Puheenvuoro Turun seudun työttömien toritilaisuudessa

Pyynnöstä julkaisen pitämäni puheenvuoro Turun seudun työttömien toritilaisuudessa 25.5. Pyydän huomioimaan, että teksti alla on kirjoitettu puheen pohjaksi, eikä varsinaisesti tekstimuodossa julkaistavaksi.

Kiitos kutsusta puhumaan, tämä on erinomaisen hyvä idea ja otsikko. Muutoksia on mahdollista saada aikaan, niin kauan kuin ihmisillä riittää usko ja taistelutahto.

Olin eilen radiohaastattelussa puhumassa Tukholman lähiömellakoista ja niistä nuorista, jotka siellä protestoivat poliisiväkivaltaa, työttömyyttä, huonosti toimivaa koulujärjestelmää ja rakenteellista rasismia vastaan. Keskusteluun osallistui myös yhden toisen puolueen edustaja, joka sanoi että lähiömellakat ovat luonnonlaki. Hän ei suostunut näkemään, että mellakoiden taustalla oli nuorten turhautuminen yhteiskunnallisiin epäkohtiin, vaan näki että syy enemmänkin oli ihmisissä itsessään. Että tietyt ihmiset vaan toimivat tällä tavalla. Siksi mellakointi hänen mielestään oli luonnonlaki.

Vähän samantyyppiseen lähestymistapaan olen monesti törmännyt, kun puhutaan suomalaisen yhteiskunnan epäkohdista ja erityisesti köyhyydestä. Meihin on niin iskostettu tarinoita köyhästä ja rikkaasta että se joidenkin mielestä on asiantila joka yhtä kuin luonnonlaki. Meitä nyt vaan on yhteiskunnassa köyhiä ja rikkaita. Jos omaksuu tällaisen asenteen, ei varmasti myöskään juurikaan ymmärrä toimia tämän asiantilan muuttamiseksi – eli absoluuttisen köyhyyden poistamiseksi ja tuloerojen kaventamiseksi.

Tätä käsitystä luonnontilasta on mahdollista muuttaa vain saamalla ihmiset heräämään ymmärtämään miltä köyhyys näyttää Suomessa. On aivan oikein että Suomen kaltaisessa teollistuneessa maassa tarkastellaan köyhyyttä suhteellisesti, siitä näkökulmasta, miten pienituloisimmat joutuvat elämään suhteessa enemmistöön. Mikäli tarkastellaan suhteellisen köyhyysrajan alapuolella eläviä, Suomessa elää noin 700 000 köyhää. Se on valtava määrä ihmisiä. Se on huomattavasti isompi luku kuin Suomen 239 000 työtöntä ja moninkertainen verrattuna niihin yhteenä 1 431 pakolaiseen ja turvanpaikanhakijaan ketkä viime vuonna saivat jäädä Suomeen.

Tarkastellessa näitä lukuja tulee vääjäämättä mieleen että ehkä keskustelemme välillä aivan vääristä asioista tai ainakin annamme asioille aivan väärät mittasuhteet. Sen sijaan että keskitytään siihen, miten saadaan turvattua kaikille riittävä toimeentulo, hyvä terveys ja parannettua työllisyys, asioita jotka koskee hyvin suurta joukkoa – sen sijaan liian monet keskittyvät osoittamaan syyttävää sormea tiettyjen ihmisryhmien suuntaan ja puhumaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden parantamisesta loputtomiin.

Hyvät kuulijat,

meidän tehtävä on ravistella ihmiset hereille, ja saada päättäjätkin keskittymään olennaisiin kysymyksiin! Köyhyys ei ole mikään luonnonlaki, ja kyllä meillä Suomen kaltaisessa maassa on mahdollisuus ja varaa luoda parempi elämä ihmisille ihan tavallisilla poliittisilla päätöksillä, suuntaamalla resurssit sinne missä niitä tarvitaan.

Mutta jotta me saadaan nämä päätökset aikaiseksi, pitää meidän lisätä ihmisten ymmärrystä köyhyydestä, sekä samalla herättää itseämme tosiaan uskomaan siihen, että muutos on mahdollista saada aikaiseksi. Se edellyttää toimintaa, että kaikki jotka suinkaan vaan kykenevät lähtevät mukaan omalla panostuksellaan ja omalla tavallaan, edesauttamaan keskustelun herättämistä ja parempia päätöksiä.

Samalla voimme myös osoittaa vääräksi paljon toistettu sanonta köyhyydestä heikkoutena ja puheet heikoista köyhistä. Ei köyhyys tai työttömyys automaattisesti aiheuta heikkoutta. Tällaisen puheen suurin vaara on että ihmiset itse omaksuvat tämän ajattelutavan, ja alkavat nähdä itsensä heikkoina. Meillä ei ole varaa tai aikaa jäädä odottamaan pelastajaa.

Kansanedustaja Anna Kontula on kirjoittanut tästä niin osuvasti, että päätin lainata häntä: “ymmärrys punaviittaisista teräsmiehistä (ja –naisista) ei ole ihan rehellinen. Supersankareita ei nimittäin ole olemassa. On vain meitä ihan tavallisia ihmisiä, jokaisella oma kryptoniittinsa, jonka kanssa joutuu ponnistelemaan. Tosiasia on, että kuka tahansa voi olla apua tarvitseva tai se, joka voi auttaa. Sorretut eivät tarvitse ulkopuolista pelastajaa, vaan voimaa järjestäytyä itse muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi.”

Hyvät kuulijat,

Tämä voima muuttaa asioita parempaan syntyy joukosta, jossa tunnistetaan ja paikataan toistensa heikkouksia. Kun valtuustossa ja lautakunnissa täällä Turussa taistellaan terveyskeskusmaksuvapautusten säilyttämisen, työllisyysmäärärahojen nostamisen sekä työttömien liikuntarannekkeiden puolesta me tarvitaan ihmisiä meidän rinnalla ja ihmisiä edistämässä samoja asioita muualla kaupungissa ja yhteiskunnassa.

Kun säästöpaineet ovat kovat, tarvitaan monia ääniä puhumassa sen puolesta, että tehtyjä virheitä ei saa toistaa ja ja että ihmisten peruspalveluista leikkaaminen tulee pitkällä tähtäimellä kalliiksi. Meidän yhteistä panosta tarvitaan nyt ja olen vakuuttunut siitä että olemme valmiita ryhtymään toimiin!

Toivottavasti tämä päivä on ollut omiaan antamaan ihmisille voimaa järjestäytyä!

Kiitos!