Menu
Blogi

Helsingin koulutusleikkaukset – mitä oikeasti tapahtui

Eilen saatiin hyvä osoitus siitä, miksi sillä on väliä, ketkä istuvat kunnanvaltuustoissa. Tämä esimerkki on Helsingistä, mutta vastaavia tarinoita löytyy monin paikoin Suomesta.

Viime syksynä Helsingissä, joka on Suomen rikkain ja taloudellisesti parhaiten menestyvä kunta, hyväksyttiin kokoomuksen, demareiden, vihreiden ja RKP:n äänillä budjetti, johon sisältyi leikkauksia opetuksen resursseihin 22 miljoonan edestä. Myös perussuomalaiset hyväksyivät suurimman osan leikkauksista. Näitä leikkauksia perusteltiin muun muassa sillä, että valtion lisämääräraha koronan aiheuttaman oppimisvajeen korjaamiseksi osittain kattaa tehdyt leikkaukset. Nämä lisäavustukset olivat kuitenkin tarkoitettu käytettäväksi opetuksen resurssien vahvistamiseen, aikana jolloin sille on erittäin suuri tarve.

Leikkaukset tarkoittivat ryhmäkokojen kasvua ja jakotuntien vähenemistä, minkä moni koulu huomasi suunnitellessaan toimintaansa. Huolensa tilanteesta ehtivät ilmaista niin koulujen johtokuntien jäsenet kuin opettajat ja OAJ. Tämän lisäksi leikkaukset laskivat kotihoidontuen Helsinkilisän rajan kahdesta ikävuodesta yhteen. Viime joulukuusta lähtien vasemmistoliitto on Helsingissä nostanut esille tämän lyhytnäköisen päätöksen ja vaatinut sen korjaamista.

Maaliskuussa selvisi kaiken lisäksi, että Helsingin kaupunki on tekemässä käsittämättömät 500 miljoonaa euroa ylijäämää viime vuodelta, yli 200 miljoonaa budjetoitua enemmän. Tällaiset luvut ovat aivan eri todellisuudesta kuin missä eletään muualla Suomessa, mutta kuvitelkaa, että 500 miljoonan euron ylijäämän kunnassa silti leikattaisiin lapsilta ja nuorilta!

Kuukausia jatkuneen työn ja poliittisen paineen seurauksena kasvatus- ja opetuslautakunta on tänään Helsingissä päättänyt esittää 17 miljoonaa euroa lisää opetukseen. Leikkauksia ei siis kateta kokonaan kuten vasemmisto olisi halunnut, mutta suurimmalta osin kuitenkin, mikä on erittäin iloinen uutinen lapsille ja nuorille. Pitkäjänteinen työ ja poliittinen paine tuottaa tulosta. Siksi ensi vaaleissa kannattaa äänestää puoluetta, joka myös toimii käytännössä niiden asioiden puolesta, joista vaaliohjelmassa linjaa. Ilman vasemmistoliiton luomaa painetta tässä asiassa ei olisi saavutettu näin hienoa lopputulosta.