Kolumni julkaistu Lehtimedian julkaisuissa 19.10..
Suomessa elää ainakin 8 000 ihmistä ilman kotia. Joka neljäs on alle 25-vuotias, ja nuorten määrä kasvaa koko ajan. Pääkaupunkiseudulla määrä on kaksinkertaistanut vuoden aikana.
Pitkäaikaisasunnottomuus ja nuorten tilapäinen asunnottomuus vaativat erilaisia ratkaisuja. Nuorten asunnottomuuteen puututaan riittävällä määrällä edullisia vuokra-asuntoja, höllentämällä asumiseen kestoon, takuuvuokraan ja vuokralaisen työskentelyyn liittyviä vuokraehtoja sekä nuorille suunnatuilla tuetun asumisen palveluilla.
Asunnottomuus lisääntyy, vaikka oma koti on yksi keskeisimpiä perustarpeita. Asuntopolitiikasta on syytä puhua huomattavasti useammin kuin vain kerran vuodessa Asunnottomien yö -tapahtumassa.
Rakenneuudistuskeskustelussa SAK vaati vuokra-asuntotuotannon vauhdittamista. Ylikorkeat vuokrat ovat jo este nuorisotyöttömyyden hoidossa, sen lisäksi että vuokrat syövät kohtuuttoman osan ihmisten tuloista.
Nyt varoitellaan Suomessa piilevästä asuntokuplasta. 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008 omistusasuntojen hinnat ovat nousseet 100 prosenttia, eli nopeammin kuin kuluttajahintaindeksi, tuottajahintojen kehitys, bruttokansantuote, rakennuskustannukset ja kotitalouksien käytettävissä olevat tulot. Jos romahdus tulee, iskee se erityisesti asuntovelalliseen keskiluokkaan.
Suomalaisten kotitalouksien velkataakka on euron käyttöönoton jälkeen kasvanut 40 miljardista 110 miljardiin. Asuntojen kohonnut arvo on ollut keino pitää suuria asuntovelkoja ottaneet suomalaiset tyytyväisinä. Yhdistettynä liian pieneen julkisen vuokra-asuntotuotantoon tämä on johtanut myös vuokrien rajuun nousuun.
Sen lisäksi, että kaikille turvataan oikeus asuntoon, pitää rahaa jäädä muuhunkin kuin vuokranmaksuun. On pyrittävä ohjaamaan asuntomarkkinoita niin, ettei asuntojen arvonnousu karkaa käsistä. Asuntopolitiikalla pitää turvata kaikkien kotia tarvitsevien tarpeet, ei vain gryndereiden, välittäjien ja pankkien etuja.
No Comments