Kirjoitus julkaistu Aurajoen nuorkauppakamarin vaalijulkaisussa
Tällä viikolla kävin vierailulla vaasalaisessa metalli-alalla toimivassa keskisuuressa vientiyrityksessä. Keskustelimme muun muassa siitä, miksi yksityiset investoinnit loistavat poissaolollaan Suomessa.
Tilastokeskuksen mukaan yksityiset investoinnit vähenivät viime vuonna 6,5 prosenttia. Suomalaisten yritysten investointiaste on viimeksi ollut tätä alhaisemmalla tasolla 90-luvun laman keskellä. Tämä siitä huolimatta, että lainarahaa on saatavilla poikkeuksellisen halvalla, yhteisöveroa on alennettu tuntuvasti ja vuonna 2013 tehty palkkaratkaisu oli äärimaltillinen.
Pidemmän aikavälin tarkastelu paljastaa, että työnantajien maksurasitusta on kevennetty myös työnantajien sosiaalimenojen maksuosuuden pienentämisellä sekä siirtämällä työnantajan Kela-maksu valtion maksettavaksi. Suomalaisen työn hintakaan ei ole niin kilpailukyvytön kuin mitä julkisesta keskustelusta voisi päätellä. Suomea kalliimpi hinta yhdelle työtunnille on Tanskassa, Belgiassa, Ruotsissa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Hollannissa.
Missä sitten mättää? Miksi eivät yritykset hyödynnä tilaisuutta tehdä investointeja Suomeen valmiiksi alhaiseen hintaan? Vaasalaisen yrityksen edustajat vastasivat, että Suomen ongelma on “huono pössis”. Kukaan ei halua olla se yrittäjä, joka omalla riskillään lähtee katkaisemaan negatiivista kierrettä.
Kenties parempi termi huonolle pössikselle on kokonaiskysynnän puute. Kun näkymät ovat huonot ja vienti sekä kotimainen kysyntä heikkoa, reagoivat firmat säästämällä. Tämä tapahtuu investointien lisäämiseen luoduista kannustimista huolimatta. Siksi kannustimet, eli veroalennukset, maltilliset palkkaratkaisut ja maksukevennykset, eivät myöskään tule tilannetta ratkaisemaan. Nurinkurisesti ne murentavatkin julkispalveluiden rahoituspohjaa entisestään ja siten lisäävätkin valtion velkaantumista.
Elvytyspolitiikan kautta valtio katkaisee negatiivisen kierteen tekemällä julkisia investointeja ja tätä kautta lisää talouden kokonaiskysyntää. Sen sijaan, että jäädään odottamaan joskus mahdollisesti tapahtuvaa käännettä parempaan, hyödynnetään niitä finanssipoliittisia välineitä mitä valtion kaltaisella toimijalla on työllisyysasteen nostamiseksi. Tämä tarkoittaa lisärahoitusta muun muassa asuntotuotannolle, tie- ja raideverkostolle sekä kiinteistöjen peruskorjauksiin. Hyvin valitut elvytyshankkeet parantavat työllisyyttä ja nollakorkotilanteessa näiden kerrannaisvaikutus alentaa velkasuhdetta.
Suomessa tulee tehdä elinkeinopoliittinen strategia vientisektorille uusien alojen kasvun vauhdittamiseksi ja pk-yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi. Suomen tulee myös ajaa elvyttävää talouspolitiikkaa Euroopan tasolla, sillä euroalueen elpyminen on edellytys suomalaisen viennin elpymiselle. Mitä Suomen ei missään nimessä kannata tehdä tilanteessa, jossa vienti on ongelmissa, on romuttaa kotimarkkinoiden toimivuutta ja lisätä työttömyyttä julkisten menojen leikkauksilla.
Valtakunnan tasolla tehtävillä talouspolitiikan isoilla linjaratkaisuilla on luonnollisesti myös merkitystä Varsinais-Suomelle ja työllisyydelle alueellisesti. Maakunnan vahvuutena on monipuolinen elinkeinorakenne ja vahvat toimijat niin meri-, lääke- kuin ruokateollisuuden osalta. Haasteina taas on alueen vetovoimaisuuden parantaminen sekä korkeakoulutetuille suunnattujen työpaikkojen liian vähäinen määrä.
Pk-yritysten kansainvälistymistä tukeva elinkeinopolitiikka olisi kuitenkin suureksi hyödyksi maakunnassa toimiville yrityksille, joista moni toimii vientisektorilla joko suoraan tai alihankkijana jo valmiiksi. Infrastruktuuria parantavat elvytyshankkeet voisivat Varsinais-Suomen kohdalla olla esimerkiksi kasitien parannustyön jatkaminen, sekä tunnin junayhteys Helsinkiin.
Tunnin juna edistää myös sellaista suuren mittakaavan ajattelua, jota Varsinais-Suomeen tarvitaan alueen vetovoimaisuuden lisäämiseksi. Toteutuessaan se tekisi nykyistä helpommaksi ihmisille asua Turussa vaikka työpaikka sijaitsisikin muualla. Ennen kaikkea se helpottaisi työpaikkojen sijoittamista Turun seudulle. Se olisi myös ekologinen investointi, joka lisäisi raiteilla liikkumisen houkuttelevuutta. Varsinais-Suomessa kannattaisi myös ajatella suuresti ja panostaa kulttuurin ja taiteen asemaan nykyistä enemmän ja näkyvämmin. Sitä kautta hyödynnetään alueen mainetta elävän ja omaehtoisen kulttuurielämän keskuksena.
Näissä vaaleissa on korkea aika lopettaa julkisen sektorin mustamaalaaminen. Sen sijaan tulisi keskittyä ratkaisuihin Suomen talouden ja työllisyyden suurimpaan ongelmaan: yksityisen sektorin tuotannon pienentymiseen, syypäänä euroalueen taantuma ja vientiteollisuuden rakennemuutos.
Nämä ovat minun ehdotukseni paremman pössiksen puolesta.
