Viime viikolla suomalaisia järkytti yli tuhannen sosiaalityöntekijän allekirjoittama yhteinen hätähuuto suomalaisen lastensuojelun tilanteesta. Työntekijät varoittavat lastensuojelun parissa työskentelevien liian suuresta työtaakasta. Yhdellä työntekijällä voi olla vastuullaan jopa 80 lasta. Se on yksinkertaisesti liikaa.
Ongelma ei ole uusi. Lastensuojelun liian pienistä resursseista, työntekijöiden liiallisesta työtaakasta sekä ennaltaehkäisevien palveluiden puutteellisuudesta on varoitettu jo vuosia. Eerikan traagisen kuoleman jälkeen eduskunta kävi laajan keskustelun lastensuojelun tilanteesta ja hallitustasolla selvitettiin joukko kehittämistoimia.
Lastensuojeluun on viimeisten vuosien aikana ohjattu lisää resursseja, laatusuosituksia on parannettu ja viime hallituskauden aikana säädettiin sosiaalihuoltolain yhteydessä ennaltaehkäisevästä perhetyöstä, jonka saaminen ei enää edellytä lastensuojelun asiakkuutta. Kaikista näistä parannuksista huolimatta, ongelmat ei ole ratkaistu.
Liian suuri työtaakka ja työn henkinen kuormittavuus vaikuttaa siihen, miten alalle hakeudutaan ja näkyy vaikeuksina saada päteviä työntekijöitä. Sosiaalityöntekijöiden lisäkouluttamista tarjotaan yleensä yhtenä ratkaisuna työntekijäpulaan.
Ammattiliitto Talentian tänä vuonna valmistuneen selvityksen mukaan 72 prosenttia vastanneista sosiaalityöntekijöistä piti kohtuullista asiakasmäärää tärkeänä, kun kysyttiin millaiset työolosuhteet vaikuttavat päätökseen hakea uutta työpaikkaa. Kaksi kolmasosaa vastavalmistuneista kokee, että työtä on liikaa ja yli puolet, että työ on henkisesti liian kuormittavaa. Asiakasmäärien saaminen järkevälle tasolla on siksi keskeinen keino lisätä alan houkuttelevuutta ja sosiaalityöntekijöiden jaksamista.
Asiakasmäärien pysyminen liian suurina vuodesta toiseen tehdyistä toimista huolimatta, osoittaa, että pelkkä resurssien parantamiseen vetoaminen ei riitä lastensuojelun kriisiin ratkaisemiseksi. Kun kunnat eivät huolehdi resurssien riittävyydestä varoituksista ja vetoomuksista huolimatta, tarvitaan valtakunnallisia linjauksia ja järempiä ohjauskeinoja.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on siksi viime viikolla alkanut keräämään kansanedustajien allekirjoituksia lakialoitteeseen laissa määritellyn henkilöstömitoituksen puolesta. Aloitteessa esitetään, että yksi lapsen asiasta vastaava sosiaalityöntekijällä voisi vastata enintään 30 lapsesta kerrallaan.
Sitova henkilöstömitoitus on ehdottoman tarpeellinen lastensuojelun tilan parantamiseksi. Valviran vuonna 2014 tekemässä valtakunnallisessa selvityksessä kävi ilmi, että 50 prosentissa kunnista asiakkaita oli yli 40 yhtä sosiaalityöntekijää kohden ja 21 prosentissa kunnista yhtä lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää kohden on yli 60 asiakasta. On selvää, että työntekijät eivät tällaisissa tilanteissa pysty tarjoamaan riittävästi tukea lapsille ja perheille.
Lastensuojelusta puhuttaessa on samalla tärkeää muistaa, että sosiaalityön kohdalla puhutaan jo korjaavista toimenpiteistä. Parasta lastensuojelua on ennaltaehkäistä ongelmia, ennen kuin pahenevat. Avainroolissa ovat neuvolat, varhaiskasvatus sekä ennaltaehkäisevä perhetyö. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus oli niin lasten oikeuksien kuin lastensuojelun näkökulmasta lyhytnäköinen ja vahingollinen päätös. Niin päiväkodissa kuin kouluissa huomataan yleensä ensimmäiset viitteet ongelmista, ja kasvatuspalvelut muodostavat myös tärkeän tuen jaksamisen kanssa kamppaileville vanhemmille.
Suomessa on monissa kunnissa saatu hienoja tuloksia aikaiseksi juuri panostamalla perheille suunnattuihin matalan kynnyksen palveluihin. Tunnetuin esimerkki on Imatran malli, jolla onnistuttiin vähentämään huostaanottojen määrä merkittävästi panostamalla hyvinvointineuvolaan ja uusiin perhetyöntekijöiden virkoihin. Toinen hyvä esimerkki on Raisio, jossa onnistuttiin säästämään miljoonia lastensuojelun kustannuksia lisäämällä matalan kynnyksen perhepalveluita, jotka olivat saatavilla ilman lastensuojeluasiakkuutta. Raisiossa oli esimerkiksi mahdollista lainata perhevalmentaja kirjastosta.
Hyvin toimivat päihde- ja mielenterveyspalvelut on tärkeää myös lasten kannalta, sillä monien perheiden ongelmat liittyvät juuri päihteisiin tai mielenterveysongelmiin. Sote-uudistuksella piti alun perin turvata sujuvammat hoitoketjut juuri tästä syystä. Mitä pirstaleisempi hoitojärjestelmä on, sitä vaikeampaa on oikea-aikaisen ja oikeanlaisen avun saanti. Valitettavasti hallituksen suunnitelmat vaikuttavat nyt vievän uudistusta suuntaan, jossa hoitojärjestelmän monimutkaisuus kasvaa ja hoitoketjut pirstaloituvat entisestään.
Suomalaisen lastensuojelun ongelmat ovat jatkuneet liian pitkään. Kyse on siitä, miten lasten oikeudet toteutuvat, juuri kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien suomalaisten kohdalla pitää varmistaa, että yhteiskunnan turvaverkot tosiaan toimivat.
Kuva: Anouk Van Houts / Unsplash
