Monien muiden tavoin myös minä olen pohtinut omaa ja puolueen tulevaisuutta viime aikoina. Pohdinnan tarvetta ei ole vähentänyt Orpon hallituksen jatkuvat hyökkäykset työtätekevien ihmisten oikeuksia ja pienituloisia vastaan.
Ilmoitin jo ennen vasemmistoliiton edellistä puoluekokousta tämän olevan viimeinen kauteni puolueen johdossa. Tähän on useita syitä. Minusta puolueelle ja puoluedemokratialle on hyväksi, että kukaan ei ole puheenjohtajana liian pitkään. Se on perusteltua myös inhimillisellä tasolla: puolueen johtaminen vaatii valtavasti niin puheenjohtajalta itseltään kuin tämän läheisiltä.
Vasemmistoliiton seuraava sääntömääräinen puoluekokous on marraskuussa 2025. Olen kuitenkin päättänyt, että jätän eropyynnön puheenjohtajan tehtävästä niin, että vasemmistoliitto valitsee uuden puheenjohtajan jo tämän vuoden syksyllä.
Syy tähän on yksinkertaisesti se, että koen tämän ajankohdan sopivimmaksi vaihdokselle. Tiedän kokemuksesta, että oman profiilin ja julkisen kuvan rakentaminen puheenjohtajana vie aikaa. Mikäli jatkaisin sääntömääräiseen puoluekokoukseen asti, tarkoittaisi se, että olisin vetovastuussa vielä kunta- ja aluevaaleista keväällä 2025. Tällöin uuden puheenjohtajan ensimmäiset vaalit olisivat vuoden 2027 eduskuntavaalit. En pidä tätä hyvänä uuden puheenjohtajan tai puoleen kannalta, vaan mielestäni on fiksumpaa hoitaa vaihdos niin, että seuraajani saa aloittaa kunta- ja aluevaaleista 2025.
Näin ollen toivon, että uuden puheenjohtajan valinta suoritetaan puoluevaltuuston kokouksessa loppusyksystä 2024. Sitä ennen on mahdollista järjestää neuvoa antava jäsenäänestys koko jäsenistölle, mikäli ehdokkaita on useampi kuin yksi, mitä luonnollisesti pidän hyvin toivottavana.
Ensi kesänä minulle tulee täyteen kahdeksan vuotta Vasemmistoliiton puheenjohtajana. Silloin olen tehnyt yhteensä yhdeksän valtakunnallista vaalikampanjaa puolueen johdossa. Tässä ajassa olen saanut kokea niin historiallisia vaalivoittoja kuin vaalitappioita. Olen saanut toimia puoluejohtajana sekä oppositiossa että hallituksessa ja nähdä politiikan monista eri rooleista käsin. Ennen kaikkea olen saanut nähdä koko Suomen, tutustua monenlaisiin ihmisiin eri puolilta maata ja kuulla heidän ajatuksiaan, toiveitaan ja huoliaan. Tämä on ollut yksi tämän tehtävän suurimmista etuoikeuksista. Olen saanut lukemattomia korvaamattoman tärkeitä kokemuksia, joita tulen aina kantamaan mukanani.
Ennen kaikkea olen onnellinen siitä valtavasta tuesta, mitä olen saanut niin äänestäjiltä kuin puolueen jäseniltä koko puheenjohtajuuteni aikana. Se on kantanut myös kaikkein vaikeimpina aikoina. Olen iloinen ja kiitollinen, että tämän ilmoituksen myötä voin lopettaa puheenjohtajan tehtävässä omilla ehdoillani ja hyvässä tilanteessa, ilman työuupumusta, kriisejä tai puolueen väen luottamuksen menettämistä.
Vasemmistoliitossa on siis edessä muutoksia. Myös minun poliittinen roolini tulee muuttumaan.
Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan asiaan.
Silvia Modigin ilmoitettua, että hän ei hae jatkokautta europarlamenttiin, moni on pyytänyt minua asettumaan ehdolle Euroopan parlamentin vaaleihin kesäkuussa. Rehellisyyden nimissä voin kertoa myös, että moni on ollut yhteydessä ja sanonut, että minua tarvitaan edelleen Suomen politiikassa.
Päätös EU-vaaliehdokkuudesta on ollut elämäni vaikeimpia. Minä en ole missään nimessä valmis lopettamaan politiikkaa, vaan koen, että minulla on vielä paljon annettavaa ja tehtävää, vaikka roolini muuttuu.
Eduskunnan oppositiossa tehtävä työ on todella tärkeää, erityisesti tällaisena aikana, kun meillä on eriarvoisuutta rajusti kasvattava hallitus. Toisaalta koen myös EU:n päätöksenteon erittäin kiinnnostavana ja valtavan tärkeänä vaikuttamisen ja politiikan tekemisen paikkana. EU:n merkitys on kasvanut entisestään niin ilmastokriisin kuin Venäjän Ukrainassa aloittaman hyökkäyssodan myötä ja sen merkitys tulee lisääntymään myös jatkossa, esimerkiksi alustatalouden sääntelyssä ja teknologiapolitiikassa.
Tällä hetkellä laitaoikeistolle povataan vaalivoittoa eurovaaleissa. Se tarkoittaisi takapakkia ilmastotyölle, takapakkia ihmisoikeuksien edistämiselle sekä vähemmän huomiota esimerkiksi työntekijöiden oikeuksiin ja muihin sosiaalisiin kysymyksiin. Monet laitaoikeiston puolueista myös vastustavat tai kyseenalaistavat Ukrainan tukemista.
EU-tasolla käydään tulevina vuosina monia keskeisiä kamppailuita Euroopan tulevaisuuden suunnasta ja asemasta maailmassa. Näiden haasteiden myötä kukaan ei voi lähteä Brysseliin eläköitymään.
Koen, että kokemukseni ansiosta minulla on annettavaa euroopanlaajuisessa työssä ihmisoikeuksien, ilmasto-oikeudenmukaisuuden ja sosiaalisten oikeuksien saralla. Ennen kaikkea koen, että minulla on halua ja energiaa oppia ja kokeilla uutta.
Yksi merkityksellinen asia minulle on myös se, että perheeni kannalta tämä ajankohta on EU-ehdokkuudelle sopiva. Kaiken sen jälkeen, mitä heovat kokeneet puolueen puheenjohtajan puolisona, lapsena ja vanhempina, tällä seikalla oli omassa pohdinnassani loppupeleissä kaikista suurin painoarvo.
Toisin sanoen,
haluan jatkaa politiikan tekemistä ja taistelua tärkeäksi kokemieni arvojen ja tavoitteiden puolesta, ja toivon pystyväni tekemään tätä seuraavaksi Euroopan parlamentissa. Siksi olen käytettävissä vasemmistoliiton ehdokkaana kesäkuun eurovaaleissa.
