Arvoisa puhemies,
mikä voisikaan olla parempi hetki arvioida hallituksen edellisen vuoden toimintaa ja toimenpiteitä kuin juuri nyt uuden hallitusohjelman julkaisemisen kynnyksellä?
Tilanteessa, jossa edellinen hallitus epäonnistui keskeisissä tavoitteissaan työttömyyden ja vähentämisen ja julkistalouden vakauttamisen osalta, on vähintäänkin paikallaan arvioida, miksi näin kävi. Viisas poliitikko on sellainen, joka pysähtyy arvioimaan, miksi tehdyt poliittiset toimenpiteet eivät tuottaneet toivottua ja odotettua tulosta.
Kuten toimintakertomuksessa kerrotaan, olivat hallituksen kolme keskeisintä painopistealuetta köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen, julkisen talouden vakauttaminen sekä kestävän talouskasvun, työllisyyden ja kilpailukyvyn vahvistaminen.
Vaikka viime hallituskauden alussa tehtiin myönteisiä päätöksiä kuten perusturvan tasokorotus ja puolison tulojen vaikutuksen poistamisesta työmarkkinatuen osalta, päätti hallitus kehysriihessään vuoden 2014 alussa leikata indeksikorotukset perusturvaan ja eläkkeisiin. Tämä 300 miljoonan leikkaus heikensi siten jo valmiiksi pienituloisten opiskelijoiden, työttömien ja eläkeläisten taloudellista asemaa.
Sen lisäksi, että tämä päätös heikensi pienituloisten ostovoimaa, oli se ilmiselvästi ristiriidassa köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen kanssa. Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ilmoittikin helmikuussa käsiteltyään aiheeseen liittyvän kantelun, että sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso Suomessa on riittämätön. Samaan lopputulokseen tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vuoden alussa julkaistussa omassa perusturvan riittävyyttä koskevassa arvioinnissa. Sen mukaan perusturva Suomessa on edelleen riittämätön suhteessa kohtuulliseen minimikulutukseen.
Julkisen talouden vakauttamisen osalta tämä toimintakertomus puhuu puolestaan: niin alijäämä, työttömyys kuin velkaantuminen ovat jatkaneet kasvuaan.
Kestävän talouskasvun ja parantuneen työllisyyden sijaan supistui kokonaistuotanto vuonna 2014, kun hallituksen talousarvioesityksessä syksyllä 2013 vielä arvioitiin sen kasvavan 1,2 %. Niin yksityinen kotimainen kuin ulkomainen kysyntä supistuivat.
Arvoisa puhemies
Vuoden 2014 hallituksen toimintakertomuksesta käy hyvin ilmi, kuinka hallituksen talouspoliittista linjaa on vaivannut ennen kaikkea kaksi asiaa:
- toistuvat liian optimistiset arviot talouskasvun ja taloustilanteen kehityksestä
- kyvyttömyys tehdä järkevää suhdannepolitiikkaa, ja sopeutuksen jatkaminen taloustilanteen jatkuvasta heikentymisestä huolimatta.
Siitä huolimatta, että mikään talouspolitiikalle asetetuista tavoitteista ei ole saavutettu, perustellaan lisäsopeutusta ja verokevennyksiä yleensä sillä, ettei ole sopeutettu ja kevennetty veroja tarpeeksi. Mutta kuinka pitkään oikein tulisi odottaa, ennen kuin voi vaatia edes jotain luvatuista tuloksista? Kuinka paljon hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa pitää heikentää mahdollisesti ehkä joskus syntyviä dynaamisia vaikutuksia odotellessa?
Muun muassa talouspolitiikan arviointineuvosto totesi vuoden alussa julkaistussa raportissaan, että finanssipolitiikan kiristys vuodelle 2015 on suhdannetilanteeseen nähden huomattavan suuri, ja lisäsi vielä omana suosituksena kehotus välttää talouspolitiikan lisäkiristämistä vallitsevassa suhdannetilanteessa, koska finanssipolitiikan kiristäminen todennäköisesti johtaa työttömyyden kasvuun.
Vuonna 2014 supistui niin yksityinen kulutus, yksityiset investoinnit kuin rakennus- ja laiteinvestoinnit. Ilman julkista kysyntää, joka viime vuonna lisääntyi, olisimme vielä syvemmissä taloudellisissa ongelmissa.
Arvoisa puhemies
Nämä ovat ne tosiasiat, joita pitäisi ottaa huomioon, jos talouden tilannekuvasta haluaa puhua.
Ehkä heikot tulokset johtuvatkin siitä, että tilannekuva on väärä.
