Kolumni julkaistu Kansan uutisissa 9.10.2011
Niin politiikan ammattilaiset kuin tavalliset tallaajatkin ovat tänä vuonna pyrkineet ottamaan kansainvälisen rahoitusjärjestelmän ja finanssipolitiikan haltuun. Marxiin viitataan lehdissä the Guardianista Bloombergiin ja kapitalismin kritiikkiä vaaditaan takaisin talouspoliittisen analyysin keskiöön.
Puolueiden kannat ratkaisuihin ovat muuttuneet moneen otteeseen niin kuin esitetyt ratkaisutkin. Kriisi nostaa myös pinnalle vasemmiston eriävät näkemykset EU:sta. Joidenkin mielestä kriisiä tulisi ratkaista toimenpiteillä, joilla puututaan rahaliiton rakenteisiin ja demokratisoidaan unionia, kun toiset vastustavat kaikenlaista liittovaltiokehitystä ja esittävät ratkaisuksi unionin alas ajamista. Linjaero on iso.
Jotta talouden poliittisuus ei unohtuisi on tuotava esille nykyisen kriisinhoidon voittajat ja häviäjät. Muiden toimijoiden syyttäessä kansalaisia eri maissa milloin mistäkin luonteenpiirteestä, on vasemmiston kritisoitava liikepankkien roolia kriisissä sekä sitä, miten rahaliittoa on rakennettu pankkiirien ehdoilla. Pankit hyötyvät nyt kriisin pahenemisesta ja korkojen nousemisesta.
Vasemmistoa pitäisi kriisinhoidossa yhdistää ainakin kaksi vaatimusta.
Ensimmäinen on vaatimus sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Aikaisempien tukipakettien tavoin tulevaan Kreikka-pakettiin on liitetty ehdoksi sopeutusohjelma, joka tarkoittaa julkisten menojen leikkauksia ja valtion omaisuuden yksityistämistä. Vasemmiston on oltava solidaarinen ympäri Eurooppaa protestoivien kansalaisten kanssa. Shokkidoktriinin opit ainoastaan syventävät ahdinkoa kriisimaissa.
Toinen on vaatimus sijoittajavastuusta. Sijoittajien vastuulla on syksyn aikana tarkoitettu hyvin erilaisia asioita riippuen lausujan poliittisesta näkemyksestä. Vasemmiston on pidettävä kiinni sijoittajavastuun ydinmerkityksestä: riskisijoituksilla suuria voittoja haalineita ja vieläkin suurempia tappioita tehneitä pankkeja ei tule pelastaa veronmaksajien hyvinvoinnin kustannuksella. Pankkien voittojen leikkaaminen Kreikan toisesta tukipaketista on oikeansuuntainen kehitys, mutta sijoittajavastuu tarkoittaa paljon enemmän. Pankkeja ja sijoittajia on koskettava samat pelisäännöt kuin muitakin.
Eurokriisi on vasemmiston mahdollisuus tuoda esille esityksiä kansainvälisen raha- ja finanssipolitiikan rakenteiden demokratisoimiseksi. On vaadittava selkeää suunnanmuutosta kriisipolitiikkaan, jolla nykyisin vain estetään Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian pankkeja kaatumasta (ja korkojen noustessa samalla turvataan niiden voitot).
Transaktioveron lisäksi tulisi vaatia kunnollisia stressitestejä, pankkien taseiden puhdistamista ja julkiselle vallalle omistusosuuksia pelastamistaan pankeista. Säästö- ja yksityistämisohjelmien sijaan kriisipolitiikka tarvitsee määrätietoisen ohjelman elvytyksistä ja investoinneista työllisyyden, palveluiden, hyvinvoinnin ja ympäristön turvaamiseksi – esimerkiksi perustulon avulla.
No Comments