Puheenvuoro tiedonantokeskustelussa kustannuskilpailukykyä parantavista toimista

Puheenvuoro tiedonantokeskustelussa kustannuskilpailukykyä parantavista toimista

Arvoisa puhemies,

 

Hallituksen hintakilpailukykypaketissa on kyse sekä merkittävästä palkanalennuksesta, että merkittävästä tulonsiirrosta työnantajille ilman minkäänlaisia takeita siitä, että nämä toimet parantavat työllisyyttä. Kaiken lisäksi tätä ollaan tekemässä keinoilla, jotka rajoittavat työmarkkinaosapuolten sopimisvapautta ja jotka saattavat olla perustuslain kanssa ristiriidassa.

 

Näin rajujen toimenpiteiden esittäminen edellyttää vähintään painavat perustelut ja hyvin tehdyn valmistelun. Valitettavasti hallitus on pikemminkin osoittanut, kuinka esitykset on tehty puutteellisin tiedoin. Ensin puhuttiin tuottavuusloikasta työajan pidennyksen kautta. Kun kävi ilmi, ettei työajan pidentäminen paranna tuottavuutta, vaihtui käsite hintakilpailukykyyn. Tämän jälkeen yritettiin hieroa yhteiskuntasopimusta, lyömällä etukäteen hallituksen toimesta lukkoon tavoite viiden prosentin yksikkötyökustannusten laskusta, joka teki neuvottelemisen täysin turhaksi neuvotteluiden toiselle osapuolelle.

 

Kun neuvotteluista ei tästä syystä tullutkaan mitään, esitti hallitus omat pakkokeinonsa tavoitteen saavuttamiseksi, joihin sisältyi sunnuntai- ja ylityökorvauksiin kohdistuvat leikkaukset. Kun pakkokeinojen perustuslailliset ongelmat ilmenivät, muutettiin pakkolait määräaikaisiksi. Kätilöiden haastattelu telkkarissa sai pääministerin muuttamaan sunnuntai- ja ylityökorvausten leikkaukset koskemaan lomarahoja, kuitenkin tietämättä, että kaikki työntekijät eivät lomarahoja tällä hetkellä saa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa paikallisen sopimiseen ja normien vähentämiseen sitoutunut hallitus on säätämässä kaikkia työnantajia pakottavan lain lomarahoista, vain jotta pystyy leikkaamaan niiden tasoa kolmanneksella. Hallituksen arvio sairauspäiväkarenssin vaikutuksista perustuu “mututuntumaiseen arvioon” Elinkeinoelämän keskusliitolta.  

 

Tässä on kyllä vatulointia kerrassaan.

 

Arvoisa puhemies,

 

Hallitus on perustellut tavoitteensa viiden prosentin hintakilpailukykyloikkaa väitteellä, että Suomen hintakilpailukyky on jäänyt jälkeen keskeisistä kilpailijamaista. Tehdasteollisuuden alakohtaisia lukuja verratessa käy kuitenkin ilmi, ettei Suomessa ole merkittävää hintakilpailukykyeroa Ruotsiin tai Saksaan. Yksikkötyökustannukset ovat OECD:n mukaan kasvaneet nopeammin muualla. Tämä lähtökohta ei siis näyttäisi olevan paikkaansa pitävä.

 

Mutta vaikka pitäisikin paikkaansa, niin vaikuttaako viiden prosentin yksikkötyökustannusten lasku todella keskeisesti vientiteollisuuden kilpailukykyyn? Toisin kuin palvelualoilla, työvoimakustannusten osuus on monella raskaalla vientiteollisuuden alalla jopa alle 10 prosenttia kaikista kustannuksista. Se tarkoittaa, että leikkaamalla palkkoja viidellä prosentilla saadaan alle prosentin vaikutus kokonaiskustannuksiin nimenomaan vientisektorilla.

 

Arvoisa puhemies,

 

Hintakilpailukykyloikka vaikuttaa kuitenkin taatusti palkansaajien ostovoimaan, työhyvinvointiin ja tulonsiirtoihin. Lomarahojen 30 prosentin leikkaus alentaa ostovoimaa ja vähentää verotuloja noin 600 miljoonalla eurolla vuodessa. Lomien lyhentäminen sekä sairausajan karenssipäivä heikentävät työssä jaksamista ja työhyvinvointia. Työnantajien sosiaaliturvamaksun alentaminen taas tuo noin 850 miljoonan euron aukon sosiaaliturvan rahoitukseen. Käytännössä kyse on lähes koko maksun poistamisesta. Taustaselvityksen mukaan koko “toimenpidepaketin palkkasummasta maksettavia veroja ja veronluonteisia maksuja alentava vaikutus on kokonaisuudessaan 1612 miljoonaa euroa”.

 

Lopuksi arvoisa puhemies,

 

Hallituksen kilpailukykytalkoissa on kyse valtavasta työnantajille tehtävästä tulonsiirrosta. Tätä perustellaan sillä, että saadaan jopa 50 000 uutta työpaikkaa. Näiden dynaamisten vaikutusten ongelma vaan on se, että ne eivät näytä realisoituvan: ei työnantajien Kela-maksun poiston yhteydessä, ei yhteisöveron alennuksen yhteydessä eikä äärimaltillisen palkkaratkaisun yhteydessä. Epävarmuus työllisyysvaikutuksista käy myös hyvin ilmi VM:n taustamuistioista, joissa sanotaan, että asiantuntijoiden näkemyksissä on huomattavaa hajontaa. Selvityksen mukaan yksityisen sektorin työllisyysvaikutus _lienee_ useita kymmeniä tuhansia.

Se on kovin hatara sana näin rajuihin toimenpiteisiin liittyen.