Siitä huolimatta, että ilmastonmuutoksen nopeasta etenemisestä on uutisoitu viime vuosina tasaiseen tahtiin, on aihe lipsunut poliittisen agendan kärjestä. Eurokriisin aiheuttaman taantuman olosuhteissa kysymykset taloudesta ja työllisyydestä ovat syrjäyttäneet ilmastonmuutoksen. Päättäjät niin Suomessa kuin Euroopassa ovat keskittyneet puhumaan mieluummin velkaantumisesta, julkisen talouden tilasta ja työllisyydestä kuin jäätiköiden sulamisesta, merenpinnan noususta tai siitä, minkälaisten EU:n uusien ilmastotavoitteiden tulisi olla.
Yksi syy tälle on se, että Suomessa on liian pitkään tarkasteltu ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja päästöjen vähentämistä talouden rakenteista irrallisena kysymyksenä.
Ilmastonmuutoksen tasainen kiihtyminen osoittaa, kuinka tätä kriisiä ei ole mahdollista ratkaista ilman, että samalla edistetään talouden sääntelyä ja niin työmarkkinoiden kuin tuotantorakenteiden uudistamistakin niin, että ne ottavat ympäristön ja ilmaston kantokyvyn huomioon.
Niin kauan kuin koko yhteiskuntajärjestelmä rakentuu jatkuvaan luonnonvarojen ylikulutukseen ja talouskasvuun, tulevat puhtaasti markkinaehtoiset mekanismit olemaan riittämättömiä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Vasemmistolle ilmastonmuutos on kysymys, jota tulee tarkastella juuri maailmantalouden ja sen uudistamisen näkökulmasta.
Ilmastonmuutoksen kytkeminen talous- ja työmarkkinapolitiikkaan on keskeistä myös sen takia, että samalla saadaan vihdoin muutettua vanhaa käsitystä siitä, että työllisyyden parantaminen ja kunnianhimoinen ilmastopolitiikka olisivat toistensa kanssa ristiriidassa.
Tavoite päästöjen supistamisesta 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä sekä hiilivoimasta asteittaisesta luopumisesta tulee kytkeä mahdollisuuksiin parantaa työllisyyttä sekä työn jakamiseen.
Suomessa vasemmiston tulee luoda painetta erityisesti ay-liikkeen suuntaan, joka on ollut Suomessa huomattavasti hiljaisempi ympäristökysymyksissä, kuin missään muualla Euroopassa. Euroopan tasolla ammattiyhdistysliike on ollut äänekkäästi vaatimassa investointeja uusiutuvaan energiaan ja tiiviiseen yhteiskuntarakenteeseen, koska näkee sen olevan keskeinen tapa luoda pysyviä työpaikkoja.
Ensi eduskuntavaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka nostaa ilmastonmuutoksen näkyvästi agendalle. Ensi vuoden joulukuussa Pariisissa järjestetään seuraava YK:n huippukokous, jossa on määrä saada aikaiseksi sitova kansainvälinen sopimus päästöjen vähentämisestä.
Kansalaisyhteiskunnan ja median luoma paine on aivan keskeinen kokouksen onnistumisen suhteen. Puolueet ovat myös avainroolissa siinä, että ne omilla poliittisilla ulostuloillaan viestivät, että ilmastonmuutos ei enää voi jättää muiden kysymysten varjoon.
KIrjoitus julkaistu Maailmantalouden tekijät-kampanjan verkkosivuilla
No Comments