Rakennusliiton varapuheenjohtaja Kyösti Suokas on blogissaan kritisoinut vasemmistoliiton aloitetta kymmenen euron minimituntipalkasta. Suokas perustaa väitteensä ensisijaisesti siihen, että lakisääteinen vähimmäispalkka uhkaisi työehtosopimusten yleissitovuutta.
Vasemmistoliiton minimipalkka-aloitteen tärkeimpiä tavoitteita on vähentää työtä tekevien köyhyyttä. Suokas vaikuttaakin olevan yhtä mieltä siitä, että vähimmäistuntipalkkoja on korotettava ja työtä tekevien köyhyyttä torjuttava. Mielipiteestään huolimatta Suokas ei avaa näkemyksiään siitä, millä strategialla ja aikataululla Rakennusliitto aikoo edistää matalimpien palkkojen nostamista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hajonta palkkahaitarin alapäässä on kasvanut. Pienimpien palkkojen osuus palkkatuloista on vähentynyt suhteessa keskipalkkoihin, eli kehitys on ollut päinvastainen siihen nähden, mitä Suokas sanoo tavoittelevansa.
Rakennusliitto on saanut paljon huomiota esitykselleen mahdollistaa huomattavasti nykyisiä työehtosopimusten vähimmäispalkkoja matalammat, vain kuuden euron tuntipalkat. Esitys koskee työntekijöitä ilman alan koulutusta ja aikaisempaa työkokemusta. Suokas ei ota kantaa miten näiden rakennusmiesten on tarkoitus elää Suomen hintatasolla.
Kymmenen euron minimituntipalkka on vasemmistoliiton vastaus tilanteessa, jossa paikallisella sopimisella pyritään laskemaan palkkoja alle työehtosopimusten vähimmäistasojen. Vasemmistoliiton mallissa minimipalkka voidaan alittaa työharjoittelijoiden ja sosiaalisen työllistämisen osalta. Työntekijöille, joiden työpanos on kyseisessä työssä vaadittavan ammattitaidon vuoksi vajavainen, voisi mallissamme maksaa 80 prosenttia minimipalkasta eli 8 € tunnissa.
Uhkaako lakisääteinen minimituntipalkka työehtosopimusten yleissitovuutta?
Ei uhkaa.
Lakisääteinen vähimmäispalkka ei vaikuta työehtosopimusten yleissitovuuteen. On useita maita, joissa on rinnakkain lakisääteinen vähimmäispalkka ja työehtosopimuksiin perustuva palkkajärjestelmä. Työehtosopimukset jäävät voimaan kaikilta osin, mutta lakisääteinen vähimmäispalkka luo yhtenäisen vähimmäistason sekä työehtosopimusjärjestelmän ulkopuolella että sen piirissä oleville. Minimituntipalkka asettaa palkkaneuvotteluille tason, jonka alle ei mennä.
Suomessa on 250 000 työntekijää, jotka eivät ole minkään työehtosopimuksen piirissä. Alle kympillä tunnissa töitä tekee tällä hetkellä arviolta 40 000 suomalaista. Esitetty säännös olisi siten työehtosopimusjärjestelmää täydentävä ja vahvistava.
Suokas kirjoittaa myös, että “valtaosassa EU:n jäsenmaita on lakisääteinen minimipalkka, jolla ei tule toimeen. Saksan rakennusliiton arvion mukaan kolmasosa sen jäsenistä tekee töitä 8,5 euron minimipalkalla, joka on tasoltaan eurooppalaista huippua. Silti se on vain puolet meidän yleissitovien työehtosopimusten mukaisista korkeimmista taulukkopalkoista.”
10 euron minimituntipalkka vastaa noin 1700 euron kuukausittaista bruttopalkkaa. Vasemmistoliiton tekemän lakialoitteen mukaisesti minimituntipalkan tasoa tarkasteltaiisiin vuosittain asetuksella, jotta palkka ei jäisi jälkeen yleisestä hinta- ja ansiokehityksestä. Taso lasketaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan määritelmästä kelvollisesta vähimmäispalkasta, joka on 50 prosenttia maan bruttokeskipalkasta.
Vasemmistoliiton aloitteesta on myös kysytty, että eikö minimituntipalkka lisää työttömyyttä? Lähtökohtamme on, että tehdystä työstä pitää saada kohtuullinen palkka. Palkkausta säädellään aina jonkinlaisella minimillä. Alhaisimmat taulukkotuntipalkat ovat jo tällä hetkellä Suomessa kympin paikkeilla, ja työehtosopimusten ulkopuolisille työntekijöille maksetaan harvoin alle kuusi euroa tunnissa. Työ voi tuottaa niin huonosti, ettei sitä kannata teettää inhimillisellä palkalla. Näillä aloilla vähimmäispalkka lisää työttömyyttä samalla tavalla kuin kaikki muutkin alipalkkausta rajoittavat keinot. Kokonaistyöllisyys voi kuitenkin parantua, kun pienituloisten ostovoima paranee ja kulutus lisääntyy.
Yleisemmin työllisyyspoliitiikasta ja toimeentulosta
Keskustelun velloessa on syytä tehdä selväksi erot muutamien käsitteiden ja tavoitteiden välillä. Oikeisto ajaa tällä hetkellä matalapalkkatöiden lisäämistä yleisenä talouspoliittisena linjana. Silloin puhutaan kaikkien työntekijöiden yleisestä palkkojen laskemisesta esimerkiksi alhaisimman tuottavuuden aloilla. Tällainen politiikka siirtää palkkakustannukset työnantajalta valtion maksettavaksi, työntekijöiden joutuessa turvautumaan toimeentulotukeen ja muihin sosiaaliturvan muotoihin selvitäkseen arjessa. Se on äärimmäisen kallis ja tehoton keino ratkaista työttömyysongelmaa.
Ruotsin hallitus päätti vuoden 2015 alusta luopua edellisen porvarihallituksen päättämästä työnantajamaksujen alentamisesta nuorten työntekijöiden palkkauksessa. Syy oli se, että tämä työnantajille suunnattu palkanalennustuki oli äärimmäisen kallis yhteiskunnalle, kun se kohdistui kaikille työnantajille ja kenen tahansa 19-25-vuotiaan nuoren palkkaamiseen.
Työnantajamaksujen alennus tehtiin Ruotsissa kahdessa vaiheessa. Valtio menetti sen seurauksena 10 miljardin kruunun tulot, ja työpaikkoja syntyi arviolta 6000-10000 kappaletta. Se tarkoitti, että jokaisen työpaikan hinta valtiolle oli 1,0 – 1,6 miljoonaa kruunua. Keskimääräiset palkkauskustannukset työnantajille 19-25-vuotiaan palkkaamisesta ovat vain neljäsosan tästä. Työnantajakustannusten alentaminen oli sitten äärimmäisen kallis ja tehoton keino edistää työllisyyttä.
Mikäli palkkoja lasketaan on riski, että käy samoin. Työtä tekevien tarve sosiaaliturvalle kasvaa, mutta vaikutukset erityisesti vaikeasti työllistyvien työllistymiseen uhkaavat jäädä pieniksi.
Sen sijaan tarvitaan myös jatkossa kohdennettuja toimenpiteitä vaikeammin työllistyvien työllistymisen tukemiseksi. Palkkatuki takaa työttömälle työehtosopimuksen mukaisen palkan tehdystä työstä ja samalla työnantajalle taloudellisen korvauksen. Se on palkattomia työkokeiluja inhimillisempi ja vaikuttavampi keino edistää ihmisten paluuta työelämään.
Myös perustulo on viime aikoina kytketty keskusteluun matalapalkkatyöstä. Monet ovat viime aikoina kommentoineet matalapalkkatyötä kohtaan esitettyä kritiikkiä sillä, että perustulo johtaisi samanlaiseen tilanteeseen, jossa vastuu palkanmaksusta siirtyy valtiolle. Mitään tällaista automaattista yhteyttä ei ole. Vasemmisto on toistuvasti painottanut, että on keskeistä saada ammattiyhdistysliike perustulovaatimuksen taakse. Mikäli perustuloaloite annetaan vain oikeistolle, käytetään perustuloa varmasti keinona lisätä matalapalkkatyötä.
Perustulo on lupaus sosiaaliturvasta, joka vastaisi työn muuttuneeseen luonteeseen ja karsisi nykyjärjestelmän epäinhimillistä byrokratiaa. Se olisi todellinen kannustinloukkuja purkava uudistus. Riittävän suuruinen perustulo parantaisi erityisesti pienituloisten toimeentuloa ja työn ehtoja, kun taas liian pieni perustulo heikentäisi työehtoja nykyistäkin sosiaaliturvaa tehokkaammin.
