Vierailin eilen Jyväskylän kirjamessuilla, jossa juttelin kirjastotyöntekijän kanssa. Hän kertoi, että monien työkavereiden suuttumus kilpailukysopimuksesta on kesän lähestyessä kasvanut entuudestaan. Kirjastotyöntekijöiden työaikaa pidennettiin lisäämällä päivittäistä työaikaa kuudella minuutilla. Minuuteilla ei ole mitään merkitystä työpanoksen näkökulmasta, ja lisäys on aiheuttanut lähinnä vain hämmennystä.
Suurempi ongelma hänen perheelleen on kilpailukykysopimuksen yhteydessä päätetty lomarahojen leikkaus julkisen sektorin työntekijöille. Kirjasto-alalla palkat ovat todella pienet, ja lomarahojen leikkaus jättää loven perheen talouteen joka käytännössä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei ole varaa kesälomamatkaan. Hänen perheessään pohditaan nyt mahdollisuutta hakeutua liiton tukemalle lomalle, vaikka molemmat vanhemmat ovat työssäkäyviä.
Vasemmistoliitto vastusti ainoana eduskuntapuolueena kilpailukykysopimusta. On äärimmäisen epäoikeudenmukaista, että julkisen sektorin työntekijöitä rangaistaan tavalla, joka ei oikeasti vaikuta suomalaisen vientiteollisuuden kilpailukykyyn millään tavalla.
Julkisella sektorilla on muutenkin suurta epävarmuutta sote-uudistuksen takia. Se koskee noin 200 000 työntekijää, jotka sote-uudistuksen myötä siirtyvät maakuntien työntekijöiksi. Hallituksen yhtiöittämis- ja yksityistämissuunnitelmat koskevat myös kaikkia näitä työntekijöitä. Yhtiöittämismalli johtaa jatkuvan epävarmuuteen ja yt-neuvotteluiden kierteeseen. Yksityisen kilpailun kiristyessä on riski, että yritykset pyrkivät kasvattamaan voittojaan henkilöstömenoja vähentämällä. Ruotsissa voittoa tavoittelevien toimijoiden tuottamisssa palveluissa henkilöstömäärä on julkista sektoria vähäisempi ja Suomessa Attendo suunnittelee jo nyt hoitajien palkkojen laskemista jopa useilla sadoilla euroilla.
Suomalainen yhteiskunta ei toimi ilman hoitajien ja julkisen sektorin työntekijöiden arvokasta työtä. Heidän tekemän työn tärkeys ja vastuullisuus pitää näkyä myös työehdoissa ja palkkauksessa.
