Hallitus ajaa soten pirstomista ja kermankuorintaa

Hallitus ajaa soten pirstomista ja kermankuorintaa

Hallitus julkaisi tänään esityksensä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden pakkoyhtiöittämisestä ja -yksityistämisestä eli valinnanvapausjärjestelmästä. Hallituksen suunnitelmat ovat saaneet valtavan laajaa kritiikkiä jo esitysten luonnosvaiheessa. Lausuntokierroksen aikana annettiin yli 600 lausuntoa, ja enemmistö ei usko sote-uudistukselle asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Vain 9% lausunnonantajista uskoi siihen, että järjestelmällä on mahdollista saada aikaiseksi kolmen miljardin säästöjä. Lisäksi 71 prosenttia lausunnonantajista ei usko, että uudistus kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.

Tänään julkaistussa esityksessä hallitus on tehnyt pieniä viilauksia parempaan suuntaan, jotka eivät millään tavalla ratkaise soten isoja rakenteellisia ongelmia.

1. Palveluketjut pirstoutuvat
Sote-keskusten palveluvalikoimaa on nyt laajennettu pitämään sisällään myös lyhytaikaisia sosiaalihuollon palveluita. Tämä luo uuden keinotekoisen rajan yksityisen sote-keskuksen ja maakunnan välillä, lyhytaikaisen tuen tarpeessa olevien pitäisi käyttää yksityisen sote-keskuksen palveluita ja pitkäaikaisen maakunnan liikelaitoksen. Lapsiperheiden osalta hallituksen malli tarkoittaa esimerkiksi, että neuvolapalvelut voivat olla yksityisen firman sote-keskuksen tuottamia, kun opiskelijaterveydenhuolto ja lastensuojelu on maakunnalla. Tällaisessa mallissa pompottelu toimipisteestä ja jonosta toiseen tulee jatkumaan, kuten myös tiedonkulkuun liittyvät ongelmat, kun ICT-järjestelmistä ei vielä ole tietoakaan. Järjestelmää monimutkaistamaan tulee vielä asiakassetelit ja henkilökohtaiset budjetit, joilla maakunnan palveluiden piirissä olevilla ei voi valita maakunnan palveluita..

2. Kermankuorinta
Yllä kuvattu rakenne tarkoittaa, että maakunnan liikelaitos eli julkinen puoli edelleen tulee kantamaan vastuun kalleinta ja pitkäaikaista hoitoa vaativista potilaista. Yksityiset sote-keskukset saavat jatkossa verorahoitteisen korvauksen asiakkaiksi kirjautuneista, mutta silti työterveyshuollon kautta vaivansa hoitavista potilaista sekä yksityisiä palveluita omaan laskuun ostavista asiakkaistaan. Kallista hoitoa tarvitsevat lähetetään eteenpäin maakuntaan. Potilaan sairastavuuden painottaminen korvauksessa, jonka hallitus on lisännyt, ei millään riitä poistamaan niitä kustannusten siirtoon liittyviä ongelmia, jotka tähän malliin liittyvät. Mikäli halutaan ohjata yksityisiä firmoja hoitamaan myös haja-asutusalueilla asuvia ja kalllista hoitoa tarvitsevia, onnistuu se vain ohjaamalla yksityisille tuottajille entistä enemmän rahaa.

3. Kustannukset nousevat
Palveluiden pirstoutumisen seurauksena kustannusten siirto julkiselle puolelle on mahdollista. Kun verorahoitteisten palveluiden piiriin siirtyy entistä useampi potilas, tulee hallituksen malli tarkoittamaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset nousevat nykyisestä. Vaikka on sinällään tervetullutta panostaa lisää resursseja soteen, liittyy tähän kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on hallituksen kolmen miljardin säästötavoite. Kun järjestelmä itsessään maksaa enemmän mutta kustannusten noususta pitää säästää, on se mahdollista vain karsimalla palveluita tai nostamalla asiakasmaksuja. Siitä kärsivät pienituloiset. Toinen ongelma on se, että jos rahaa käytetään enemmän, se pitäisi ohjata heille, joilla on siihen suurin tarve. Nyt valittu malli ohjaa yhä suuremman osan resursseista suhteellisen terveille potilaille, sekä isojen firmojen katteisiin ja voittoihin.

4. Alueellinen epätasa-arvo kasvaa
Tämä malli johtaa palvelutarjonnan erojen kasvuun niin kasvukeskusten sisällä kuin maaseudun ja kasvukeskusten välillä. Tähän hallituksen esityksessä varaudutaan yhdellä ainoalla tavalla: antamalla maakunnan liikelaitokselle mahdollisuus tuottaa palveluita sellaisissa tilanteissa, joissa palveluita ei markkinaehtoisesti synny. Siihen muutokseen velvoittaa perustuslakikin.