320 000 ilmaista työntekijää

”Pomojen vuoro joustaa” on Vasemmistonuorten työelämää koskevan vaaliteesin otsikko. Työelämän perustavanlaatuisesta muutoksesta kertoo paljon se, että vuonna 2011 oikeus palkkaan on ”repäisevä” vasemmistolainen vaatimus.

Palkattomat työharjoittelut ovat yleistyneet viime vuosina. Vaikka harjoittelut voivat olla sisällöiltään hyvin erilaisia, koskevat ne niin opiskelijoita eri asteilla kuin eri-ikäisiä työvoimahallinnon toimenpiteissä olevia työttömiä, ja yhteistä niille on työn tekeminen ilman korvausta. Varsinkin nuorten huono työtilanne on johtanut siihen, että työtä tehdään ilman palkkaa. Oikeistopuolueiden työvoimapoliittinen kanta vaikuttaa olevan, että mikä tahansa, myös palkaton, työ on parempi kuin ei mikään.

Korkeakouluharjoittelijoiden suhteen ongelman ydin on kova kilpailu työpaikoista. Työnantajien ei kannata maksaa palkkaa harjoittelusta, koska ihmiset ovat valmiita maksamaan työnteostaan itse, saadakseen sopivaa työkokemusta ja jalansijaa työmarkkinoilta. Palkattomat korkeakouluharjoittelut lisäävät eriarvoisuutta opiskelijoiden välissä. Vain harvoilla on mahdollisuus tehdä töitä monta kuukautta ilman minkäänlaista korvausta. Käytännössä on uskallettava ja pystyttävä ottamaan lainaa, tai saatava taloudellista tukea jostain muualta. Opiskelijoiden tasavertaisiin mahdollisuuksiin harjoitteluun olisi tärkeää kiinnittää huomiota myös yliopistoissa – kehotuksen oikeudenmukaiseen korvaukseen tehdystä työstä on lähdettävä myös sieltä.

Varsinkin vailla ammatillista koulutusta olevat nuoret ohjataan työvoimatoimiston työllistämistoimenpiteenä harjoitteluun, jota edellytetään nuorilta sosiaalietuuksien saamiseksi. Ilmaisharjoittelua tehdään paljon myös osana ammatillista aikuiskoulutusta, mikä koskee jo ammatillisen koulutuksen hankkineita työttömiä työnhakijoita. Missä elämänvaiheessa tahansa voit päätyä työharjoittelusuhteeseen, jossa on elettävä ainoastaan Kelan antamalla työmarkkinatuella tai työttömyysturvaasi vastaavalla koulutustuella. Joissakin tapauksissa on mahdollista saada ylläpitokorvausta 8 euroa päivä.

Palkattomien työnharjoittelijoiden käyttö melkein ilmaisena työvoimareservinä tarkoittaa käytännössä sitä, että on työntekijöitä, jotka tekevät saman työn jopa viidenneksellä tavallisesta palkasta. Mikään osa tästä ”palkasta” ei tule työnantajan pussista. Työnantajat pystyvät hyödyntämään työnhakijoita ja nuoria vakituisten työsuhteiden korvaamiseksi ilmaistyövoimana, mikä taasen pahentaa työttömyyttä. Lisäksi ilmaisen työvoiman käyttö vääristää kilpailua. Ilmaisharjoittelijaa hyödyntävän yrityksen kilpailuedun maksamme itse asiassa me, koska työnharjoittelijoiden vähäinen korvaus maksetaan työvoimatoimiston kautta verovaroista.

Työ- ja elinkeinoministeriö ei pidä kirjaa siitä, kuinka paljon Suomessa tehdään palkatonta työtä osana erilaisia työllistämistoimenpiteitä. Opetusministeriössä ei pidetä kirjaa opiskelijoiden palkattomista työnharjoitteluista. MOT-ohjelman tekemien laskelmien mukaan työllistämistoimenpiteissä olevat sekä ammattikouluissa ja korkeakouluissa opiskelevat tekivät palkatonta harjoittelua noin 61 000 henkilötyövuotta vuonna 2008. Samana vuonna ilmaista työharjoittelua tehneitä oli yhteensä reilut 320 000 ihmistä, noin 13 prosenttia työvoimasta.

Työnantajien työnharjoittelijoiden käyttö on mittakaavaltaan suurta. Vasemmistoliitto on aikaisemmin vaatinut koulutusremonttia, jolla nostetaan työharjoittelun laatua ja estetään ihmisten hyväksikäyttöä. Vasemmistonuoret vaati marraskuussa 2010 seurantamenetelmiä, joilla pystytään estämään harjoittelijoiden hyväksikäyttöä. Lisäksi vaadittiin että harjoittelun tulee olla lähtökohtaisesti oppimiskokemus. Jos työharjoittelussa joutuu tekemään muiden työntekijöiden tavoin samaa työtä, on tästä työharjoittelusta luonnollisesti maksettava kunnollista palkkaa.

Ennen lamaa opiskelijoiden palkallinen työharjoittelu rahoitettiin julkisella rahalla. Tuen loputtua laman jälkeen tehtiin lainmuutos, joka mahdollisti työharjoittelun, joka ei tapahdu työsuhteessa. Tämä mahdollisti myös palkattomuuden. Julkisen vallan vastuulla on huolehtia siitä, että harjoittelusta saa oikeudenmukaista korvausta ja sen maksajan ensisijaisesti pitää olla työnantaja. On tärkeää, että myös oppilaitosten omat työharjoittelumäärärahat pysyvät riittävinä, jotta koulut pystyvät maksamaan osan harjoittelijan palkasta, ja siten taata opiskelijoille tasa-vertaiset mahdollisuudet harjoitteluun ja työllistämiseen.

Palkattomien työharjoitteluiden yleistyminen on yksi osoitus työmarkkinoiden muutoksesta suuntaan, jossa työntekijät joutuvat suostumaan yhä huonoimpiin työehtoihin. Se on myös osoitus siitä, miten vanhanaikaisesti Suomessa suhtaudutaan työntekoon ja palkkatyöhön, absoluuttisena takeena ihmisen ja yhteiskunnan hyvinvoinnille ja pärjäämiselle. Perustulo nyt.