Työllisyysmäärärahojen riittämättömyys on yksi keskeisimpiä kipukohtia hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessä. Aktiivisen työvoimapolitiikan tarkoitus on ylläpitää ihmisten työkykyä, elämänhallintaa ja sitä kautta edesauttaa työllistymistä. Työllistävien toimenpiteiden kautta on mahdollista pitää ihmisten työttömyysjaksot lyhyinä, ja sitä kautta edesauttaa työllistymistä tulevaisuudessa. Siksi työvoimapolitiikka on tärkeää, erityisesti aikana, jolloin työttömyys on kovassa kasvussa.
Jos työvoimapolitiikkaa ei tehdä, ihmisten työttömyysjaksot pitenevät ja moni voi jäädä pitkäaikaistyöttömäksi. Pitkäaikaistyöttömyys onkin yksi suomalaisten työmarkkinoiden suurimmista rakenteellisista ongelmista. 90-luvun laman jälkeen työttömyys jäi pysyvästi korkeammalle tasolle, ja moni ei työllistynyt enää uudestaan lainkaan. Tämä rakenneongelma tulee niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin erittäin kalliiksi.
Aktiiviseen työvoimapolitiikkaan liittyy kuitenkin monia ongelmia ja epäkohtia. Ei ole oikeudenmukaista eikä vaikuttavaa työvoimapolitiikkaa, että patistetaan ihmisiä kursseille, joista heille ei ole mitään hyötyä, tai teetetään työttömillä palkatonta työtä tukien menettämisen uhalla. Tutkimuskirjallisuuden valossa kaikista tehokkainta on panostaminen työllistämisseteleiden kaltaisiin palkkatukimuotoihin, jotka mahdollistavat työnhakijalle kunnollisen palkan ja työnantajalle rahallisen korvauksen.
Nuorille suunnattu Sanssikortti on hyvä esimerkki tällaisesta työllistämissetelistä. Viime hallituskauden aikana käynnistetty nuorisotakuuhanke oli hallituskauden mittainen ja siihen varattiin yhteensä 60 miljoonan vuosittainen määräraha. Puolet siitä oli Työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla ja toinen puoli Opetus- ja kulttuuriministeriöllä.
Työ- ja elinkeinoministeriön rahoitusosuudesta ei ole ensi vuonna jäljellä mitään.
Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Sanssikortti-työllistämisseteliin varattuja määrärahoja ei ole enää lainkaan. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla nuorisotakuuseen panostettiin koulutuspaikkojen määrällä sekä etsivän nuorisotyön kautta, mutta ensi vuodelle leikkauksia esitettiin etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan määrärahoihin.
Nuorisotakuuta kohtaan on kohdistettu kritiikkiä siitä, että nuorisotyöttömyys ei ole vähentynyt. Tässä ei nyt selvästikään nähdä metsää puilta. Nuorisotyöttömyys ei ole mikään muusta työmarkkinatilanteesta irrallaan oleva ilmiö. Ja kun työttömyys kaiken kaikkiaan on taantuman ja leikkauspolitiikan seurauksena kasvussa, johtaa se tietenkin myös nuorten työttömyyden kasvuun.
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorisotakuu tai työvoimapolitiikka ylipäätään pitäisi kokonaan lopettaa.
Työllistämistoimenpiteiden vaikuttavuuteen on haluttu kiinnittää huomiota, ja siksi onkin merkillepantavaa, että Suomessa painopiste on kuitenkin viime vuosien aikana ollut siirtymässä juuri palkattomiin toimenpiteisiin palkallisten sijaan. Palkattomiin toimenpiteisiin liittyy merkittäviä väärinkäytöksiä ja työnhakijan näkökulmasta ne harvemmin johtavat työpaikkaan.
Tänä vuonna työllisyysmäärärahat olivat loppu suurimmassa osassa maata jo kesän alussa. Kun määrärahat ovat loppu, ei palkkatuki- ja starttirahapäätöksiä ole mahdollista enää tehdä. Silloin työttömyysjaksot pitenevät. Suomessa on ensi vuodelle ennustettu korkeampi työttömyys, kuin koskaan aikaisemmin 2000-luvun aikana. Tästä huolimatta hallitus on valmis leikkaamaan työllisyysmäärärahojen jo tänä vuonna riittämättömästä tasosta.
Hallitus leikkaa myös nuorisotakuun rahoitusta hyvin rankasti. Ensi vuonna on jäljellä alle puolet alkuperäisestä 60 miljoonasta ja tulevina vuosina vielä vähemmän.
Minusta nuorisotakuuta voi kritisoida siitä, että iso osa toimenpiteistä kohdistui nuoriin, jotka eivät edes välttämättä olleet syrjäyttämisvaarassa.
Ne nuoret, joilla on mielenterveyden kanssa ongelmia, joilla on mennyt luottotiedot ja sen seurauksena oma kämppä alta, eivät hyödy takuusta, joka ohjaa kouluun tai töihin. Jotta voi hoitaa opiskelun tai työnteon, pitää muut asiat saada järjestykseen ensin. Näitä nuoria parhaiten palvellut osa nuorisotakuusta onkin etsivä nuorisotyö. Se on vakiinnuttanut asemansa ainoana palveluna, joka tavoittaa jo syrjäytettyjä nuoria. Etsivän nuorisotyön asemaa on viime vuosien aikana pyritty vakiinnuttamaan ja toiminta on laajentunut koko maahan. Yhteensä yli 20 000 nuorta on tavoitettu joka vuosi.
Sen sijaan, että hallitus olisi pyrkinyt jatkokehittämään nuorisotakuuta viime hallituskauden toimintamallien ja kokemusten pohjalta, päätti hallitus nuorisotakuun rahoituksen leikkaamisesta ja korvaamisesta uudella yhteisötakuulla, vieläpä sellaisella rahoituksella joka koko hallituskauden aikana vastaa vain kuudesosaa siitä, mitä edellisen kauden nuorisotakuun vuosittainen rahoitus oli.
Erityisen ongelmallisia olivat hallituksen esitykset etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan rahoituksen vähentämisestä yhteensä noin 6 miljoonan edestä. Summa on koko valtiontalouden mittakaavassa hyvin pieni, mutta tämän toiminnan näkökulmasta aivan keskeinen. Valtiovarainvaliokunta päätti palauttaa 3,75 miljoonaa tästä leikkauksesta. Se on erittäin tärkeä askel, mutta ei riittävä tätä alkuperäistä leikkausta paikkaamaan. Sivistysvaliokunta esitti omassa lausunnossaan yksimielisesti 10 miljoonaa.
Kaikista häiritsevintä on kuitenkin ehkä ollut se, että rahoituksen jakautumisesta eri momenttien välille ja nuorisotakuun yhteenlasketuista leikkauksista on ollut todella hankalaa saada todenmukaista, paikkansa pitävää tietoa. Vasta aivan budjetin käsittelyn loppusuoralla kävi ilmi, että valtiovarainministeriöllä oli erilaiset luvut nuorisotakuun rahoituksesta, kuin mitä valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaostolla oli. On myös hyvin harhaanjohtavaa, että viitataan koko nuorisotoiminnan perusrahoitukseen, kun puhutaan nuorisotakuun rahoituksesta. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
Minä pistin toiveeni hallitukseen yhdessä ja ainoassa kysymyksessä. Siinä, että olisivat paikanneet näitä todella lyhytnäköisiä leikkauksia, jotka kohdistuvat etsivään nuorisotyöhön ja työpajatoimintaan. Mutta siihenkään ei tämä hallitus kyennyt eikä halunnut, vaikka kyse on hyvin pienestä summasta, mutta yhden sukupolven kannalta erittäin tärkeästä asiasta.
