Talouskurin sijaan elvytystä

Talouskurin sijaan elvytystä

Yksi vaalien keskeisimmistä kysymyksistä on, miten saadaan työllisyys kasvuun ja talous nousuun. Suomen talous on taantumassa. Viimeisten parin vuoden aikana bruttokansantuote on supistunut ja vuodelle 2015 ennakoidaan vain heikkoa kasvua. Ihmisten arjessa tilastot näkyvät tyhjinä liiketiloina, uutisina jatkuvista y-neuvotteluista, yleisen ahdistuneena ilmapiirinä ja poliitikkojen huolestuneina ilmeinä. Suomen taloudellisten ongelmien taustalla on vientisektorin romahtaminen. Se on johtanut valtion verotulojen dramaattiseen vähenemiseen ja työttömyyden nousuun yhdistettynä velkaantumisen kasvuun. Ongelmat eivät siis ole ensisijaisesti rakenteellisia, eivätkä ne johdu julkisesta sektorista. Suomen julkinen sektori ei ole paisunut, vaan yksityisen sektorin tuotanto on supistunut.

 

Suomen viennin yskimisen taustalla on kaksi syytä. Ensimmäinen on euroalueen taantuma, joka on johtanut viennin kysynnän hiipumiseen. Euroalue on keskeisimpiä kauppa-alueita suomalaisille vientiyrityksille, joten Euroopassa toteutettu taantumaa pahentava vyönkiristyspolitiikka näkyy heikentyneenä kulutushalukkuutena ja viennin vähentymisenä. Toinen Suomen vientisektoria vaivaava ongelma on rakenteellinen. Metsäteollisuuden rakennemuutoksen ja Nokian häviämisen myötä myös Suomen keskeisimmät vientituotteet ovat kadonneet. Vientisektoria vaivaa tällä hetkellä uusien menestyvien vientituotteiden ja innovaatioiden puute.

 

Vuoden 2008 finanssikriisiä seuranneina vuosina Suomi reagoi tuotannon nopeaan laskuun kasvattamalla julkisvelkaa ja elvyttämällä. Kataisen hallitus asetti kuitenkin finanssipolitiikan tavoitteeksi velkasuhteen kääntämisen laskuun sekä valtiontalouden alijäämän rajoittamisen prosenttiin. Vaalikauden aikana on leikattu valtion menoja ja nostettu välillisiä veroja yhteensä noin 6,5 miljardin edestä. Näillä toimilla on vähennetty kansalaisten käytettävissä olevia varoja sekä vähennetty julkisia rahavirtoja taloudessa ja näin heikennetty talouskasvua. Katainen ja Stubb ovat linjakkaasti noudattaneet samanlaista talouspoliittista linjaa kuin hengenheimolaisensa muualla Euroopassa: talouskurilla on pyritty leikkaamaan valtiontalous kuntoon.

 

Tulokset ovat olleet päinvastaisia, sillä euroalueen taantuma on jatkunut. Valtionosuuksien leikkausten seurauksena kunnat vähentävät henkilöstöä, ja kulutuksen sekä viennin supistumisen seurauksena yritykset irtisanovat ja lomauttavat. Suomalaisten ostovoima on liian maltillisten palkankorotusten, sosiaaliturvan leikkausten ja arvonlisäveron noston seurauksena heikentynyt. Velkaantumisen kasvu taas johtuu niin sanotuista automaattisista vakauttajista. Se tarkoittaa sitä, että suhdanteista johtuvat vaihtelut, kuten työttömyysturvamenojen kasvu ja verotulojen lasku huomioidaan, ja pyritään velalla pitämään tulo- ja menotasot vakaina. Elvytystä se ei ole.

 

Vasemmistoliitto ajaa vuoden 2015 eduskuntavaaleissa samanlaista talouspoliittista linjaa, kuin mitä kansainvälisesti arvostetut kansantaloustieteilijät ja tahot kuten OECD ja IMF jo pitkään ovat eurooppalaisille johtajille suosittaneet.

 

Vaadin seuraavaa:

 

1. Ensimmäinen osa vasemmiston talouspoliittisesta linjasta on elvytys. Kiristävästä finanssipoliittisesta linjasta tulee luopua ja julkista kulutusta sekä julkisinvestointeja lisätä. Kun yksityinen sektori ei matalasuhdanteessa investoi eikä työllistä, tulee julkisen vallan lisätä kokonaiskysyntää. Investointien luomat uudet työpaikat ja verotulot tarkoittavat valtion tuottojen kasvua ja menojen vähentymistä. Näiden kerrannaisvaikutusten kautta elvytys maksaa itsensä takaisin, ja on menoleikkauksia tehokkaampi tapa alentaa velkasuhdetta.

 

Parantamalla ihmisten ostovoimaa palkkoja ja sosiaaliturvan tasoa nostamalla sekä investoimalla esimerkiksi raiteisiin, vuokra-asuntotuotantoon, uusiutuvaan energiaan, tutkimukseen ja koulutukseen sekä cleantechiin, käyttää julkinen valta niitä keinoja mitä sillä on talouden rattaiden käynnistämiseen. Kun ihmisillä on varaa kuluttaa, on yrittäjillä asiakkaita ja valtiolla veronmaksajia. Kun talous ja verotuotot kasvavat, on valtiolla myös varaa palveluiden ja koulutuksen järjestämiseen sekä velkojen takaisinmaksuun.

 

On keskeistä, että kokonaiskysyntää kasvattava talouspoliittisen linja näkyy Suomen europolitiikassa. Euroalueella harjoitettu talouspolitiikka vaikuttaa suoraan myös Suomen taloudelliseen tilanteeseen. Siksi Suomen tulisi liittyä niiden maiden joukkoon, jotka vaativat loppua kansalaisia ja kokonaisia talouksia kurjistavalle talouskuripolitiikalle. Aivan keskeistä on, että Euroopan keskuspankki lainoittaa jäsenmaita suoraan, sekä puuttuu euromaiden kauppatase-epätasapainoihin. Tämän lisäksi tarvitaan laajoja elvytystoimenpiteitä työttömyyden vähentämiseksi ja kansalaisten aseman parantamiseksi. Kreikan mahdollinen velkajärjestely on osa tätä kokonaisuutta. Maan velkataakan keventäminen mahdollistaisi kreikkalaisille talouskasvun aikaansaamista, ja vahvistaisi sitä kautta Kreikan velkakestävyyttä pitkällä aikavälillä.

 

2. Kokonaiskysyntää kasvattavan elvytyksen lisäksi tarvitaan elinkeinopoliittinen ohjelma vientisektorille, sekä pk-yritysten vientiedellytysten parantamista. Julkinen valta voi ja sen tulee tehdä elinkeinopoliittisia linjavalintoja, ja suunnata julkista tuotekehitys- ja tutkimusrahoitusta niille aloille, joista toivotaan maalle uusia keskeisiä vientituotteita. Nokian ja Applen kaltaisten suurmenestysten taustalla on merkittävissä määrin ollut myös julkista tukea. Suomen kohdalla panostukset kannattaa suunnata esimerkiksi meriteollisuuteen, cleantechiin ja bioenergiaan.

 

3. Kolmanneksi elvytyksen ohella on keskeistä edistää nykyistä oikeudenmukaisempaa tulonjakoa. Muuten hyöty saadusta kasvusta kasautuu vain harvalukuisen eliitin käsiin. Kaikkia tuloja (eli pääoma-, etuus- ja ansiotuloja) tulee verottaa saman progressiivisen asteikon mukaisesti, arvonlisäverovelvollisen myynnin raja tulee nostaa 25 000 euroon vuositasolla freelancereiden ja itsensätyöllistäjien tukemiseksi, ja veronkiertoon tulee puuttua säätämällä 30 % lähdevero hallintarekisteröityjen osakkeiden osingoille. Lisäksi on siirryttävä maakohtaiseen kirjanpitoon. Varallisuusvero on palautettava. Työmarkkinapolitiikan puolella edistetään erityisesti naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkatason nousua.