Syyskuun puolivälissä Ruotsin kokoomus eli Moderaterna hävisi eduskuntavaalit. Puolue ehti johtaa vahvasta sosialidemokratiasta tunnettua maata kahdeksan vuotta.
Yksi syy Moderaterna-puolueen valtaannousuun oli se, että puolue uudisti tapansa puhua ajamastaan politiikasta. Moderaterna brändäsi itsensä työväenpuolueeksi – aivan kuten kokoomus teki Suomessa. Puolue otti käyttöön termin “utanförskap”, vapaasti käännettynä “ulkopuolisuus” tai “syrjäytyneisyys”. Termin avulla oikeisto onnistui kääntämään koko työttömyyttä käsittelevän poliittisen keskustelun päälaelleen.
Vasemmisto analysoi työttömyyden johtuvan ennen kaikkea työpaikkojen puutteesta, johon on mahdollista puuttua kasvattamalla kysyntää esimerkiksi finanssipolitiikalla, elvytyksellä ja koulutustarjonnalla. Oikeisto sen sijaan ajattelee työttömyyden johtuvan ihmisestä itsestään. Se syyttää ihmisiä laiskoiksi ja epäonnistuneiksi. Oikeisto luo vastakkainasettelua kahden ryhmän välille: sen mukaan toiset ovat yhteiskunnan sisällä, syrjäytyneet taas sen ulkopuolella.
Kun oikeisto puhuu syrjäytymisestä, se ei ota huomioon yhteiskunnallisisia rakenteita, luokkaeroja ja niitä keinoja, joilla valtio pystyy edistämään työllisyyttä ja turvaamaan ihmisten toimeentuloa. Sen sijaan huomio kiinnitetään “syrjässä” oleviin yksilöihin, joista halutaan tehdä työllistettäviä muun muassa vastikkeellistamalla sosiaaliturvaa tai alentamalla ihmisten palkkoja.
Tällainen lähestymistapa on yleistynyt myös sosiaalipolitiikassa. Päihdehuollon, mielenterveyspalveluiden, nuorisotyön tai perusterveydenhuollon resursseista ei puhuta, vaan keskustulu painottuu hyvinvoinnin edistämiseen. Oikeisto haluaa paikata leikkauksista johtuvaa palveluiden vajetta sillä, että kaikki kokisivat olevansa enemmän vastuussa itsestäään. Keskustelu hyvinvoinnin edistämisestä on johtanut siihen, että pahoinvointi ja siihen puuttuminen on unohdettu.
Vasemmistonuoret on tänä syksynä aloittanut mielenterveyspoliittisen Hoidon tarpeessa -kampanjan. Haluamme nostaa esiin kolme hoidon tarpeessa olevaa asiaa. Ensimmäinen on se, että yhteiskunnan pitää toimia niin, että ihmisillä on oikeus olla hoidon tarpeessa ilman syyllistämisen tai leimaantumisen pelkoa.
Työmarkkinat muuttuvat epävarmemmiksi, työttömyys kasvaa ja moni ihminen kamppailee päivittäisen toimeentulon riittävyydestä. Ei ole ihme, että kaikki eivät jaksa. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus hakea apua ja saada sitä.
Toinen kampanjan teesi on se, että mielenterveyspalvelut ovat hoidon tarpeessa. Apuun on päästävä nykyistä nopeammin, ja ihmisiä on pyrittävä auttamaan yhden luukun periaatteen mukaisesti. Ihmisten itsemääräämisoikeus on huomioitava niin, että jokaiselle pyritään löytämään sopiva hoito.
Myös yhteiskunta on hoidon tarpeessa. Kasvava epävarmuus koulutuksesta, työpaikasta ja toimeentulosta luovat paineita ja stressiä, jotka voivat saada vahvankin ihmisen särkymään. Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista Suomessa. Näin ei ole pakko olla. On olemassa keinoja vähentää eriarvoisuutta, kunhan resursseja ei leikata kuiviin.
On kehitettävä erilaisia hoitomuotoja, jotka sopivat ihmisten erilaisiin tarpeisiin. Sosiaaliturvajärjestelmässä ja työelämässä tulee paremmin huomioida ihmisten erilaisuutta ja jaksamista. Ihmisiä ei voi jakaa 12-tuntisia työpäiviä harrastaviin työnarkomaaneihin ja “syrjäytyneisiin”.
Kolumni julkaistu Libero-lehdessä
No Comments