Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin me yhdessä pääsemme valitsemaan tälle maalle uuden poliittisen suunnan. Siitä on näissä vaaleissa kyse.
Olen kuluneen vaalikauden aikana vastaanottanut ihmisten viestejä puhelimitse, sähköpostitse ja postitse joka päivä ja joka viikko. Viestejä, joissa kerrotaan siitä, miten hallituksen leikkauspäätökset ovat vaikuttaneet arkeen. Hoitajat, palomiehet, kirjastotyöntekijät ja monet muut ovat kertoneet lomarahojen leikkausten vaikutuksista taloudelliseen tilanteeseensa. Pitkäaikaistyöttömät kirjoittavat siitä, miltä tuntuu kun aktiivimalli leikkaa työttömyysturvaa siitä huolimatta, että on yrittänyt parhaansa. Niin opettajat, nuoret, vanhemmat kuin nuorisotyöntekijät varoittavat koulutusleikkausten seurauksista osaamistasoon ja nuorten ja opettajien hyvinvointiin. Nuoret ovat ilmastolakoilla ilmaisseet oman turhautumisensa ilmastopolitiikan kunnianhimottomuuteen.
Seuraavalla vaalikaudella pitää ratkaista Suomen kaksi keskeisintä tulevaisuuskysymystä. Vasemmistoa äänestämällä ei tarvitse valita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen väliltä. Me aiomme ensi vaalikaudella vahvistaa hyvinvointipalveluita, palauttaa koulutuksen ja tieteen kunniaan, vähentää työttömiin kohdistuvaa kontrollia sekä nostaa suomalaisen ilmastopolitiikan kunnianhimon tasoa.
Meitä, jotka toivomme ja kaipaamme suunnanmuutosta politiikkaan, on paljon. Sen lisäksi on todella paljon suomalaisia, jotka todellakin tarvitsevat tämän suunnanmuutoksen. Suomalaiset eivät ole keskenään kovin tasa-arvoisessa asemassa, mitä tulee toimeentuloon, työmarkkina-asemaan tai terveyteen. Epätasa-arvo näkyy valitettavasti myös äänestysaktiivisuudessa, sillä pienituloiset ja duunarit äänestävät yhteiskunnan hyväosaisia passiivisemmin. Tämän seurauksena eduskunta on tällä hetkellä koulutetumpi, vanhempi ja hyvätuloisempi kuin väestö keskimäärin.
Äänestyskopin ulkopuolella lobbareilla ja varakkailla on sananvaltaa paljon enemmän kuin tavallisilla kansalaisilla, mutta on yksi paikka, jossa jokainen kansalainen on tismalleen samalla viivalla. Äänestyskopissa ei ole väliä sillä, miten paljon rahaa on tilillä, miten hienossa talossa asuu tai millä autolla ajaa. Äänestäessä pitkäaikaistyötön, pätkäduunari, eläkeläinen ja miljonääri ovat kaikki keskenään tasa-arvoisia, ja heillä on tismalleen yhtä paljon sananvaltaa. Meidän tärkein tehtävä on siksi käyttää meidän yhteistä ääntä muutoksen puolesta.
Olen saanut kunnian toimia kansanedustajana viimeiset neljä vuotta, ja olen erittäin motivoitunut jatkamaan työtä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon eteen. Kuluneiden vuosien aikana olen tullut siihen johtopäätökseen, että kansanedustajan tärkeimmät ominaisuudet ovat rohkeus käyttää omaa ääntään tiukoissakin paikoissa, loputon halu oppia uutta sekä valmius tekemään töitä vuorokauden ympäri.
Toivon pääseväni jatkamaan työtä näiden periaatteiden mukaisesti oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Jokainen ääni on äärimmäisen arvokas ja tärkeä, ja minun kohdallani myös tapa osoittaa arvostusta tähänastista työtäni kohtaan.
Nähdään vaaliuurnilla.
Minua voi äänestää Varsinais-Suomessa numerolla 19.
