Kolumni julkaistu Kansan uutisissa
Kävi kuten moni aavisti, eikä Metsäteollisuus jäänyt yksin ilmoituksensa kanssa vetäytymisessä valtakunnallisten työehtosopimuksien solmimisesta. Maaliskuun lopussa Teknologiateollisuus seurasi omalla ilmoituksellaan. Järjestö jatkaa neuvomalla jäsenyrityksiä yrityskohtaisten sopimusten teossa, ja sen rinnalla perustetaan Teknologiateollisuuden työnantajat ry. Siihen voivat liittyä ne yritykset , jotka jatkossakin haluavat solmia valtakunnallisia työehtosopimuksia. Yhdistyksen tosiasiallinen rooli on kuitenkin tätä kirjoittaessa arvailujen varassa. Ilmoitus koskee hyvin suurta osaa Suomen vientiteollisuudesta ja suoraan 270 000:ta työntekijää.
Pelkään, että moni lukija lopettaa lukemisen tähän.
Hyvin moni ei seuraa työmarkkinapolitiikkaa kovinkaan tarkasti, työehtosopimusjärjestelmä kuulostaa ehkä vaikeatajuiselta, ja ay-liikkeestä saa julkisuudessa yksipuolisen kuvan Hakaniemen torin laidalla parveilevina kauluspaitamiehinä, jotka säännöllisin väliajoin näyttävät vakavilta uutisissa. Ylipäätänsä ay-liike vaikuttaa julkisessa keskustelussa usein olevan vapaata riistaa leimaamisen kohteena, eikä monilla nuorilla pätkätyösuhteissa työskentelevillä tai freelancereilla välttämättä ole mitään henkilökohtaista kosketuspintaa edunvalvontaan, joka osoittaisi stereotypioiden virheet. Siksi on tärkeää tuoda selvästi esille, miten perustavanlaatuisista asioista Teknologiateollisuuden ilmoituksessa on kyse.
Suomessa iso osa ihmisten keskeisistä työehdoista, kuten palkkaus, työaika, kesälomat, lomarahat ja niin edelleen, määräytyvät sen mukaan, mitä työehtosopimuksissa lukee. Ne ovat työntekijöiden ja työnantajien solmimia sopimuksia, joista neuvotellaan alakohtaisesti. Työehtosopimusten määräykset ovat vähimmäisehtoja, eli ne muodostavat vain sen perälaudan, jonka alle ei voi mennä.
Osa työehtosopimuksista on yleissitovia, ja silloin ne sitovat kaikkia tietyn alan työnantajia riippumatta siitä, onko yritys työnantajaorganisaation jäsen. Yleissitovuudella on haluttu varmistaa työntekijöiden tasapuolinen kohtelu vähimmäistyöehtojen osalta ja samalla myös yrittäjien reilu kilpailu. Ne turvaavat sen, että yksittäiset firmat eivät voi pyrkiä saamaan kilpailuetua itselleen painamalla palkkoja liian alas tai heikentämällä muuten työntekijöiden oikeuksia kohtuuttomasti.
Juuri tämän periaatteen työnantajat haluavat nyt rikkoa. Vetäytyminen valtakunnallisista työehtosopimuksista on kannanotto yleissitovuutta vastaan. Ja se taas on kannanotto sitä tapaa vastaan, jolla Suomessa turvataan työtä tekevien ihmisten vähimmäistyöehdot. Tarkoitus on selvästi hajauttaa työehdoista sopiminen mahdollisimman laajalle, mikä vaikeuttaa työntekijöiden yhteistoimintaa ja vaikeuttaa erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten edellytyksiä neuvotella omista työehdoistaan. Teollisuuden vahvat työpaikat korkealla järjestäytymisasteella sekä monet korkeasti koulutetut osaajat pystyvät myös jatkossa tekemään hyviä sopimuksia. Yleissitovuus on kuitenkin nimenomaan niiden turva, joilla vastaavaa vääntövoimaa ei ole.
Kiitos, että luit tähän asti. Tässä on kyse on hyvin perustavanlaatuisista työelämän kysymyksistä, jotka koskettavat meitä kaikkia. On tyypillistä, että Teknologiateollisuus ajoitti ulostulonsa juuri koronakevään keskelle, jolloin meillä kaikilla on monia muita huolia mielen päällä ja päättäjillä kädet täynnä.
Kunnollisten vähimmäistyöehtojen turvaaminen tasapuolisesti kaikille on keskeinen kysymys, jonka puolesta kannanottojamme nyt tarvitaan. Niin ammattiyhdistysliikkeessä kuin puolueissa on nyt aika pysähtyä tämän perustavanlaatuisen kysymyksen ääreen ja jatkaa parempien työehtojen rakentamista sekä työhyvinvointia kaikille.
