“Miksi sinä sinne Brysseliin lähtisit, kun me tarvitaan sinua täällä Suomessa?” Olen viime aikoina vastannut tähän kysymykseen vähintään yhtä usein kuin kysymyksiin vaaliteemoistani.
Syy ehdokkuuteen vaaleissa kuin vaaleissa on tietysti tärkeä tieto. Kysymys kuitenkin osoittaa, kuinka ristiriitainen monen suhtautuminen on EU-vaaleihin ja sitä myötä koko unioniin. EU on perinteisesti koettu kaukaisena, byrokraattisena ja markkinaehtoisena projektina, joka tunnetaan erityisesti direktiiveistä ja määräyksistä, joista maalaisjärki on kaukana.
Eurokriisin ja talouskuripolitiikan seurauksena EU on kuitenkin tullut aivan iholle. Suomessa tehdään mittavia rakenneuudistuksia ja leikkauksia hyvinvointipalveluihin, joita perustellaan Suomen luottoluokituksen säilyttämisellä. Talouskurisopimuksen asettamat rajat julkiselle velanotolle ja alijäämille sitovat kansanedustajien kädet. Suomalaisten yhteistä varallisuutta on käytetty eurooppalaisten pankkien tukemiseen.
Tärkein syyni asettua ehdolle näissä vaaleissa on, että EU-parlamentilla on paljon valtaa Suomessa tehtävään politiikkaan. Eri arvioista riippuen puolet tai jopa kolme neljäsosaa Suomessa säädetyistä laeista perustuu EU-tasolla tehtyihin päätöksiin. Erityisesti eurokriisin aikana unionin valtaa jäsenmaiden omaan talouspolitiikkaan on kasvatettu. Siksi sillä on hyvin paljon väliä, mitä väriä valittavat mepit tunnustavat ja millaista politiikkaa he haluavat tehdä.
Toinen syy asettua ehdolle on Brysselissä istuvien nykyinen kokoonpano. Minulla on viime vuosien aikana ollut mahdollisuus matkustaa ympäri Eurooppaa ja puhua lukuisten tavallisten duunareiden ja kansalaisaktivistien kanssa. Ihmiset esimerkiksi Kreikassa ja Espanjassa taksikuskeista yliopistoprofessoreihin puhuvat kyynistymisestä ja väsymyksestä sekä voimistuvasta äärioikeistosta, leikkauksista ja liian alhaisista palkoista. Suunnan muutos on välttämätöntä. Eurooppa on tällä hetkellä merkittävä poliittisen kamppailun areena. Vasemmiston on täytettävä tämä areena ja yhdessä kriisipolitiikkaan turhautuneiden kansalaisten kanssa osoitettava, että emme enää suostu pääoman ehdoilla tehtävään talouspolitiikkaan.
Kolmas syyni on, että suomalainen vasemmisto tarvitsee hyvän parlamentaarikon. Vasemmisto-meppinä en huku tai eläköidy Brysseliin. Euroedustajuus ei myöskään tarkoita Suomen poliittisesta keskustelusta häviämistä. Päinvastoin. Brysseliin tarvitaan poliitikkoja, jotka ovat valmiita tekemään eurooppalaista radikaalia vasemmistopolitiikkaa ja jotka samalla haluavat jatkaa punavihreän vasemmiston uudistamista Suomessa.
Paikka Brysselissä tulee käyttää sellaisen vasemmistolaisen liikkeen rakentamiseen, jolla haastetaan tasa-arvon ja ilmaston kannalta tuhoisa oikeistolainen valtapolitiikka. Sellaista juuri poliittista toimintaa minä haluan kanssanne rakentaa – Suomessa, Euroopassa ja globaalisti.
No Comments