Sotemyytit ja vastaukset

Sotemyytit ja vastaukset

Sote-uudistuksesta on taas esitetty toinen toistaan erikoisempia analyysejä eri lehdissä. Kommentoin tässä muutamia yleisesti esitettyjä väitteitä.

 

“Jos sote kaatuu, seuraa siitä laaja ulkoistamisaalto”

 

Väärin. Mitään tällaista automaattista syy-seuraussuhdetta ei ole olemassa. Päinvastoin Meri-Lapin päätös koko aluesairaalan ulkoistamisesta Mehiläiselle syntyi siksi, että siellä pelättiin lähipalveluiden häviävän erikoissairaanhoidon leikkausten ja sote-uudistuksen seurauksena.

 

Kuten Ylen tämän päiväisessä jutussa todetaan, on tällä hetkellä vain 6,8 prosenttia väestöstä ulkoistettujen terveysasemapalvelujen piirissä. Kokonaisulkoistusten piirissä on 2 prosenttia väestöstä.

 

Ulkoistusten lisääntyminen ei ole mikään luonnonlaki tai vääjäämätön seuraus soten kaatumisesta, vaan jokainen ulkoistus on aina erillinen poliittinen päätös. Jos ulkoistuksia tulisi lisää, olisivat niistä todennäköisesti vastuussa samat päättäjät, jotka nyt ajavat suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon historian suurinta yksityistämishanketta.

 

Ulkoistamisargumentin kanssa ristiriidassa on myös se, että monissa maakunnissa valmistellaan parhaillaan siirtymistä kuntayhtymäpohjaiseen integroituun sote-järjestelmään, mikäli uudistus ei hallituksen esittämällä tavalla etene. Eri puolilla Suomea ollaan siis oma-aloitteisesti siirtymässä Siun soten, Kainuun soten ja Eksoten mukaisiin malleihin eikä suinkaan kokonaisulkoistusten suuntaan.

 

“Perustuslakivaliokunnan asia ei ole arvioida budjettikehyksiä”

 

Väärin. Perustuslakivaliokunnan rooli juontuu tavasta, jolla hallitus on sote-mallinsa rakentanut.

 

Yksikään asiantuntija ei ole tukenut hallituksen alkuperäistä väitettä, jonka mukaan valinnanvapausjärjestelmä johtaisi kustannussäästöihin. Nyt säästöihin ei taida uskoa enää kuin Juhana Vartiainen. Päinvastoin asiantuntijat varoittavat siitä, että valinnanvapausjärjestelmä nostaa kustannuksia, mahdollisesti jopa useilla miljardeilla euroilla. Kustannusten kasvua on perusteltu hoidon pääsyn nopeuttamisella. Mutta jos tavoitteena on vain terveyskeskusjonojen lyhentäminen, olisi helpompaa (ja halvempaa) vain kasvattaa terveyskeskusten resursseja.

 

Ongelmallista hallituksen mallissa on myös, että sote-järjestelmän lisärahoitus menee  todennäköisesti suhteellisen terveiden ja hyvin toimeentulevien ihmisten hoitoon, kun työterveyshuollon asiakkaat ja nyt yksityispalveluita omaan laskuunsa käyttävät siirtyvät julkisrahoitteisten palveluiden piiriin.

 

Siitä huolimatta, että markkinaehtoistaminen kasvattaa kustannuksia, ajaa hallitus maakuntien rahoitukseen erittäin tiukkaa menoleikkuria. Sote-kustannukset ovat kasvaneet keskimäärin 2,4 prosenttia vuodessa, ja väestön ikääntymisestä johtuva menojen kasvu on  VM:n oman arvion mukaan noin 1,5 prosenttia vuodessa. Tästä huolimatta hallitus esittää sote-menojen kasvun rajoittamista 0,9 prosenttiin vuodessa. Rajoite on kohtuuttoman tiukka. Koska valinnanvapausjärjestelmä toimii rahaa seuraa potilasta -mallin mukaan, siirtyy menokaton mukainen leikkauspaine käytännössä muihin maakunnan rahoitusvastuulla oleviin palveluihin eli erikoissairaanhoitoon ja sosiaalihuollon palveluihin.

 

Koska leikkauspaine on niin valtava ja menokatto niin tiukka, on perustuslakivaliokunnalla kaikki syyt arvioida myös menorajoitteen perustuslaillisuutta sote-kokonaisuuden osana. Liian tiukka menorajoite yhdistettynä valinnanvapausmallin myötä kasvaviin kustannuksiin voi muodostua perustuslailliseksi ongelmaksi kahdellakin tavoin. Yhtäältä se voi vaarantaa ihmisten perustuslaillisen oikeuden saada riittäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Toisaalta budjettirajoite saattaa kohtuuttomasti rajoittaa maakuntien itsehallinto-oikeutta.

 

“Oppositiolla ei ole omaa sote-mallia”

 

Väärin. Vasemmistoliitto on vaalikauden alusta asti esittänyt omaa sote-malliaan, joka perustuu julkisen sektorin vetovastuuseen ja maakuntien itsehallintoon. Mallissamme vastuu palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta on maakunnilla, jotka voivat tarvittaessa täydentää palveluvalikoimaansa yritysten, yhdistysten tai säätiöiden tuottamilla palveluilla. Maakuntien itsehallinto turvataan antamalla niille verotusoikeus ja luopumalla maakuntien rahoituslain mukaisesta menorajoitteesta.

 

“Oppositio ei välitä valtion velkaantumisesta”

 

Väärin. Huoli julkistalouden kestävyydestä on yksi keskeinen syy vastustaa sote-palveluiden markkinaistamista. Kustannusnäkökulmasta sillä, minkälainen sote-järjestelmä rakennetaan, on suuri merkitys Suomen väestö ikääntyy vauhdilla samalla kun työikäisten suhteellinen osuus pienenee. Suurten ikäluokkien vanheneminen ja heidän palvelutarpeensa lisääntyminen aiheuttavat huomattavia kustannuspaineita.

 

Tästäkin syystä olisi perusteltua rakentaa integroitu sote-järjestelmää Kainuun ja Eksoten mallien mukaisesti. Niissä kustannusten kasvua on onnistuttu hillitsemään järjestämällä palvelut paremmin. Hallituksen esitys palveluiden markkinaehtoistamisesta tarkoittaa, että nämäkin hyväksi osoittautuneet järjestelmät on pilkottava.  Toimivien mallien tilalle hallitus runnoo kansainvälisiä terveyskonsernejä hyödyttävän valinnanvapausjärjestelmän, joka pahimmillaan kasvattaa kustannuksia useilla miljardeilla euroilla nykytilanteeseen nähden.