Suomen harjoittamassa finanssipolitiikassa ei ole mitään järkeä. Hallitus on hukannut liikkumavaransa hyvätuloisia suosivaan 1,5 miljardin euron veronkevennyksiin. Veroale on toteutettu julkisen talouden tasapainottamisen kustannuksella, eikä sille ole talouspoliittisia perusteita. Kyse on perinteisistä kokoomuslaisista arvovalinnoista.
Talouspolitiikan arviointineuvosto julkaisi tänään vuosittaisen arvionsa hallituksen talouspolitiikan linjasta ja julkisen talouden kestävyydestä. Raportti on varsin kriittinen hallituksen politiikkaa kohtaan ja arvioi, että hallituksen oman julkisen talouden tasapainotavoitteen saavuttaminen edellyttäisi julkisen sektorin menojen pienentämistä tai tulojen kasvattamista 300 miljoonalla eurolla. Hallituksen tavoitteleman suhdannekorjatun alijäämän (0,5 % BKT:sta) saavuttaminen vaatisi julkisyhteisöjen rahoitusaseman kohentamista noin 2,1 miljardilla eurolla.
Finanssipolitiikka ei aikaisemminkaan ole mennyt ihan nappiin. Keskellä pahinta taantumaa, kun Suomi olisi kipeästi tarvinnut kysyntää kasvattavaa elvytystä, Kataisen hallitus kiristi finanssipoliittista linjaa ja sopeutti valtiontaloutta melkein miljardeilla. Kun talouskasvu on vihdoin lähtenyt käyntiin, mitä tekee Sipilän hallitus? Höllentää finanssipoliittista linjaa, jotta saisi käytettyä talouspoliittista liikkumavaraansa työnantajien ja suomalaisten hyvätuloisten eduksi. Tässä neljä painavaa syytä, miksi hallituksen talouspolitiikkaa pitää muuttaa.
1.Kiky tuli kalliiksi
Kiky-sopimus heikensi julkista taloutta noin miljardilla. Arviointineuvosto toteaa raportissaan sen, mistä vasemmistoliitto ainoana puolueena eduskunnassa varoitti: kiky-sopimus tulee kalliiksi paitsi työntekijöille myös julkiselle taloudelle. Sopimuksesta seuranneesta verotuksen keventämisestä johtuen hallitus ei pysy ilmoittamallaan sopeutusuralla.
“Kilpailukykysopimuksen vaikutusten kompensoimiseksi toteutettujen veronalennusten vuoksi julkisyhteisöjen rakenteellinen alijäämä kuitenkin kasvoi vuonna 2017 ja kasvaa edelleen vuonna 2018”, raportti toteaa.
2.Missä luvatut työpaikat?
Hallituksen tavoite työllisyysasteen nostosta 72 prosenttiin, eli 45 000 työpaikan saamisesta Suomeen, vuoteen 2019 mennessä ei myöskään vaikuta raportin perusteella toteutuvan:
“Ennusteiden perusteella on epätodennäköistä, että tämä tavoite saavutetaan ilman uusia toimenpiteitä. Aikaisempien ennustevirheiden jakauman perusteella voidaan arvioida, että työllisyystavoite saavutetaan noin 16 prosentin todennäköisyydellä.”
3.Sote-uudistus uhkaavan kallis
Arviontineuvosto toteaa myös, että sote‐uudistuksen säästötavoitteet ja palvelujen saatavuuden parantaminen ovat ristiriidassa keskenään:
“Valinnanvapauslainsäädännössä on osia, jotka pikemminkin kasvattavat kuin vähentävät menoja. Sote‐menojen siirto kunnilta valtiontalouden kehysten sisään voi säästötavoitteiden epäonnistuessa viedä tilaa muilta valtiontalouden menoilta ja jopa vaarantaa kehysmenettelyn uskottavuuden.” Myös tästä lukuisat asiantuntijat ja vasemmistoliitto ovat varoittaneet hallitusta matkan varrella.
4.Vieläkö tätä pitää toistella: koulutus, koulutus, koulutus!
Koulutuksesta neuvosto toteaa, että korkeakoulujen aloituspaikkojen kasvu pysähtyi vuonna 2000 ja, että koulutus on hyvin kannattavaa sekä opiskelijoiden että yhteiskunnan näkökulmasta. Suosituksena on, että koulutuksen tarjontaa kasvatetaan erityisesti yliopistoissa. Ammatillisen koulutuksen yleissivistävä rooli tulee säilyttää, jotta opintoja voidaan jatkaa korkeakoulussa. Raportti nostaa esiin valtion tutkimusrahoituksen vähentymisen ja, että uuteen rahoitusmalliin siirtyminen on merkittävästi muuttanut rahoituksen jakautumista eri tutkimuslaitosten välillä:
“Kilpailu rahoituksesta aiheuttaa tutkimuslaitoksille kustannuksia, joita tulisi arvioida suhteessa strategisen ohjauksen tuomiin hyötyihin. Arviointineuvosto pitää yliopistojen profiloinnin edistämistä kannatettavana. Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ei riittävästi edesauta tämän tavoitteen saavuttamista, joten yliopistojen rakenteellinen kehittäminen vaatisi erillisiä politiikkatoimia.”
Raportin mukaan korkeakoulutuksen sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan leikkauksilla voi olla epäedullisia vaikutuksia tuottavuuden kasvuun pitkällä aikavälillä. Teknologisen kehityksen ja globalisaation tuoman työelämän muutoksen myötä osaamisen tarve kasvaa ja siksi koulutustason negatiivinen trendi tulisi kääntää.
Kun riippumaton talouspolitiikan arviointineuvosto on arvioinut hallituksen tekevän politiikkaa, joka ei toteuta sen omia tavoitteita herää kysymys, kuunteleeko hallitus ketään? Vai onko sen ainoa tavoite leikata työttömiltä ja tavallisilta työntekijöiltä ja heikentää heidän palveluitaan antamalla pääosin varakkaille suuntautuvia veronkevennyksiä?
Hallituksen politiikalle on vaihtoehtoja: kilpailukykysopimukseen käytetyt varat olisi voitu ohjata koulutuksen, tutkimuksen ja tuotekehityksen vahvistamiseen. Hyvätuloisille suunnattujen verokevennysten sijaan olisi varat voitu ohjata perusturvan leikkauksien perumiseen sekä työttömyysturvan suoja-osan korottamiseen ja palkkatukeen. Vasemmistoliitto haluaa uudistaa osinkoverotuksen verotuksen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi sekä panostaa koulutukseen ja kestäviin infrainvestointeihin.
Suomi tarvitsee muutoksen. Tule mukaan tekemään sitä kanssamme!
