Talousarviosta ja tuloeroista

Talousarviosta ja tuloeroista

Ensi vuoden talousarvion käsittely on eduskunnassa loppusuoralla. Tänäkin vuonna kiihkeimmät keskustelut käydään siitä, keneltä otetaan ja kenelle annetaan. Tältä osin hallituksen kylmä linja on pysynyt samana koko vaalikauden ajan: satoi tai paistoi, pienituloisilta leikataan.

Juha Sipilän hallitus on leikannut sosiaaliturvasta monin tavoin. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa on lyhennetty, työttömyysturvan ehtoja on tiukennettu, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuita on korotettu.

Aktiivimallin seurauksena noin 39 prosenttia työttömistä saa alennettua työttömyysturvaa. Tämän lisäksi on jäädytetty sosiaaliturvan indeksit koko vaalikauden ajan. Pelkästään indeksijäädytyksillä hallitus on ”säästänyt” yli 300 miljoonaa kaikista heikoimmassa asemassa olevien pienituloisten työttömien, eläkeläisten, vammaisten, rintamalisiä saavien ja lapsiperheiden kustannuksella tämän vaalikauden aikana. Näitä leikkauksia on perusteltu huonolla taloustilanteella ja menosäästöjen pakollisuudella. Mutta nyt, kun taloustilanne on parantunut ja liikkumavaraa on, ei muutosta tähän linjaan kuitenkaan tehdä.

Tilastokeskus puolestaan kertoi tänään, että tuloerot ovat kasvussa. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että kaikista suurituloisimpien ansiokehitys on irtautunut muusta väestöstä. Vastaavaa kehitystä on nähty jo pitkään varallisuuseroissa.

Vuotta 2017 koskevien tulotietojen mukaan suurituloisimman 5 prosentin käteen jäävät reaaliansiot kasvoivat melkein 6 prosenttia ja suurituloisimman kymmenyksen 4,4, prosenttia. Kaikilla muilla suhteellinen ansiokasvu oli selvästi pienempää – euromääristä puhumattakaan.

Tämän seurauksena keskimääräisiä tuloeroja kuvaava ginikerroin kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä eli noin vuoden 2010 tasolle.

Suurituloisimpien ansiokasvu selittyy paljolti omaisuustuloilla. Arvopapereiden ja muun omaisuuden myyntivoitot kasvoivat lähes kolmanneksella. Palkkojen kehitys oli huomattavasti maltillisempaa, ja perusturvaa leikattiin.

Tulot kasvoivat kuitenkin myös pienituloisimmissa kymmenyksessä, mutta syy oli tyystin eri. Keskeinen tulojen kasvua selittävä tekijä on toimeentulotukea saavien asuntokuntien lukumäärän kasvaminen noin 30 000:lla. Toimeentulotuki on viimesijainen etuus, ja keskeinen syy toimeentulotuen käytännön lisääntymiselle on hallituksen epäoikeudenmukainen ja köyhiä kurittava leikkauspolitiikka. Liian matala perusturva ja siihen tehtävät lisäleikkaukset lisäävät kaikki pienituloisten suomalaisten toimeentulotukiriippuvuutta.

Tilastokeskuksen aineistosta käy myös ilmi, että jos katsotaan vain niin sanottuja tuotannontekijätuloja –  eli palkkoja, yrittäjätuloja ja omaisuustuloja – olivat tuloerot vuonna 2017 suuremmat kuin koskaan aiemmin vuoteen 1966 ulottuvassa tilastohistoriassa.

Kun tuotannontekijätuloihin lisätään kotitalouksien saamat tulonsiirrot (eläkkeet, työttömyysturva, sosiaaliturva jne.) saadaan bruttotulot. Kun bruttotuloista vähennetään kotitalouksien maksamat verot ja veroluonteiset maksut, saadaan käytettävissä olevat tulot.

Kansainvälisessä vertailussa markkinatuloerot ovat Suomessa OECD-maiden keskitasoa, mutta käteen jäävät tuloerot pienimpien joukossa.

Suomalaisen hyvinvointivaltion eduksi onkin luettava, että ero tuotannontekijätulojen ja käteen jäävien tulojen välillä oli esimerkiksi vuonna 2015 täällä OECD-maiden toiseksi suurin. Eli verot ja tulonsiirrot tasasivat tilannetta merkittävästi. Tästä on pidettävä kiinni.

Oikeudenmukaisten työmarkkinoiden ja kansalaisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta olisi kuitenkin syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota myös siihen, miten palkat jakautuvat.

Juha Sipilän hallitus on omalta osaltaan tehnyt kaikkensa tuloeroja tasaavien tulonsiirtojen vähentämiseksi entuudestaan. Perusturvaa on leikattu ja veroastetta laskettu.

Petteri Orpo vastaa mielellään tähän kritiikkiin varoittamalla jakovaarasta, eli siitä, että pysyviä menolisäyksiä ei saisi tehdä pienituloisten aseman parantamiseksi. Samalla hän kuitenkin unohtaa kertoa, että tämä hallitus on päättänyt mittavista verokevennyksistä hyvätuloisten aseman parantamiseksi, jopa siinä määrin, että valtiontalouden tarkastusvirasto on suositellut tiukempaa finanssipoliittista linjaa.

Vaarana on, että nyt nähtävä nousu jää lyhyeksi. Talousennusteet tuleville vuosille näyttävät heikoimmilta. Siksi viisas hallitus keskittyisi nyt myös Suomen elinkeinoelämän, tasa-arvon ja työllisyyden kannalta keskeisiin rakenteellisiin uudistuksiin.

Vanhempainvapaajärjestelmän uudistaminen, oppivelvollisuusiän pidentäminen, yritystukien uudistaminen ja sosiaaliturvan päivittäminen ovat kaikki tärkeitä parannuksia, joilla sekä lisätään hyvinvointia että vahvistetaan työllisyysastetta. Mutta näistä hallitus ei ole saanut aikaan ensimmäistäkään.

Sen sijaan se on muuttanut tulonjakoa niin kiky-sopimuksen kuin veroalennusten muodossa ja laittanut kaikki paukut sellaiseen sote-uudistukseen, jonka ennakoidaan kasvattavan sosiaali- ja terveydenhuollon menoja jopa miljardeilla.

Seuraavana keväänä tarvitaan hallitus, joka on valmis tekemään politiikkaa tulevaisuuden puolesta.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen, eriarvoisuuden vähentäminen ja työn murrokseen vastaaminen ovat keskeisiä tavoitteita, joiden pitäisi ohjata kaikkea tehtävää politiikkaa.