Metsämarjanpoiminnassa kyse ulkomaalaisen työvoiman riistosta

Mielipidekirjoitus, julkaistu Lapin Kansassa 12.9

Tänäkin vuonna tuhannet ulkomaalaiset marjanpomijat joutuvat palaamaan koteihinsa marjasesongin loputtua, tuhansien eurojen veloilla. Suomessa tulisi keskustella työperäisen ihmiskaupan ja ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytön rajapinnoista. Marjabisnes pohjautuu tällä hetkellä pitkälti ulkomaalaisen työvoiman riistoon. Poimijoille ongelmaksi muodostuvat katteettomat lupaukset suurista voitoista, heidän epävirallinen asemansa pelkkinä ”turisteina” sekä suuri velkaantumisen riski.

Suomessa työskentelee vuosittain arviolta noin 3 000 ulkomaalaista metsämarjanpoimijaa. Thaimaalaiset marjanpoimijat tulevat Suomeen marjayritysten houkuttelemina kolmen kuukauden turistiviisumilla. Poimijat velkaantuvat jo ennen Suomeen saapumistaan maksaakseen matkansa sekä maksamalla palkkioita työnvälittäjille viisumien ja matkajärjestelyiden hoitamisesta. Velkaantuminen jatkuu edelleen Suomessa, kun poimijat maksavat majoituksestaan, ruokailuistaan, työvälineistään sekä kuljetuksistaan.

Velkaantuneet marjanpoimijat ovat täysin riippuvaisia marjojen myymisestä saaduista myyntituloista. Poimijat tekevät 15-tuntisia työpäiviä seitsemänä päivänä viikossa. Huonoina satovuosina poimijat palaavat kotiin jopa tuhansien eurojen velkojen kanssa. Siirtotyöläisten oikeuksia puolustavan Network Against Trafficking and Exploitation of Migrant Workers arvioi, että noin 80 prosentilla Ruotsiin vuonna 2009 lähteneistä thaimaalaisista marjapoimijoista jäi velkoja matkan jälkeen. Lisäksi Suomessa monet poimijat elävät epäinhimillisissä oloissa. Majoitusleireillä on ollut ongelmia muun muassa terveydenhoidon saannissa, perushygienian hoidossa sekä vesi- ja viemärijärjestelmien kanssa.

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden jokamiehenoikeuksien nojalla tekemää marjanpoimintaa ei Suomessa luokitella työksi. Työsuojeluviranomaiset eivät valvo toimintaa, eikä metsämarjanpoiminnassa voi tapahtua työrikoksia. Marjanpoimijat eivät ole työsuhteessa tosiasialliseen työnantajaansa, vaan poimivat marjoja ”turisteina” ja myyvät marjat yrityksille omavastuulla ilman oikeutta vähimmäispalkkaan. Alkuvuodesta julkaistussa raportissa Ehdoilla millä hyvänsä: työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa painotetaan, että työsuhteen puuttumisesta huolimatta hyväksikäyttöä voi tapahtua – ja tapahtuu.

Paikallisten asukkaiden ja marjanpoimijoiden välillä syntyneitä ongelmia ei ratkaista puuttumalla jokamiehenoikeuksiin. Tilaa marjanpoimintaan on löydyttävä molemmille osapuolille, ja poimijoita tulee opastaa tekemään työnsä välttäen paikallisille kriittisiä alueita. Marjafirmojen vastuulla tulee olla riittävän ohjauksen ja neuvonnan antaminen poimijoille.

Jotta ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäyttö voidaan estää ja taata heille oikeus vähimmäispalkkaan, tulisi ulkomaalaiset marjanpoimijat saada työsuhteeseen heidän työn tuloksensa ostavaan marjafirmaan. Vähimmäispalkan lisäksi marjayhtiöiden tulisi tarjota poimijoille kunnolliset ja maksuttomat puitteet elämiseen ja työskentelemiseen Suomessa sekä valvoa käyttämiensä työvälitysfirmojen toimintaa. Ulkomaalaisten tekemä metsämarjanpoiminta on yksi esimerkki epävirallisesta työstä, jossa yritysten tekemät voitot käytännössä perustuvat työntekijöiden oikeudettomaan asemaan.

Li Andersson
puheenjohtaja
Vasemmistonuoret ry

Petrus Kauppinen
puheenjohtaja
Lapin Vasemmistonuoret