Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan ministeri Anne Bernerin johdolla kovaa vauhtia teiden, rautateiden ja vesiväylien yhtiöittämistä. Työnimenä kulkee liikenneverkosta lyhennetty Live oy. Vaikka valmista esitystä ei vielä ole, olemme voineet lukea suunnitelmista Bernerin blogista sekä lehtien palstoilta. Bernerin väyläyhtiöön liittyvät monenlaisia ongelmia.
Tavoite lisätä liikenneverkkoihin kohdistuvia investointeja on kannatettava. Samoin liikenteen ohjaaminen vähäpäästöisempään suuntaan. Nämä ovat myös Vasemmistoliiton tavoitteita. Kumpaakaan tavoitetta varten ei kuitenkaan tarvita yhtiömuotoa, autojen mustia laatikoita eikä palvelupaketteja myyviä ulkomaalaisia operaattoreita.
Samaan aikaan on myös käynnissä valtava liikennepolitiikan kokonaisuudistus eli liikennekaari. Sen ensimmäinen osa on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, toista osaa odotetaan tänä keväänä, ja kolmaskin osa on vielä tulossa tämän hallituskauden aikana. Sipilän hallituksen ja erityisesti ministeri Bernerin käsissä hallituksen liikennepolitiikka näyttää tarkoittavan massiivista yksityistämistä ja itsetarkoituksellista normien purkamista.
Vasemmistoliitto valmistelee parhaillaan omaa liikennepakettia. Meille tärkeitä asioita ovat liikenneväylien kunnossapito ja kehittäminen, julkisen liikenteen sujuvuus ja saavutettavuus, liikenneturvallisuus, kansalaisten yksityisyyden suoja, oikeudenmukaisuus maan eri osien välillä sekä ilmastopäästöjen ja ympäristövaikutusten nopea vähentyminen. Lisäksi Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen ekologisen verouudistuksen, joka kattaisi myös muut sektorit liikenteen lisäksi.
Yhtiötä tai ulkopuolisia operaattoreita ei tarvita
Sipilän hallituksen yhtiöittämisvimma on puhtaasti ideologinen. Tarkoitus on vain siirtää kipeästi tarvittavien liikenneinvestointien hinta yhtiön taseeseen, pois valtion budjetin velasta. Valtion budjetin kehys on kuitenkin poliittinen päätös. Ideologinen velkapelko ei saa johtaa siihen, että jätetään tekemättä niin työllisyyden kuin infrastruktuurin kannalta tarpeelliset investoinnit tai että valtio harjoittaa budjettikikkailua, joka tekee investoinneista kalliimpia veronmaksajille. Sitä Bernerin ehdotus käytännössä tarkoittaa, sillä valtio saa tällä hetkellä huomattavasti halvempaa lainaa kuin yhtiö saisi. Samalla demokratia heikkenisi, kun päätös rahan käytöstä piiloutuu hallituksen käsiin, pois kansan valitsemalta eduskunnalta.
Ministeri Berner haluaa myydä tienkäyttöoikeudet tukkuhintaan yksityisille operaattoreille, jotka sitten myisivät kansalaisille erilaisia palvelupaketteja. Miksi ihmeessä tarvitaan tällainen välikäsi? Valtio on hyvä operaattori koko maan kattavalle liikenteelle. Väliin ei tarvita voittoa tavoittelevia, mahdollisesti ulkomaisia firmoja, jotka keräävät suomalaisilta enemmän rahaa kuin meidän väyliemme kunnossapito vaatisi. Riskinä on, että tässä luodaan luonnollinen monopoli, jossa kilpailu ei rajoita hintojen nousua, kuten on nähty esimerkiksi sähkön siirtohintojen kohdalla. Bernerin kaavailujen mukaan vähintään kolme palveluita tarjoavaa yritystä takaisi hintojen pysymisen kurissa, mutta miten voidaan taata jokaiselle alueelle riittävä kilpailu Syntyykö tässä myyjän vai ostajan markkinat? Hyötyjä on vaikea nähdä.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että Berner haluaa luoda uudet markkinat yksityisille firmoille hinnalla millä hyvänsä, eikä alkuperäisillä tavoitteilla ole enää merkitystä. Kuvaavaa on esimerkiksi liikenteen vaihtoehtoisten käyttövoimien jakeluverkkoa suunnitelleen työryhmän loppuraportti. Täysin aiheen ulkopuolelta työn lopussa työryhmälle oli tuotu esitys väyläyhtiö Live Oy:stä, ja raporttiin jätettiinkin peräti 8 eriävää mielipidettä.
Jokaista liikettä ei pidä valvoa
Suomalaiset suuttuivat aiheellisesti, kun Berner esitteli joululomalla ideansa autojen mustista laatikoista. Tarkoitus on kerätä tietoa autojen liikkumisesta, jotta niille voidaan osoittaa väylämaksu. Kohun alettua ministeri kiiruhti pehmentämään linjojaan esittämällä esimerkiksi aikaan sidottua maksua. Sellaisella maksulla ei kuitenkaan olisi ajamista vähentävää vaikutusta. Ylipäätään siirtyminen nykyisestä kulutukseen ja päästöihin perustuvasta verotuksesta liikuttuihin kilometreihin perustuviin käyttömaksuihin ei ohjaisi autokannan uudistumista vähäpäästöiseen suuntaan, elleivät autojen päästöt vaikuta voimakkaasti käyttömaksuihin.
Jonkinlaiset käyttö- tai ruuhkamaksut ovat tarpeeseen ainakin pääkaupunkiseudulla, jossa joukkoliikenne on jo nyt kattava. Käyttömaksuilla olisi mahdollista kohdistaa ohjausvaikutusta sinne, missä vaihtoehtoja omalle autolle löytyy. Mustat laatikot ovat kuitenkin väärä keino tähän tavoitteeseen. Maksujen keruu on mahdollista ilman niiden aiheuttamaa merkittävää uhkaa kansalaisten yksityisyydelle.
Tarpeeton tiedonkeruu altistaa kansalaiset väärinkäytöksille ja yksityisyyden loukkauksille, jolta valtion pitäisi nimenomaan suojata kansalaisia. Mustien laatikoiden ongelma on sijaintitiedon tarkka kerääminen. Tämän tiedon Berner haluaa myydä operaattorifirmoille. Ja vaikka tieto pysyisi valtion visussa valvonnassa, ei se silti olisi turvassa. Tietomurrot olisivat vain ajan kysymys. Toinen ongelma syntyy, jos laitteisto kytkettäisiin liian tiiviisti auton tietojärjestelmiin. Silloin sijaintitietolaite avaisi uuden tien hyökkäyksille näitä järjestelmiä kohtaan, kuten esimerkiksi ikkunoiden avaus tai jarruttaminen.
Mikäli halutaan, on tienkäyttömaksuja mahdollista kerätä myös teknisesti turvallisilla keinoilla, kuten esimerkiksi perinteiset tietullit puomeineen ja rahastusautomaatteineen, tarkoitusta varten kehitettävät turvalliset mobiilisovellukset tai muut erilliset laitteet prepaid-korteilla. Olennaista on olla sitomatta henkilön tai auton tietoja sen liikkeeseen, ja olla tallentamatta näitä tietoja.
Vasemmistoliitto haluaa uudistaa liikennepolitiikan
Liikennettä täytyy ohjata vähäpäästöiseen suuntaan hyvin nopeasti. Liikenteen osuus Suomen ilmastopäästöistä on viidennes, joten vähennettävää löytyy. Kaupungeissa tarvitaan hyvät pyöräily- ja kävelymahdollisuudet, parempi joukkoliikenne ja uusia kyydin jakamisen muotoja, henkilöautojen täytyy liikkua lähitulevaisuudessa sähköllä ja biokaasulla, nestemäiset biopolttoaineet on jätettävä raskaalle liikenteelle ja lentoliikenteelle, merellä käytössä on LNG-tekniikka. Mikään näistä ei synny itsestään vain luottaen toiveikkaasti markkinoihin, kuten hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa tehdään, vaan valtion selkeät ohjaustoimet ovat tehokkaimpia.
Samanaikaisesti myös liikenneverkkomme kaipaa kipeästi rahaa. Korjausvelka on kasvanut jo liian suureksi. Vasemmistoliitto kannattaa liikenneinfrastruktuurin investointien kasvattamista ja liikennepolitiikan suunnitelmallisuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Liikenteen digitalisaatio ja digitaalisen tiedon avaaminen kaikkien käyttöön on kannatettavaa, ja se avaa mahdollisuudet uudenlaisille liikennepalveluille. Se mahdollistaa myös yhtenäiseen lippujärjestelmään eri matkustusmuotojen kesken. Matkustaja saa tiedot aikatauluista ja vaihtoehdoista yhdestä paikasta, ja yhden lipun kännykkäänsä. Myös haja-asutusalueella digitalisaatio voi tuoda uusia ratkaisuja esimerkiksi tilaus- ja kutsuliikenteeseen.
MaaS, Mobility as a Service, eli liikenne palveluna on tärkeä uusi suunta ajattelullemme. Jatkossa tarve oman auton käyttöön vähenee etenkin kaupungeissa, kun liikkuminen paikasta toiseen muuttuu helpommaksi ja halvemmaksi. Eihän kerrostalossakaan jokaisella asukkaalla ole omaa hissiä pystysuuntaiseen liikkumiseen, miksi vaakasuuntaiseen liikkumiseen tarvittaisiin jokaiselle oma auto. Muuttuva liikennekäyttäytyminen pitäisi myös huomioida esimerkiksi autopaikkanormeja määriteltäessä.
Vasemmistoliitto valmistelee parhaillaan omaa esitystään liikennepolitiikan uudistamiseksi. Uutta ajattelua tarvitaan, mutta markkinoiden hyödyttämisen sijaan lähtökohdaksi tulee ottaa kansalaisten palveluiden parantaminen ja ilmastopäästöjen vähentäminen.
*Mobility as a service –osiota täsmennetty 17.1.
