Arvoisa juhlaväki,
hyvät ystävät
Suurkiitokset teille tästä mahdollisuudesta tulla tänne tänään puhumaan. On ilo olla täällä teidän kanssanne tänä iltana. Työväen urheiluliitto on järjestö, jolla on sekä loistava nykyisyys että kunniakas menneisyys. Tämä käy hyvin ilmi, kun tutustuu järjestön historiaan. TUL on ollut keskeisessä asemassa tarjoamassa myös työväestön nuorille ja ei enää niin nuorille mahdollisuuden harrastaa, kilpailla ja liikkua. TUL on myös tarjonnut monille urheilun huippulahjakkuuksille väylän edetä ja kehittää itseään.
Tutustuessani TUL:n historiaan jäin kuitenkin miettimään vanhaa sanontaa siitä, kuinka historia on aina voittajien kirjoittamaa. Monesti järjestöjen ja seurojenkin historiankertomuksissakin käsitellään huippuja: huippulahjakkuuksia, huippu-urheilijoita ja huippuhetkiä järjestöjen toiminnassa. Kuitenkin juuri kaikki se toiminta, joka mahtuu näiden “huippujen väliin” on se, mistä järjestötoiminnassa on perimmiltään kyse.
Siinä on kyse yhteisöllisyydestä ja yhdessä tekemisestä, liikunnan ilosta ilman suorituspaineita tai kilpailun pakkoa. Yleensä juuri ne yhdessä koetut talkoot, matkat ja juhlat ovat ne kokemukset, jotka parhaiten jäävät meillä muistiin.
Hyvät ystävät,
Liikunnan yhteiskunnallinen merkitys on aina ollut läsnä työväenliikkeen urheilu- ja liikuntatoiminnassa. Se on edelleen tänä päivänä äärimmäisen ajankohtainen kysymys.
Viime viikolla julkaistiin uusin säännöllisesti tehtävä Nuorisobarometri-tutkimus, joka kartoittaa nuorten elämää ja arvoja. Uusimman tutkimuksen teema on arjen hallinta, eli kuinka lapsi tai nuori kykenee ottamaan vastuuta omasta elämästään, taloudestaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan.
Tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla suomalaisista nuorista on jokin harrastus. Erittäin huolestuttavaa oli kuitenkin se, että yli kolmasosa kaikista nuorista sanoo joutuneensa jättämään jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen takia. Vieraskielisistä nuorista tämä osuus on vielä suurempi, 47 prosenttia, eli lähes puolet kaikista vastanneista. Vieraskielisistä 27 prosenttia ja muista 18 prosenttia on puolestaan joutunut lopettamaan harrastuksen rahanpuutteen takia.
Kun liikuntaharrastuksista kysyttiin erikseen kävi ilmi, että köyhät ja heikosti toimeentulevat nuoret harrastavat vähemmän liikuntaa kuin hyvin toimeentulevat ja varakkaat. Tutkimuksen mukaan “taloudellisen tilanteen vaikutus on merkittävä ja suhteellisen suuri”.
Nämä luvut kertovat karua kieltä siitä, että harrastamisesta on tulossa etuoikeus, jokaiselle kuuluvan mahdollisuuden sijaan. Liian kalliit harrastusmaksut rajaavat lasten ja nuorten mahdollisuuksia valita itseään kiinnostava harrastus tai kehittyä lajissa, jossa on hyvä. Koska harrastaminen on keskeistä lasten ja nuorten hyvinvoinnille ja arjen mielekkyydelle, on harrastaminen myös tärkeä yhdenvertaisuuskysymys.
Vuonna 2014 julkaistiin opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys lasten harrastusmaksujen kehityksestä. Raportin mukaan joidenkin paljon harjoittelua vaativien harrastusten hinta on kymmenessä vuodessa kaksin- tai jopa kolminkertaistunut. 2000-luvun alussa, joka kymmenes perhe piti harrastusmaksuja liian kalliina, kun 2010-luvulle tultaessa tätä mieltä oli jo joka kolmas perheistä.
Aikana, jolloin hallituksen leikkaukset uhkaavat kasvattaa tuloeroja entuudestaan, ja moni perhe sinnittelee toimeentulonsa kanssa, on hyvin tärkeää, että työ harrastusten hintojen kohtuullistamiseksi ja kaikkien lasten yhdenvertaisten harrastusmahdollisuuksien puolesta jatkuu. Lapsuudessa luodaan se pohjatyö ja ilo liikunnanharrastamista kohtaan koko elämälle.
Hyvät ystävät,
Työväen urheiluliitto perustettiin aikoinaan koska haluttiin turvata työväestön liikuntamahdollisuudet. Tänä päivänä liitolla on edelleen äärimmäisen tärkeä rooli toimijana, joka voi edistää liikunnan tasa-arvoa tässä maassa.
Työn muuttuessa useammille vähemmän fyysisesti vaativaksi, liikkumisesta on tullut keskeinen kansanterveydellinen kysymys. Terveys on myös luokkakysymys. Suomessa köyhä mies kuolee keskimäärin kaksitoista vuotta aiemmin kuin rikas. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja on jopa sanonut, että suomalaisessa yhteiskunnassa kilpailukyvystä ja tuottavuudesta on tullut arvokkaampia kuin kaikkien suomalaisten terveys.
Hyvät ystävät,
Minusta ei ole suurempaa oikeudenmukaisuuskysymystä kuin oikeus hyvään terveyteen ja onnelliseen pitkään elämään. Suomi tarvitsee eettisesti kestävää ja yhteiskunnallisesti aktiivista liikuntatoimintaa.
Haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia siitä työstä mitä olette näiden asioiden eteen jo tehneet, ja toivottaa teille onnea ja menestystä tulevaan toimintaan.
Lopuksi haluan vielä painottaa liikunnan roolia yhteisenä universaalina kielenä, ja kuinka liikunta ja urheilu yhdistää ihmisiä taustasta tai uskonnosta riippumatta. Tänä aikana, kun eletään pahinta pakolaiskriisiä sitten toisen maailmansodan lopun, on yhteisöllisellä liikunnalla ja harrastamisella myös valtavan tärkeä rooli sillanrakentajana ihmisten välille. Urheilun ja liikunnan kautta voi luoda yhteenkuuluvuuden tunne myös silloin, kun yhteistä kieltä ei ole. Ja juuri sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta me nyt tarvitaan.
