Olen päättänyt asettua ehdolle vasemmistoliiton puheenjohtajaksi.
***
Vasemmistoa tarvitaan nyt vahvemmin kuin koskaan.
Vasemmistoliiton tärkein tehtävä tällä hetkellä on esittää vaihtoehtoja hallituksen leikkauspolitiikalle, puolustaa pienituloisten asemaa ja kaikille yhteisiä palveluita sekä johdonmukaisesti torjua yritykset tehdä työttömistä, turvapaikanhakijoista tai muista heikossa asemassa olevista ihmisistä syypäitä leikkauksille. Vasemmistoliiton tulee olla luotettava ja johdonmukainen vaihtoehto kaikille meille, jotka olemme kyllästyneet kehitykseen, jossa maailman vauraus jakautuu yhä epätasaisemmin, verovarat valuvat veronkiertäjien taskuihin ja luonnonvaroja ylikulutetaan.
***
Valinta luotsaamaan Vasemmistoliittoa olisi suurin kunnia, jonka puoluetoiminnassa voi saada. Yksi ihminen ei voi kuitenkaan “pelastaa” vasemmistoa tai vasemmistoliittoa.
Vaikka puheenjohtaja on puolueen keskeisin hahmo sekä poliittisesti että imagollisesti, hän on vain yksi osa yhteisöä. Puheenjohtajavaihdos yksinään ei siis ole riittävä vastaus vasemmiston laahaavan kannatuksen kääntämiseksi nousuun.
Vaikka olen tehnyt politiikkaa jo pitkään, en koe, että minulla olisi kiire mihinkään. Politiikka on pitkäjänteistä työtä, ja olen itse lähtenyt mukaan aikomuksella tehdä sitä niin kauan kuin saan ihmisten luottamuksen ja koen tekeväni sitä oikeista syistä. Minulle politiikassa on aina ollut ensisijaisesti kyse yhteiskunnan muuttamisesta eikä vallan tavoittelusta. Valta on vain keino saada asioita muutettua, ei päämäärä sinänsä.
Ensi kesän puoluekokous on vasemmistoliitolle paikka pohtia, millainen liike puolue haluaa olla ja mitä Suomen vasemmisto haluaa ajaa ja saavuttaa. Näen puheenjohtajakisan tärkeänä alustana keskustelulle vasemmistoliiton politiikasta ja vasemmiston tarpeellisuudesta. Puheenjohtajan tehtävä on edustaa koko puoluetta ja puhua yhteisesti sovittujen tavoitteiden puolesta. Samalla hän on kuitenkin se, joka johtaa poliittista työtä.
Lukuisat puolueessa ja sen ulkopuolella toimivat ihmiset ovat pyytäneet minua asettumaan ehdolle, painottaen nimenomaan poliittisen linjakeskustelun tärkeyttä. Tarkan harkinnan jälkeen olen päättänyt näin tehdä.
Suomi tarvitsee ajassa elävän ja poliittisesti selkeän vasemmistolaisen liikkeen ja puolueen. Haluan olla mukana keskusteluissa puolueen harjoittamasta politiikasta, ja mikäli vasemmistoliiton jäsenet näin haluavat, myös puheenjohtajan roolissa edistää ja määritellä näitä yhteisiä tavoitteita ja linjauksia.
***
Vasemmistoliiton laahaavan kannatuksen taustalla on monenlaisia syitä, enkä usko helppoihin ratkaisuihin kannatuksen kääntämiseksi nousuun. Asian tekeminen henkilökysymykseksi on liian yksinkertaista. Vasemmistoliitto kärsii nähdäkseni tällä hetkellä ensinnäkin näkyvyyden puutteesta. Oppositiossa SDP ja Vihreät ovat tulleet yhä voimakkaammin vasemmistoliiton linjoille ja olleet meitä voimakkaammin esillä. Tämä on ongelma pienelle oppositiopuolueelle, jonka resurssit ovat rajalliset. Ilman paikkaa TV-studioissa ja lehtien palstoilla on vaikeaa saada välitettyä viesti siitä, mitä edustaa ja tekee.
Vasemmistoliitto kärsii myös uskottavuuden puutteesta. Monille kannattajille viime hallituskaudella tehdyt kompromissit olivat liikaa, ja vaaleissa vasemmistoliiton elvytyspoliittinen linja vaikutti ristiriitaiselta hallitusvastuussa tehtyihin säästöpäätöksiin nähden. Vaalikeskusteluissa elvytyspolitiikka ei monelle auennut, koska keskustelussa keskityttiin velanottoon työllisyyden sijaan. Vasemmistoliiton talouspolitiikka ei tällä hetkellä pidetä uskottavana.
Vasemmisto on aina ollut tyytymättömien ja yhteiskunnallista muutosta ajavien poliittinen koti. Siksi vasemmistolla on muita puolueita painavampi todistustaakka omien tavoitteiden saavuttamisesta kompromisseja tehtäessä.
Monien äänestäjätutkimusten mukaan vasemmistoliitolla on kannatuspotentiaalia erityisesti naisten ja nuorten parissa. Vuoden 2014 eurovaalit osoittivat, että vasemmistoliitolla on potentiaalia nykyistä suurempiin kannatuslukuihin silloin, kun ehdokasasettelu on onnistunutta ja puolueella on jotain poliittisesti tärkeää ja relevanttia sanottavana.
Tällä hetkellä vasemmisto kärsii myös aloitteellisuuden ja itsevarmuuden puutteesta. Vasemmistoliitto tarvitsee selkeästi oman poliittisen linjan ja identiteetin sisäistä kirkastamista. Tämä käy ilmi erityisesti puolueen sisällä käydyistä keskusteluista, joissa monesti peräänkuulutetaan “juurille palaamista”. Linjaa ei voi kuitenkaan kirkastaa ilman, että kannattajat, jäsenet ja aktiivit kaikki sitoutuvat osaksi prosessia, joka muuttaa vasemmiston ja Suomen.
***
Vasemmistoliitosta puhuttaessa kuulee usein pohdintoja, jotka rakentuvat punavihreiden ja ay-liikkeen toimijoiden vastakkainasetteluun sekä siihen, että vasemmistoliitto on “unohtanut duunarit”. Tämä ei pidä paikkaansa, ainakaan mitä tulee puolueen aloitteisiin, kannanottoihin ja ulostuloihin. Suurin osa niistä käsittelee työehtoja, työllisyyttä ja pienituloisten aseman parantamista. Kyse on siten enemmän puolueen imagoon liittyvästä kysymyksestä.
Puheet “punavihreiden” ja “duunareiden” vastakkainasettelusta heijastavat mielestäni lähinnä sitä, kuinka voimakkaasti Suomessakin politiikasta on tullut identiteettipainotteista asiasisältöjen kustannuksella.
Samalla ne identiteetit, joiden kautta vasemmisto perinteisesti on profiloitunut, ovat osin vanhentuneet. Vasemmistoliitto on itsestäänselvästi osa työväenliikettä, mutta suurin osa tuntemistani ihmisistä eivät määrittele olevansa työväenluokkaa. Pienyrittäjät, itsensätyöllistäjät, työntekijät, opiskelijat ja työttömät ovat kaikki sellaisessa yhteiskunnallisessa asemassa, jonka parantamista vasemmistoliitto tavoittelee. “Duunareista” puhuminen rajaa vasemmiston vain yhteen näistä kategorioista. “Punavihreistä” taas on tullut identiteettikategoria, jota iso osa vasemmistoliiton toimijoista ja kannattajista ei tunnista omakseen. Siihen yhdistetään korkeasti koulutettu kaupunkilainen, mitä kaikki vasemmistolaiset eivät suinkaan ole.
Jokaisen, joka allekirjoittaa vasemmistoliiton tavoitteet ja politiikan, on voitava kokea puolue omakseen. Sillä ei ole väliä, oletko köyhä, rikas, yrittäjä, työntekijä, Utsjoelta, Helsingistä tai Kouvolasta. “Punavihreys” ei minulle ole identiteetti, vaan tarkoitan sillä oikeudenmukaista, työllisyyttä edistävää ja ympäristön kantokyvyn mukaista politiikkaa, joka torjuu ilmastonmuutosta. Miksi yliopistossa opiskellut nuori nainen ei voisi vaatia pääomaverotuksen kiristämistä ja vastustaa Metsähallituksen yhtiöittämistä Rautaruukin pitkäaikaisen metallimiehen rinnalla? Juuri tämä yhdistelmä on ja sen pitää olla vasemmistoliiton vahvuus.
***
Vasemmiston pitää keskittyä siihen, missä se on paras
Vasemmiston pitää elää ajassa
Vasemmiston pitää olla uskottava ja luotettava
Vasemmiston politiikasta hyötyy enemmistö ihmisistä
Mielestäni vasemmistoliiton pitää keskittyä niihin kysymyksiin, joissa se on kaikista puolueista paras ja asiantuntevin. Nämä ovat myös ne kysymykset, joista vasemmistoliitto tunnetaan. Samalla vasemmistoliiton on osoitettava, että puolue on kykeneväinen tekemään uusia avauksia, ja että puolueen näkemykset esimerkiksi työelämästä ja tulonjaosta ovat ajankohtaisia.
Minusta nämä teemat ovat eriarvoisuuden vähentäminen, demokratian edistäminen erityisesti talouspolitiikassa sekä työllisyyden, työelämän ja työhyvinvoinnin parantaminen. Samalla vasemmistoliiton pitää myös ottaa tavoitteekseen omien toimintatapojensa uudistamisen. Vasemmiston pitää olla liike, johon on helppoa tulla mukaan ja jossa erilaisuus ja aloitteellisuus koetaan voimavarana.
Eriarvoisuuden vähentäminen kytkeytyy tulonjakoon niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Maailman vaurastuessa varallisuus on keskittynyt ennennäkemättömän voimakkaasti harvojen ihmisten käsiin. Aivan liian vähän puhutaan siitä, että tämä on myös taloudellisesti tehotonta, niukat resurssimme eivät tuota ihmisten ja ympäristön kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Vasemmistoliiton esitykset harmaan talouden ja veronkierron vähentämiseksi, perusturvan parantamiseksi ja pääomaverotuksen kiristämiseksi keskittyvät kaikki tulonjaon muuttamiseen oikeudenmukaisemmaksi.
Vasemmistoliiton mielestä tärkeät hyvinvointipalvelut sekä strategisesti tärkeät infrapalvelut pitää säilyttää julkisen päätöksenteon ja omistuksen piirissä. Kyse on viime kädessä demokratiasta: säilyttämällä nämä yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeiset palvelut ja toiminnot julkisina, on mahdollista vaikuttaa suoraan niiden tuotantoon. Se tarkoittaa myös, että voitontavoittelun sijaan niistä saatavat mahdolliset tuotot on mahdollista ohjata suoraan yhteiseen hyvään.
Lisäksi vasemmistoliiton keskeisiä teemoja on työllisyyden ja työelämän laadun parantaminen. Tämä tavoite ei rajoitu vain vakituisessa työsuhteessa oleviin palkansaajiin ja heidän asemansa parantamiseen, vaan kattaa työn koko sen nykyisessä silppumaisessa ja jatkuvasti muuttuvassa muodossa. Muiden puolueiden käsitellessä työtä puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on vasemmistoliiton vahvuus myös työelämän inhimillisen ja arkisen puolen tuntemus.
***
Vasemmistolaisia on aina pyritty marginalisoimaan ja leimaamaan milloin radikaaleiksi, milloin haihattelijoiksi. Vasemmiston tavoitteet eivät kuitenkaan keskity marginaaleihin. Vasemmistolaisen politiikan tavoitteena on luoda mahdollisimman paljon hyvinvointia mahdollisimman monelle. Maksuttomasta koulutuksesta, laadukkaista julkisista palveluista ja inhimillisestä työelämästä hyötyvät me kaikki, suuri enemmistö. Tuloerojen kasvattaminen ja veronkierron suosiminen on sitä todellista marginaalipolitiikka.
