Koulutuksen kunnianpalautusta pitää jatkaa
Olemme hallituksessa toteuttaneet koulutuksen kunnianpalautuksen ja lisänneet koulutuksen rahoitusta kaikilla eri koulutusasteilla. Tämän lisäksi teimme historiallisen oppivelvollisuusuudistuksen, jonka ansiosta toinen aste on nyt kokonaan maksuton kaikille opiskelijoille. Päätavoite uudistuksessa on nostaa Suomen koulutustasoa.
On kohtalonkysymys Suomelle, että koulutuksen kunnianpalautus jatkuu ensi kaudella. Ei riitä, kun sanotaan että koulutuksesta ei leikata. Osaamistason nosto, ja koko väestön kouluttaminen täyteen potentiaaliinsa, edellyttää rahoituksen lisäämistä myös jatkossa. Varhaiskasvatuksen työvoimapulan ratkaiseminen ja perusopetuksen oppimisen tuen ongelmien korjaaminen vaativat resursseja. Rahaa tarvitaan ryhmäkokojen pienentämiseen, pienryhmäopetuksen turvaamiseen kaikille sitä tarvitseville sekä erityisopettajien määrän lisäämiseen. Varhaiskasvatuksessa on luovuttava osa-aikaisten lasten erillisestä suhdeluvusta ja lisättävä niin avustajien kuin lastenhoitajien määrää kaikissa ryhmissä, joissa se on tarpeen. Koulutuksellisen tasa-arvon vahvistamiseksi on tasa-arvorahoituksen pysyvää tasoa nostettava. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä pysyvällä lisärahoituksella ja puolueiden yhdessä sopimasta TKI-rahoituksesta on ohjattava riittävä määrä yliopistoille ja perustutkimukseen. Vasemmistoliitto haluaa avata yliopistolain demokratian vahvistamiseksi yliopistoyhteisöjen sisällä.
Suomen pitää turvata jokaiselle arvokas vanhuus
Olemme hallituksessa ohjanneet satoja miljoonia euroja lisää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Säädimme myös ympärivuorokautiseen hoivaan on 0,7 hoitajamitoituksen, jotta jokainen saisi riittävästi hoivaa. Tästä huolimatta vanhuspalveluiden ongelmat ovat edelleen merkittäviä. Ei ole hyväksyttävää, että joudumme hyvinvointivaltioksi itseään kutsuvassa maassa lukemaan aliravitsemuksesta, ylilääkityksestä ja väkivallasta hoivakodeissa. Ongelmien taustalla on kolme keskeistä tekijää. Ensimmäinen on aiemmin säästösyistä tehdyt linjaukset kotihoidon osuuden kasvattamisesta, mikä on vaikeuttanut ympärivuorokautiseen hoitoon pääsemistä ja johtanut liian huonokuntoisten ikäihmisten kituuttamiseen kotona. Koti ei saa olla kenellekään vankila. Toinen syy on liian pitkään jatkunut aliresurssointi kuntien vastuulla 1.1.2023 asti olleissa peruspalveluissa. Alibudjetointi näkyy terveyskeskusten pitkinä jonoina, vuodeosastopaikkojen alasajona sekä kotihoidon kiireenä. Kolmas syy on sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimapula, joka tällä hetkellä näkyy vaikeuksina saada rekrytoitua riittävästi ammattilaisia myös vanhuspalveluyksiköihin.
Suomen väestön ikääntyminen on osoitus siitä, että hyvinvointivaltio on onnistunut tehtävässään. On hienoa, että saamme elää terveinä yhä pidempään. Jotta me pystymme takaamaan jokaiselle arvokkaan vanhuuden, on meidän varauduttava palveluita tarvitsevien määrän kasvuun ohjaamalla lisää resursseja vanhuspalveluihin. Kansallisella tasolla tarvitaan linjaus ympärivuorokautisen hoivan paikkojen määrän lisäämisestä sekä kotihoidolle oma henkilöstömitoitus. Hyvinvointialueiden on lisättävä julkista palvelutuotantoa sosiaalihuollon palveluissa ja yksityisten toimijoiden valvontaa on lisättävä. Työtä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työehtojen ja palkkauksen parantamiseksi pitää jatkaa.
Juuri nyt pitää tukea erityisesti pienituloisia
Olemme keskellä poikkeuksellista elinkustannuskriisiä. Hinnat nousivat Suomessa viime vuoden aikana nopeimmin kuin neljäänkymmeneen vuoteen, ja palkansaajien reaaliansiot laskivat enemmän kuin kuuteenkymmeneen vuoteen. Moni pähkäilee miten saada rahat riittämään sähkölaskuihin ja pienituloisten joukossa on monia, jotka joutuvat valitsemaan ruuan ja lääkkeiden ostamisen väliltä. Tässä tilanteessa ei missään nimessä saa leikata pienituloisilta. Oikeisto on esittänyt useiden miljardien leikkauksia, jotka kohdistuisivat niin pienituloisiin eläkeläisiin, lapsiperheisiin, työttömiin kuin sairastaviin. Leikkaukset syventäisivät pienituloisten ahdinkoa ja köyhyyttä tilanteessa, jossa meidän pitäisi tukea juuri heitä.
Leikkausten sijasta köyhyyttä on torjuttava vahvistamalla perusturvaa, madaltamalla sairastamisen kuluja, nostamalla pienimpiä eläkkeitä ja sitomalla lapsilisät indeksiin. Tämän lisäksi tarvitaan nykyistä parempia ja oikein kohdentuvia keinoja tukea kansalaisia mikäli sähkön hinta nousee poikkeuksellisen korkeaksi myös ensi talvena.
Vasemmistoliitto on esittänyt hintakattoa, jossa valtio takaisi tietyn määrän kohtuuhintaista sähköä kaikille, joilla on kalliita sopimuksia. On tärkeää, että palkansaajien ostovoima turvataan riittävän suurilla palkankorotuksilla sekä siirtämällä niin sanottuja kikymaksuja takaisin työnantajien vastuulle.
Taiteen ja kulttuurin asema on vahvistettava
Kuluneet vuodet ovat olleet monella tapaa vaikeita kulttuuri- ja taide-alalle. Koronarajoitukset vaikuttivat kaikkiin esittäviin taiteisiin, museoihin, gallerioihin ja koko yhteiskuntaan. Rajoitukset myös veivät pitkäksi aikaa monien ihmisten mahdollisuuden elää taiteellisella työllä. Koko Suomen päätöksentekojärjestelmä eli virkakoneisto, hallitus, eduskunta ja oikeuskansleri epäonnistuivat kulttuurialan aseman turvaamisessa koronakriisin aikana. Suurin virhe oli, ettei alaa tunnustettu omaksi elinkeinoksi kuten esimerkiksi ravintola-ala, jolle luotiin oma erillislainsäädäntö ja omat korvausjärjestelmät. Kulttuurialaa tulkittiin vain “yleisötapahtumia” koskevan yleisen lainsäädännön kautta, josta seuraisi lukuisia epäoikeudenmukaisuuksia ja epäloogisia tilanteita.
On äärimmäisen tärkeää, että kulttuurialaa tuetaan sen pääsemiseksi takaisin jaloilleen koronan jälkeen. Ala työllistää merkittävän määrän ihmisiä Suomessa. Suomen myös pitääpanostaa enemmän luovien alojen vientiin. Hallitus on turvannut kulttuurin ja taiteen rahoituksen tason lisäämällä merkittävästi kulttuurin budjettirahoitusta Veikkauksen tuloutuksen pienennettyä. Ensi hallituskaudella kulttuurin rahoitus pitää nostaa prosenttiin valtion budjetista ja pikaisesti uudistaa lainsäädäntöä niin, että kulttuurin asema vahvistuu ja pandemian virheet eivät voi toistua.
Suomella on vain voitettavaa kunnianhimoisessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa
Edelleen törmää usein väitteisiin, joissa kunnianhimoiset toimet ilmaston ja ympäristön puolesta esitetään uhkana teollisuudelle ja työpaikoille. Todellisuus on juuri päinvastainen. Lähes kaikki Suomeen suuntautuneet uudet teolliset investoinnit liittyvät tavalla tai toisella vihreään siirtymään. Onnistuminen päästöjen vähentämisessä on myös edellytys sille, että teolliset työpaikat säilyvät Suomessa. Emme voi eikä meidän kannata kilpailla palkoilla vaan uudistamalla tuotantotapoja ilmaston kannalta kestävämmiksi. Vetytalous, kiertotalous, akkuklusterit ja tuulivoiman voimakas kasvu ovat kaikki esimerkkejä vihreän siirtymän tuomista mahdollisuuksista suomalaiselle työelämälle. Tässä onnistuminen edellyttää kuitenkin, että Suomi pitää kiinni kunnianhimoisesta tavoitteestaan olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä taas edellyttää että lisäämme merkittävästi uusiutuvan energian tuotantoa, panostamme sähkönsiirtoinfraan sekä huolehdimme siitä, että maassa koulutetaan riittävästi reilun siirtymän osaajia eri aloille.
Suomalaisessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa on paljon, jota voimme tehdä paremmin ja kunnianhimoisemmin. Luontokatoon ja ilmastokriisiin puuttuminen kunnolla edellyttää, että teemme enemmän. Suomen hiilinielut ovat romahtaneet liiallisten hakkuiden ja metsän kasvun hidastumisen seurauksena. Tähän meidän pitää vastata kansallisella hiilinielujen pelastamisohjelmalla. Valtion omistamissa, eli Metsähallituksen hallinnoimissa metsissä, suojelua pitää lisätä tuntuvasti. Lisäksi meidän on ohjattava lisää resursseja soiden suojeluun sekä epäonnistuiden ohitusten ennallistamiseen. Uusien peltojen raivaus tulee kieltää. Suomeen tarvitaan myös järjestelmä, joka tekee hiilensidonnasta taloudellisesti kannattavaa yksityisille maa- ja metsänomistajille. Vasemmistoliitto haluaa myös uudistaa metsälakia, puun järeysvaatimusten nostamiseksi.