminen ei kuitenkaan kelpaa osoitukseksi riittävästä aktiivisuudesta, joten ansiosidonnaistani leikattiin aktiivimallin mukaisesti.”
Vanhempi mies Lieksasta kertoo: “Aktiivimallikeskustelussa vähemmälle huomiolle on jäänyt niin sanottujen eläkeputkilaisten asema. Olin pitänyt itsestään selvänä, ettei malli koske jo kerran aktiivitoimenpiteiden ulkopuolelle jätettyjä työttömiä. Meistä kaikki ovat käytännössä yli kuusikymmenvuotiaita ja monet jo työkyvyltään rajoittuneita. Emmehän me muuten putkessa olisimmekaan. Minun verenpaine- ja sepelvaltimotautini, korkea kolesterolini ja eteislepatukseni pysyvät kurissa lääkityksellä, mutta eivät ilman sivuvaikutuksia. Lääkkeet aiheuttavat ankaraa väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta. Polveni nivelrikko tosin ei ole lääkityksellä hoidettavissa, muttei vielä niin paha, että saisin lähetteen tekonivelleikkaukseen.
Olen ammatiltani metsätalousinsinööri, enkä voi kuvitella, että yksikään työnantaja lähettäisi minut metsään kyynärsauvojen kanssa edes 18 tunniksi kolmen kuukauden aikana. Istumatyö taas on minulle hyvin tuskallista lonkkieni limapussitulehduksen vuoksi. Makuultaan tehtäviä töitä taas ei ole -varsinkaan tämänikäisille miehille- juurikaan tarjolla. Enkä pidä oikein mielekkäänä hakeutua työllistymistä edistävään koulutukseen, koska jään eläkkeelle toukokuun alussa. Mutta niinpä vaan työttömyyskassani ilmoitti minulle leikanneensa päivärahastani 4,65 prosenttia epäaktiivisuuteni vuoksi. Olisinhan minä tietysti voinut hakea työikäni loppumetreillä työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta lääkäri olisi varmaan kutsunut kiltit valkotakkiset sedät hyvin pitkähihaisen paidan kanssa minua hakemaan, jos olisi naurultaan kyennyt. Vakavasti ottaen eivät edes nämä sairaudet, jotka minulla on, riitä yhdessä eivätkä erikseen työkyvyttömyyseläkkeeseen.”
Juha Sipilän kuuluisi vastata kaikille aktiivileikkurista kärsineille suomalaisille, vastaavatko nämä tarinat hänen käsitystään siitä, mikä on kohtuullista ja oikeudenmukaista? Onko oikein leikata ihmisten perusturvaa siksi, että he eivät ole kovasta yrittämisestä huolimatta onnistuneet työllistymään tai siksi että he ovat sairaita ja työkyvyttömiä?
Nyt hallitus väittää “korjaavansa” leikkurin ongelmia osoittamalla 11 miljoonaa euroa lisää työllisyysmäärärahoihin sekä laajentamalla aktiivisuusehtoon hyväksiluettujen koulutusten kirjoa.
Nämä muutokset eivät kuitenkaan riitä korjaamaan jo valmiiksi viallista aktiivileikkuria. Tilanteessa, jossa pitkälle yli sadan tuhannen työttömän työttömyysturvaa leikataan, ei näillä toimilla muuteta sitä, että suurella osalla työttömistä ei jatkossakaan tule olemaan todellisia mahdollisuuksia päästä palveluiden piiriin kolmen kuukauden tarkastelujaksolla.
Hallituksen päättämät muutokset eivät myöskään ratkaise työkyvyttömien ja muiden vaikeassa asemassa olevien tilannetta, joiden kohdalla lyhytaikaiset työt ja kursseille osallistuminen eivät ole aina realistinen vaihtoehto. Malli siis rankaisee jatkossakin ihmisiä siitä, että heidän terveydentilansa ei ole riittävän hyvä.
Edelleen on syytä muistaa, että suurin lyhytkestoisen työn vastaanottamista hankaloittava tekijä on byrokratialoukku, joka vaarantaa keikkatyöläisten toimeentulon. Kolme vuotta vallassa ollut hallitus ei ole tehnyt vielä ainoatakaan toimenpidettä tämän ongelman korjaamiseksi vaan on keskittynyt leikkaamaan perusturvaa ja antamaan “kurinpalautusta” työttömille.
Aktiivileikkurille on parempia ja työllistymisen kannalta tehokkaampia vaihtoehtoja. Lannistavaa ja passivoivaa byrokratiaa tulee vähentää kehittämällä sosiaaliturvaa perustulon suuntaan, esimerkiksi korottamalla suoja-osia ja luopumalla työvoimapoliittisista karensseista. Työvoimapalveluiden henkilöstöä tulee lisätä, kuten myös ammatillista työvoimakoulutusta ja palkkatuettua työtä. Kolmannen sektorin palkkatukityöllistämisen rajoitukset tulee poistaa.
Tämän lisäksi aktiivileikkuri tulee perua. Se on välttämätön alku byrokraattisen sosiaaliturvaviidakon uudistamiselle. Ennen kaikkea se olisi oikein, ja oikeudenmukaista.
