Mielipidekirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 11.8.2015.
Suomen laadukas varhaiskasvatus on monesti todettu todella keskeiseksi yhteiskunnan kehityksen ja tasa-arvon mittariksi.
Varhaiskasvatuksessa annetaan eri taustoista tuleville lapsille yhteinen kasvatuksellinen pohja tulevaa koulunkäyntiä varten. Se on myös tärkeä tekijä lasten vuorovaikutuksellisten ja kielellisten taitojen kehityksessä.
Hallitus suunnittelee subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista puolipäiväiseksi. Rajaus koskee lapsia, joiden vanhemmat hoitavat toista lasta kotona tai joiden vanhemmat ovat työttömiä.
Tämän lisäksi päivähoidon ryhmäkokoja ollaan kasvattamassa ja päivähoitomaksuja korottamassa.
Laadukas ja kaikkia koskeva varhaiskasvatus on yksi tärkeimmistä investoinneista hyvinvointiin ja tasa-arvoon. Esitetyt leikkaukset johtavat pahimmassa tapauksessa kasvaviin kustannuksiin perusopetuksessa ja lastensuojelussa uhaten varhaiskasvatuksen tasa-arvoistavaa tehtävää.
Esitykset esiopetuksen korvaamisesta kerhotoimintana ja kelpoisuusehtojen höllentämisestä kuvastavat myös puutteellista ymmärrystä päiväkodeissa tehtävää kasvatustyötä kohtaan.
Suomen perustuslain kuudennessa pykälässä säädetään, että “lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti”.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen asettaa lapset eriarvoiseen asemaan perhetaustan perusteella, mikä on ristiriidassa lasten syrjimättömyysperiaatteen kanssa.
Päivähoito-oikeuden perustuslailliset ongelmat on todennut myös lapsiasiavaltuutettu omassa kannanotossaan kesäkuussa.
Kaiken lisäksi muun muassa Kuntaliitto on arvioinut, että hallituksen arviot päivähoito-oikeuden rajaamisesta saaduista säästöistä ovat liioiteltuja. Hallitusohjelman 24 miljoonan sijaan Kuntaliitto arvioi säästöjä tulevan ensimmäisessä vaiheessa noin 10,3 miljoonaa euroa. Sillä summalla ei pelasteta Suomen kansantaloutta.
1990-luvun lamasta opittiin, kuinka kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia lapsista säästämisellä on.
Tasa-arvoa vähentävien säästöjen sijaan tulisi panostaa varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Se on keskeinen tapa taata lapsille hyvät lähtökohdat elämässä etenemiseen ja keskeinen tapa tukea myös vanhempien jaksamista ja työllistymistä.
